"Lapsi saa laadukkaampaa hoitoa kotona"- HS 18.8.08, C5- Lyhyesti/ mielipidepalsta

Meillä äiti oli kotona useamman lapsen kanssa ja perhe-elämämme oli rikasta. Äitini tanssi koko nuoruutensa balettia, olohuoneessa oli piano, taide ylipäänsä tärkeätä vanhemmille ja isän vahvuus oli tieteet. Tämä sitten näkyi arjessa ja touhuissamme. Taisimme kasvaa sisään näihin arvoihin, sillä kukin meistä lapsista on taiteisiin tai tieteisiin suuntautunut.

Mulla on ihanat muistot lapsuudesta, elämä oli kuin seikkailua metsäretkineen, luontoon tutustumisineen ja loputtomine leikkeineen sisarusten kanssa. Mielikuvituksen käyttöön ja luovuuteen kannustettiin.

tosi kasvatuksellisesti hienosti kotona

Ei ihmisten arki pidä sisällään mitään kasvatusta vaan elämää. VAikea uskoa näitä tanssittajia ja laulattajia ja kaikenmaailman kultturelli vanhempia. Paskapuhetta sanon minä.

Jos perheessä on useampi kuin yksi lapsi, kyllä se kasvatus menee siihen, että lapset leikkii, ja äidit duunaa ruokaa, vaihtaa vaippoja, pesee pyykkiä ja pistää yksi kerrallaan kersoja nukkumaan. Ei siinä mitään museokäyntejä tehdä tai mitään muutakaan arjesta poikkeavaa.

lapsuudesta, kun äiti oli kotona. ei me mitään sen kummempaa tehty. Normaalia arkea. Osallistuin paljon kotiaskareisiin ja kiitos siitä, nyt osaan tehdä hyvää ruokaa eikä peukalo ole keskellä kämmentä. Sain hyvän koulutuksen ja työpaikan. Nyt minulla on itselläni lapsia ja mikä parasta - annan heille mahdolisuuden oikeaan lapsuuteen. Kiitos ei päiväkodin varhaiskasvatukselle :)

nykypäivänä lähdetään siitä, että oppiminen on tehokkaampaa. 80-luvulla oli tavoite, että ekaluokkalaiset oppivat lukemaan, nyt tavoite on, että jouluun mennessä ekaluokka lukee.



Yhteiskunta on kiihtynyt ja vaatimustaso noussut huimasti. Jos lapset eivät ole syystä tai toisesta riittävän kyvykkäitä, he ovat suuremmassa riskissä syrjäytyä kuin 30 vuotta sitten.

ei tarvitse enää niinkään hoitoa, vaan leikkiä kavereiden kanssa.

Aikuista jakamaan päivänsä tapahtumia ja tunteitaan sekä kuulemaan hänen ajatuksiaan - aikuisen turvaa ja huolenpitoa ja aikuisen ohjausta mm. sosiaalisissa tilanteissa toimimiseen. Kyllä päiväkoti-ikäinen mielestäni tarvitsee päiväkodilta muutakin kuin leikki-seuraa.

mutta hyötyy jo kaveriseurasta. Tämä nyt on ihan kehityspsykologinen fakta.

kuin vieraan hoidossa.



Sen sijaan on tosi huolestuttavaa, että mahdollisimman laadukkaaksi tarkoitettu päivähoito on poljettu resurssipulassaan tosi alas.

Eihän kukaan varmasti niin ajattele, että itse hoitaisi lastaan huonommin kuin vieras tai sitten on jokin pahasti vialla. Haloo! Kaikilla ei vain ole mahdollisuutta hoitaa lastaan kotona tai jotkut ovat niin mukavuudenhaluisia, että laittavat lapsensa syystä tai toisesta muualle hoitoon vaikka itse ovat kotona.

ja taatusti yksilöllisempää.



Mutta ei kaikki kotona olevat äidit aina järjissään ole.

päivähoidon ongelmat kyllä tunnistan samoiksi - liiallinen tehokkuusvaatimus polttaa kynttilää kahdesta päästä.



Mutta uskon, että suurin osa lapsista saa laadukasta varhaiskasvatusta myös helsingissä ja uskon, että merkittävälle osalle siitä on hyötyä. En usko, että kotihoidossa lapsiin panostettaisiin varhaiskasvatuksellisesti niin paljoa kuin päiväkodissa, kotona mennään videoiden ja muiden avittamana lupsakkaa arkea, mistä lapsi ei varmasti kärsi, mutta tuskin mitenkään hyötyykään.



Kyllä tietoinen musiikkikasvatus, kulttuurikasvatus, tapakasvatus, taidekasvatus ja kirjallisuuskasvatus tuottaa tulosta. Kotihoidossa tämä kaikki olisi mahdollista toteuttaa, mutta harvassa perheessä sitä tehtäisiin kovin systemaattisesti, ainakaan sellaisten osa-alueiden kohdalla, mihin lapsi ei osoita juuri mielenkiintoa.



Meidän kahdelta ensimmäiseltä lapselta jäi päiväkoti kokonaan kokematta. Kaksi nuorinta ovat saaneet kokeilla sitä; toinen vuoden eskaria ja toinen sen lisäksi kaksi vuotta päiväkotia. Jos minulla olisi ollut tieto ja kokemus, ensimmäisetkin lapset olisivat sen saaneet kokea.

...sen tajunnee jokainen, että PIENELLE kotihoito on parasta. Sitten joku 4-vuotias jo tarvitsee muutakin: EHkä kerhoja, ehkä päivähoitoa jonkin verran.



Mutta huolestuttavinta koko asiassa on se, että miten päivähoidon tehokkuusvaatimukset ovat kasvaneet eikä henkilökuntaa ole tarpeeksi. Kun 20 muksua vahtii vähimmillään 1 aikuinen ja usein vain 2 aikuista, niin siitä on hyvä kasvatus kaukana.

[ Kyllä tietoinen musiikkikasvatus, kulttuurikasvatus, tapakasvatus, taidekasvatus ja kirjallisuuskasvatus tuottaa tulosta. Kotihoidossa tämä kaikki olisi mahdollista toteuttaa, mutta harvassa perheessä sitä tehtäisiin kovin systemaattisesti, ainakaan sellaisten osa-alueiden kohdalla, mihin lapsi ei osoita juuri mielenkiintoa.

[/quote]

Miten alle kouluikäisen kasvatukseen yllämainituissa asioissa liittyy päivähoito mitenkään? Musiikki = musiikin kuuntelu, laulaminen ja tanssiminen, kulttuuri = nukketeatteri olohuoneen sohvan takaa, kerran vuodessa "oikea" teatteri ,tavat=kiitos, anteeksi, pöytätavat, taide=maalaamista ja piirtämistä vapaasti kenenkään rajoittamatta tai vaatimatta tuloksia, kirjallisuus = kirjasto ja satuja aikuisen kainalossa kuunnellen.



Edes tähän ei päiväkoti pysty (yksilöllinen huomio, vapaat kädet tehdä taidetta), tavallinen koti kylläkin helposti. Retkiä museoihin yms. on pk:ssa niin vähän, ettei niitä kannata laskea kasvatukseksi ollenkaan.

mainitsemiasi yleviä kasvatustavoitteita käytännössä kyetään toteuttamaan kattavasti ja huomioiden lasten yksilölliset tarpeet?



Minun kokemukseni mukaan ei valitettavasti kyetä, sillä riittämättömät resurssit ja vaihtuva henkilökunta valitettavasti asettavat haasteita jo ihan sille perushoidolle..



t. äiti, joka työnkin puolesta on päivähoidon nykytilaan perehtynyt

Kyllähän sitä on viime ajat jo toitotettu, että nimenomaan "lupsakka" arki on se kunnon kasvualusta lapsille. Eikä sen vastakohtana "laatuaika"..

lupsakkaa arkea, mistä lapsi ei varmasti kärsi, mutta tuskin mitenkään hyötyykään.

että päivähoidossa on tylysti lipsuttu minimitasosta. Eli päiväkotien taso vaihtelee ihan hirveästi! Me saatiin 4-vuotiaamme hyvään päiväkotiin, mutta sitä etsiessä näin kyllä aina yhtä hyvää kohti 9 huonoa.

jotka uskovat aidosti päivähoidon tarjoavan parempaa hoitoa. Niin hullulta kuin kuulostaakin! Heitä on nimenomaan sellaisissa vähän vanhemmissa. Ehkä heillä on jonkinlainen vanha käsitys sitten siitä, millaista se joskus oli.

itsekin olen päiväkodissa työskennellyt, ja ryhmät ovat todella liian suuria, tilat ahtaita, henkilökunta väsynyttä, sijaisia vaikea saada eikä niitä välttämättä edes palkata muutaman päivän vajeeseen. Henkilökunta kiertää osastolta toiselle tuuraamassa, ja suunniteltuja retkiä/toimintoja joudutaan perumaan, koska henkilökuntaa ei ole tarpeeksi. Varmasti poikkeuksiakin on, mutta pääsääntöisesti pk-meininki on just tuollaista.



Toisaalta ei ole takeita siitäkään, että kotihoito on aina laadukasta, jos kotona on väsynyt/sairas vanhempi. Virikeitä pieni lapsi (alle 4vee) saa varmasti tarpeeksi puistoissa ja erilaisissa kerhoissa, jos niitä halutaan lapselle tarjota.

kolmea lasta



käyvät kerran viikossa ulkona ja kertoo aina, että meidän lapset eivät tee muuta kuin pelaa tietokoneella ja katsoo piirrettyjä, hän on kuulemma joskus ehdottanut jotakin muuta tekemistä, mutta lapset ovat sanoneet ei.



ei sekään nyt ihan loistotilanteelta kuulosta

eikä liioin laulutaidolla

En ole ikinä perustanut nukketeatteria lastenhuoneeseen, enkä perusta, eikä meidän lapset kuuntele satuja mun kainalossa vaikka mitä tekis.

En ole myöskään yhdessäkään perheessä nähnyt enkä kuullut perustettavan nukketeatteria tai että joku taitavakaan pitäis yksityismuskaria lapsilleen

Utopiaa olisi, että kaikkien vanhemmat olisivat niin universaaleja taidoissaan, että kaiken voisi kotona hoitaa.

[

Miten alle kouluikäisen kasvatukseen yllämainituissa asioissa liittyy päivähoito mitenkään? Musiikki = musiikin kuuntelu, laulaminen ja tanssiminen, kulttuuri = nukketeatteri olohuoneen sohvan takaa, kerran vuodessa "oikea" teatteri ,tavat=kiitos, anteeksi, pöytätavat, taide=maalaamista ja piirtämistä vapaasti kenenkään rajoittamatta tai vaatimatta tuloksia, kirjallisuus = kirjasto ja satuja aikuisen kainalossa kuunnellen.

Isä soittaa kitaraa ja laulaa, lapset laulavat ja tanssivat. Satuja ja kirjoja luetaan joka päivä, vähintään pari tuntia päivässä.



Nukketeatteri meillä on monta kertaa viikossa, on jopa ihan sellainen esirippu. Sormi- ja käsinukkeja.



En ole ikänäni ajatellut, että me oltaisiin jotenkin huippukasvattajia.