Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia 5-vuotiaan käytöstä?
18.12.2010 |
5-vuotiaani on taidoiltaan ihan normaali, mutta käytöspuoli on alkanut huolettaa. Tyttö saattaa suuttua ja loukkaantua ihan mitättömistä asioista ja kun yritän puhua hänelle, hän vain huutaa, että älä oo vihanen! Vaikken todellakaan ole vihainen (tai olen tietenkin joskus, mutta yleensä tyttö sanoo noin silloin, kun puhun ihan tavallisesti). Hän saattaa myös lyödä minua ja sisaruksiaan, jos hänelle sanoo jotain, mistä hän ei pidä, esim. sinun täytyy nyt jättää se leikki ja tulla syömään. Tänään askartelimme lumihiutaleita. Kamalaa huutoa ja huitomista, kun saksilla leikkaaminen ei heti sujunut. Tyttö vaatii itseltään paljon, ja jos ei heti onnistu, niin kamala raivari on tiedossa. On tosi herkkä luonne. Tuntuu pahalta, kun tyttö kyselee joskus että tykkäämmekö hänestä tms. Onko tämä jotakin huomionhakua? Rakastammehan häntä valtavasti ja joka päivä halataan ja sylitellään paljon. Koitan kehua lasta jne. jos hänellä on jotenkin huono itseluottamus.Emme mielestäni ole koskaan vaatineet tytöltä liikaa - päinvastoin, joskus voisi varmasti vaatia enemmänkin. Tytöllä on välillä huolia ja pelkoja jostakin. Yhteen aikaan ei syönyt mitään makeaa, ettei hampaisiin tule reikiä! En todellakaan ollut ylikorostanut hammasasiaa! Päinvastoin, olen sanonut, että herkutella voi karkkipäivänä, kunhan hampaat pestään. Tässä joitakin esimerkkejä lapsen käytöksestä.
Kommentit (10)
Kuulostaa meidän 5- ja 7-vuotiaitten yhdistelmältä. Toinen on erityisen herkkä ja huolehtivainen "tykätäänkö musta"-tyyppi, ja toinen pedantti raivopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella ei ole kykyä peitellä tunteitaan kuten meillä aikuisilla on. Eikös meitäkin sapeta kun asiat ei mene juuri niin kuin haluaisimme. Tai kun meidät keskeytetään jostakin todella tärkeästä asialla mikä juuri silloin ei ole tärkeää.
Meidän aikuisten kohdalla on hyvä ettei meidän ajatuksia kukaan näe eikä lue :)
En ehdi nyt pitkaan kirjoittamaan, mutta kuulostaa hyvin paljon meidan 6v tytolta.
Herkka ja hyvin taydellisyyteen pyrkivainen tytto. Kaikilla persoonallisuuksilla on haasteensa. Minakin pohdin parhaillaan kuina tukea tyttoa kaikken eniten.
Toisaalta meille nakyy yksi puoli ja koulussa ja kavereiden kanssa toinen.
Kotona onneksi saa ja voi nayttaa kaiken epavarmuuden ja pelot jne...
tsemppia teille herkkiksenne kanssa.
mutta jos 5-vuotias käsittelee tunteitaan lyömisen kautta niin olisin kyllä huolissani...
Hyviä kommentteja olen saanut. Ja juuri tuo viimeinen vastaus- lyömisasia- on minuakin mietityttänyt. Eikö 5 v:n pitäisi jo osata hillitä itseään? Muutaman kerran tyttö on päiväkodissakin lyönyt/repinyt tukasta jotakin toista lasta. Edllisestä on nyt aikaa ehkä puoli vuotta. Tarhassa siis hillitsee enemmän itseään. Mutta kotona tuota lyömistä/läpsimistä/huitomista/rajuja otteita on tytöllä edelleen usein. Niistä on juteltu, on laitettu jäähylle, aina tytön on pitänyt pyytää anteeksi jne. mutta ei ole auttanut. Olen käskenyt myös polkea jalkaa silloin jos haluaa lyödä. Tämän tyttö muistaa aina jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyominen on tietenkin vaarin ja toista ei saa satuttaa. Luyominen lapsella saattaa kuitenkin olla "vain" yksi taman "ongelman" purkamismuoto.
Meidan tytto ei lyo, mutta moksahtelee ja on pahalla paalla kun asiat eivat suju. Myoskin maha tulee kipeaksi ja muita fyysisia oireita tulee saannollisesti.
Lapselle lyominen ei ehka ole sen tramaattisempi oire kuin nama, mutta ulkopuolisille se on ja se on tietenkin saatava loppumaan.
Pienet lapset ja pienet murheet, isot lapset ja isot murheet,, mitana sitten 10 vuoden paasta :-)
Kylla se siita.
T. se 6v tyton aiti, joka kirjoitti aikaisemminkin
Tuntuu ihan todelliseslta ja kovalta. Kippurassa makaa sohvalla. Kävimme jopa verikokeissa, ei keliakiaa tm, mitä olisi voinut olla.
Myös kiukku- ja murjottamiskohtauksia usein, ja hermostuu ja suuttuu. Tänäänkin oli muka soittamassa poliisia paikalle, kun ei saanut periksi jotain asiaa.
Nyt varmaan kuukauden sisällä alkanut, tai pehentunut selvästi.
Jotain 6v uhmaa kai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5–6-vuotias
Viisi-kuusivuotias lapsi saattaa olla rauhaton ja hän voi olla tunteiltaan ailahtelevainen. Tämänikäinen lapsi alkaa olla monessa asiassa itsenäinen. Vaikka lapsi voi jo näyttää vanhempien silmissä isolta, hän tarvitsee yhä päivittäistä huolenpitoa ja hellyyttä. Vanhempien tulee tukea lapsen kaveripiiriin ja liikkumiseen liittyvää itsenäistymistä sekä moraalin kehittymistä. Lapsi kaipaa vanhemmilta rohkaisua sekä kiitosta yrittämisestään.
Jokainen lapsi kehittyy omaan, yksilölliseen tahtiinsa, joten alla mainitut iät ja kehitysvaiheet ovat suuntaa antavia. Vasemmasta valikosta pääset lukemaan lisää 5-6 -vuotiaan kasvusta ja kehityksestä.
Tiivistelmä 5-6 -vuotiaan kehityksestä
* Lapsi on omatoiminen, aloitteellinen ja sopeutuva, mutta välillä haluaa olla pieni ja saada hoivaa. Välillä kiukku saa vallan, tunteet ailahtelevat.
* Sopivan kokoisten oikeiden töiden tekeminen loppuun asti tuntuu mukavalta.
* Itsekritiikin herääminen voi aiheuttaa epäonnistumisen pelkoa.
* Mielikuvitus on voimakas. Lapsi oivaltaa aiempaa paremmin, mikä on oikeasti totta ja mikä kuvittelua.
* Lapsi nauttii vitseistä ja sanaleikeistä, mutta ei halua itse olla huumorin kohteena.
* Tämän ikäinen samaistuu omaa sukupuoltaan olevaan vanhempaan, ymmärtää kasvavansa isona mieheksi tai naiseksi.
* Lapsi alkaa nauttia peleistä ja leikeistä, joissa on selkeät säännöt. Peleissä häviäminen on vielä vaikeaa.
* Roolileikeissä jäljitellään itselle tärkeitä aikuisia.
* Oman ikäiset kaverit ovat tärkeitä. Lapsella voi olla jo joku erityisen tärkeä kaveri, isommat lapset ovat usein ihailun kohteita.
* Yhteisleikki- ja neuvottelutaidot ovat jo hyvät, leuhkiminen ja mahtailu on kavereiden kesken tavallista.
* Lapsi pohtii hyvän ja pahan, oikean ja väärän sekä reilun ja epäreilun eroa ja hakee vanhemmalta tukea pohdintoihinsa.
* Lapsi pohtii useiden ilmiöiden syytä, myös hyvin syvällisiä aiheita, ja hakee niihin vastauksia vanhemmilta. Ilmiöitä testataan käytännön kokeilla.
* Lapsi muistaa asioita usean kuukauden tai vuoden takaa.
* Numerot ja kirjaimet voivat kiehtoa. Lapsi saattaa oppia kirjoittamaan nimensä ja laskemaan esineitä 5:stä 10:een.
* Lapsi vertailee ja lajittelee mielellään esineitä ja asettaa niitä suuruusjärjestykseen.
* Puhe on niin selvää, että lapsi pärjää arkipäivän tilanteissa vieraidenkin ihmisten parissa. Yksittäisiä äännevirheitä voi vielä olla.
* Lapsi ymmärtää ja osaa käyttää useita käsitteitä kuten vähän – paljon, edessä – takana, nopeasti – hitaasti.
* Hän nauttii saduista ja kertomuksista ja pystyy seuraamaan monimutkaisiakin juonia.
* Lapsi kasvaa vuodessa 5–10 cm ja paino lisääntyy n. 3 kg.
* Yökastelu on vielä melko tavallista. Ota asia puheeksi neuvolassa, jos lapsi kastelee. Lapsi voi harjoitella pyyhkimään pyllynsä itse.
* Ensimmäiset maitohampaat irtoavat. Tilalle kasvavat pysyvät hampaat. Ensimmäiset pysyvät poskihampaat, kuutoset, puhkeavat.
* Lapsi nauttii liikkumisesta: kiipeilee, juoksee, laskee mäkeä, keinuu, hyppii narulla sekä yhdellä jalalla, tanssii ja jumppaa, harjoittelee pyöräilyä, hiihtämistä, luistelua ja uimista.
* Lapsi pitää kynää oikeassa otteessa eikä vaihda kynää enää kädestä toiseen.
* Hän nauttii käsillä tekemisestä: askartelusta, piirtämisestä, helmien pujottamisesta lankaan, maalaamisesta, leipomisesta ja salaattitarpeiden pilkkomisesta.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/5_6-vuoti…
Kyllä, 5 vuotiaan ailahtelevalta käytökseltä kuulostaa. MLL vanhempainnetistä kopioin seuraavaa: Viisi-kuusivuotias lapsi saattaa olla rauhaton ja hän voi olla tunteiltaan ailahtelevainen. Tämänikäinen lapsi alkaa olla monessa asiassa itsenäinen. Vaikka lapsi voi jo näyttää vanhempien silmissä isolta, hän tarvitsee yhä päivittäistä huolenpitoa ja hellyyttä. Vanhempien tulee tukea lapsen kaveripiiriin ja liikkumiseen liittyvää itsenäistymistä sekä moraalin kehittymistä. Lapsi kaipaa vanhemmilta rohkaisua sekä kiitosta yrittämisestään.
Rauhallinen puhuminen, rauhoittelu ja etukäteen asioista sopiminen auttoi oman pojan kanssa.
Voisiko olla niin, että tytölläsi on vaikeuksia tunnistaa erilaisia tunteita? Tarkoitan siis nimenomaan tunnepuolen ongelmaa eli hän ei "näe", milloin joku on vihainen, eikä osaa myöskään käsitellä omia tunteitaan (ei siis tunnista niitä).
Tosin pakko sanoa, että aika normaalilta 5-vuotiaalta vaikuttaa. Samanlaisia kiihkeitä tyttöjä tunnen jopa kaksi.
Tuli vielä mieleen tuosta vaatimisesta, että lapselle tosiaan on hyväksi vaatia myös vaikeita ja hankaliakin asioita, kunhan muistaa sitten kehua sitä prosessia eikä välittää niin paljon lopputuloksesta. Lapset huomaavat aika pian, jos vanhempi kehuu perättömästi ja tulee silloin epävarmaksi omista taidoistaan. Kannattaa olla rehellinen mutta kannustava (tyyliin jos piirustus on sutaistu kasaan nopeasti todetaan, että teitpä nopeasti, ensi kerralla voit käyttää siihen enemmänkin aikaa eikä ihastella falskisti ja huudahdella, miten upea se työ on).