Lue keskustelun säännöt.
Mies valittaa kun olen liian itsenäinen parisuhteessa
10.11.2023 |
Tai itsenäinen voi olla väärä sana ehkä. Hän tarkoittaa sitä, että en jaa hänen kanssaan kaikkia asioita ja ajatuksia ja tietoja vaan pidän kai aika ison osan asioista vain mielessäni. Häntä koskevat asiat tietenkin puhun ja kerron, mutta työstäni en puhu juuri koskaan mitään, jos teen harrastuksiani koskevia päätöksiä niin en niistä välttämättä puhu ellei ne vaikuta häneen, lapsuuden perheeni kuulumisista en juuri puhu ellei ne vaikuta häneen jne. En useinkaan kerro mitä olen päivän aikana tehnyt ellei se ole ollut jotain työtä/ravintolalounasta/kahvilassa käymistä/tms suurempaa. Jos hän kysyy niin kerron kaiken tietenkin mutta en tule ajatelleeksi, että oma-aloitteisesti pitäisi kertoa asioista. Enkä odota hänen kertovan vastaavia minulle.
Häntä siis häiritsee se, että en jaa tällaisia asioita, hänen mielestään ne pitäisi parisuhteessa jakaa, minä siis en tule edes ajatelleeksi että tällaisista asioista voisi puhua koska minusta niillä ei ole mitään väliä. En siis salaa niitä mitenkään mutta jotenkin ajattelen, että ne on vain minun elämääni joka ei oikein liity muiden elämään.
Kumpi meistä on väärässä tässä?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen kuin sinä. Mun miestä ei häiritse, hänkin on niin "omissa maailmoissaan" eikä myöskään kerro asioita jotka ei vaikuta meidän yhteiseen elämään. Toki kumpikin vastaamme jos toinen on jotain asiaa miettinyt ja kysyy siitä. Vaikeaa kyllä jos toinen on ihan erilainen tässä asiassa.
Tuo omissa maailmoissaan on aika hyvä minua kuvaava sana. Olen aina ollut sellainen eli tämä on minun luonne. Siitä on myös eräs exä minulle valittanut. Mutta miksi he sitten ryhtyvät vakituiseen parisuhteeseen kanssani, haluavat naimisiin jne jos luonteeni niin häiritsee?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon varmaan sun valittajapuilison kaltainen. Kaipasin kovasti saada jakaa elämääni puolisoni kanssa. Suhteen alkuaikoina juteltiin kyllä, mutta vakiinnuttuamme tuppisuiseksi meni elämänsä.
En kaivannut raporttia miehen sukulaisten päivärytmista tai ostoksista, jos olivat soitelleet, vaan olisin kuullut mielelläni, että siellä kaikki ovat terveinä ja anopilla suunnitteilla kylpyläraissu/ miettii sisustukseen sopivaa valaisinta tms.
Luksusta olisi ollut kuulla puolison omia fiiliksiä päivästä: mikä ilahdutti, harmitti tms. Ei todellakaan kronologista selvitystä kaikesta.
Tuppisuun mielestä taas sitten se, ettei aamukahvi ollut hänelle valmiina ja ruoka lämmitettynä, talo siistinä ja vaimo hiljaa koko illan, oli outoa ja raskasta ja lopetimme yhteiselon.
Kirjoitin aloituksen varmaan epäselvästi. En nimittäin ole ollenkaan tuppisuu parisuhteessa, vaan puhun paljon. Haluan keskustella tieteen uusista ilmiöistä, maailman politiikasta, matkakohdehaaveista ja vastaavista. Niitä koskevista ajatuksistani kerron paljonkin, koska ne on minusta kiinnostavia puheenaiheita.
ap
Ehkä ette vaan sovi yhteen jos tuollaista täytyy miettiä ja kentis siitä riidellä että kumpi teistä on väärässä.
Parisuhteen "säännöistä" sovitaan yhdessä. Jos toiveet ja odotukset eivät kohtaa, niin se on voi voi.
Kerroit jo että olet tuollainen, etkä halua tapojasi muuttaa niin se on täysin ok.
Se että mies toivoo muuta, niin sekin on täysin ok.
Nyt vaan täytyy sitten joko yhdessätai erikseen päättää miten selvitätte ks "ongelman".
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ette vaan sovi yhteen jos tuollaista täytyy miettiä ja kentis siitä riidellä että kumpi teistä on väärässä.
Parisuhteen "säännöistä" sovitaan yhdessä. Jos toiveet ja odotukset eivät kohtaa, niin se on voi voi.
Kerroit jo että olet tuollainen, etkä halua tapojasi muuttaa niin se on täysin ok.
Se että mies toivoo muuta, niin sekin on täysin ok.
Nyt vaan täytyy sitten joko yhdessätai erikseen päättää miten selvitätte ks "ongelman".
Minusta tässä ei vain kyse ole parisuhteen säännöistä eikä siitä, että suostunko muuttamaan tapani vaan luonne-eroista. Jos olen luonteeltani hyvin itsenäinen ihminen, joka ei tule millään tavalla ajattelleeksi jakaa kenenkään kanssa päivänsä arkisia asioita vaan hoitaa ne itse ja pitää ne itsellään, niin minun on aika vaikea muuttaa asiaa vaikka toinen pyytäisi. Enkä edes ymmärrä miksi joku pyytää tuollaista ja miksi joku haluaisi muuttaa luonnettani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiilaan sua ap. En ymmärrä ihmisiä, jotka papattavat pitkät tovit jostain ihan turhasta asiasta, vaikka kauppareissusta. On mielenkiintoisiakin puheenaiheita. Kauppareissusta voi mainita jonkin yksityiskohdan, jos joku meni poikkeavasti, mutta sellainen turha selonteko on kyllä tarpeetonta. Onneksi ollaan puolison kanssa suht samanlaisia tässä suhteessa, tosin hän voisi olla vähän puheliaampi.
Kyllä minä ihmettelisin jos puoliso ei suostuisi puhumaan kanssani noista tavallisista arjen asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron esimerkin. Sain 50 euron palkankorotuksen. En maininnut siitä miehelle mitään, koska mielestäni kyseessä oli mitätön ja turha asia. Joka ei myöskään meidän taloustilanteeseen varsinaisesti vaikuta, koska meillä ei ole niin tiukkaa rahasta ja jaetaan kulut puoliksi. Hänelle selvisi kuukausia myöhemmin asia, kun muun puheenaiheen yhteydessä sanoin saaneeni tuon. Ja mies loukkaantui, hänen mielestään en jaa mitään tärkeää hänen kanssaan. Minusta taas asia ei ollut mitenkään tärkeä vaan ihan turha juttu, jolle en itse uhrannut ajatustakaan. Sama tilanne toistui kun olin käynyt äitini luona tekemässä pihatöitä enkä ollut maininnut siitä, koska minusta se oli ihan arkinen turha asia millä ei ollut mitään väliä etenkin kun se oli miehen työpäivän aikana. Mies loukkaantui taas kun en hänen mielestä kerro hänelle elämästäni mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sinunlaisesi mies. Kyllä siinä tuli olo etten kuulu hänen elämäänsä. Esim. olin normaaliin tapaan menossa sinne viikonlopuksi niin tokaisee että hällähän on siskonsa synttärijuhlat eikä ole kotona. Kiva kuulla ensimmäistä kertaa asiasta ennen lähtöä.
Tollasia sulkeutuneita miehiä on tämä maa pullollaan ja sit sä tietysti valitset sellasen, joka ei ole tyypillinen suomalainen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ihmettelisin jos puoliso ei suostuisi puhumaan kanssani noista tavallisista arjen asioista.
Suostun tietenkin puhumaan. Kerron kaiken, jos hän kysyy. En vain tule ajatelleeksi oma-aloitteisesti niistä puhua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sinunlaisesi mies. Kyllä siinä tuli olo etten kuulu hänen elämäänsä. Esim. olin normaaliin tapaan menossa sinne viikonlopuksi niin tokaisee että hällähän on siskonsa synttärijuhlat eikä ole kotona. Kiva kuulla ensimmäistä kertaa asiasta ennen lähtöä.
Joo, kyllä on nyt ap menny puolison valinnassa niin metsään. minä en tollasta sinkkua parisuhteessa sietäs hetkeekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et katso tarpeelliseksi kertoa omista jokapäiväisistä asioista puolisollesi, hän on sinulle selvästi vain jokapäiväinen tuttava joka sattuu asumaan luonasi. Puolisolle jaetaan suurin osa pienistä ja isoista asioista, nimittäin jos suhde on kunnossa.
Asperger tulee tästä aloituksesta mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että teillä ei synkkaa. Oletko kiinnostunut miehesi asioista ja tunteista? Kysytkö hänen tunteitaan ja myötäelätkö niitä? Tunnetko empatiaa? Tulee myös mieleen mahdollisuus että olisit kirjolla.
Olen erittäin kiinnostunut mieheni tunteista ja ajatuksista. Hänen arjen pikkuasioista kuten missä kaupassa kävi tai tankkasiko oman autonsa tänään vai ei niinkään ehkä en. Ja tunnen empatiaa. Outo ajatus että olisin autisti sillä perusteella että olen liian itsenäinen parisuhteessa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos et katso tarpeelliseksi kertoa omista jokapäiväisistä asioista puolisollesi, hän on sinulle selvästi vain jokapäiväinen tuttava joka sattuu asumaan luonasi. Puolisolle jaetaan suurin osa pienistä ja isoista asioista, nimittäin jos suhde on kunnossa.
Miksi pitäisi jakaa arjen pikkuasiat? Mitä väliä sillä on kävikö puoliso tänään Sokoksella tai ei? Paitsi tietenkin jos oli ennakkoon sovittu että sieltä pitää jotain yhteistä ostaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Asperger tulee tästä aloituksesta mieleen.
Millä tavalla?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että teillä ei synkkaa. Oletko kiinnostunut miehesi asioista ja tunteista? Kysytkö hänen tunteitaan ja myötäelätkö niitä? Tunnetko empatiaa? Tulee myös mieleen mahdollisuus että olisit kirjolla.
Olen erittäin kiinnostunut mieheni tunteista ja ajatuksista. Hänen arjen pikkuasioista kuten missä kaupassa kävi tai tankkasiko oman autonsa tänään vai ei niinkään ehkä en. Ja tunnen empatiaa. Outo ajatus että olisin autisti sillä perusteella että olen liian itsenäinen parisuhteessa.
ap
Tunnut ajattelevan jollain lailla mekanistisesti ja et sopeuta toimintaasi siihen miltä miehestäsi tuntuu. Kysyt myös kumpi on väärässä, mikä on klassista mustavalkoista ajattelua.
Olen samanlainen kuin sinä. Mun miestä ei häiritse, hänkin on niin "omissa maailmoissaan" eikä myöskään kerro asioita jotka ei vaikuta meidän yhteiseen elämään. Toki kumpikin vastaamme jos toinen on jotain asiaa miettinyt ja kysyy siitä. Vaikeaa kyllä jos toinen on ihan erilainen tässä asiassa.