Kun ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään
Onko kellään muulla näin, että jos asuu jossain, niin haluaa aina pois jonnekin muualle. Asuin pitkään pienellä paikkakunnalla ja haaveilin muuttamisesta isommalle paikkakunnalle. Teimme niin, mutta nyt haaveilen taas maallemuutosta. Tiedän kuitenkin etten pidemmän päälle tulisi viihtymään pienissä ympyröissä. Olen miettinyt Helsinkiin muuttoa, mutta ei sekään oikein iske, kyllästyisin jatkuviin ihmisvirtoihin ja kalliiseen elämiseen. Muutin teini-iässä ja olen miettinyt johtuuko siitä ettei oikein tiedä missä haluaa asua. Mikä olisi ratkaisu? Tiedän jo nyt etten halua asua nykyisessä paikassa loppuelämääni. Ulkomaille muutto on ehdoton no-no, sitä en missään nimessä halua. Ehdotuksia?
Kommentit (3)
Pitää erottaa haaveet ja todellisuus toisistaan. Asioista voi haaveilla, mutta haaveet eivät ole todellisuutta. Mieti mitä siellä paikassa on minkä tunnet kodiksesi? Sitten etsit sen paikan ja olet onnellinen siellä.
Sama täällä. Jouduin muuttamaan lapsuudessa lähemmäs kymmenen kertaa. Nyt olen nelikymppinen enkä vieläkään osaa pysyä paikoillani. Valitettavasti oma lapseni perii tämän juurettomuuden. Yritän sinnitellä tällä seudulla vielä sen aikaa kun lapsi asuu kotona mutta koko ajan odotan että voisin taas vaihtaa maisemaa. Toiveissa on pysyvä koti vaan en tiedä tulenko sitä koskaan löytämään.
Kärsitkö peräsuolen laskeumasta? Jos suoli ei pysty asettumaan, et pysty sinäkään.