Lue keskustelun säännöt.
Pitkän pohdinnan jälkeen päätin jäädä avioliittooni
01.11.2023 |
Olen jo hyvin pitkään pohtinut eroa pitkästä liitosta, josta on hävinnyt kaikki intohimo jo vuosikausia sitten. Myöskin olemme hyvin eri aaltopituudella ja erilaisia ihmisiä. Nuorena menimme yhteen liian kevein perustein ja lähinnä ihastuen ulkoisiin asioihin. Olin 19-vuotias kun menimme naimisiin, nyt olen 40. Eli parisuhdetta yli 20 vuotta takana.
Kuitenkin kaikki arjen asiat ovat hyvin, emmekä riitele oikeastaan ikinä.
Ehdin jo ihastua erääseen toiseen, jonka kanssa pidin miltei puoli vuotta yhteyttä, tapasimme muutaman kerran, ja koin syvää henkistä yhteyttä, meitä kiinnosti samat asiat ja elämänarvotkin täsmäsivät. Puhuimme hyvin avoimesti kaikesta tärkeästä. Emme kuitenkaan menneet suhteessamme fyysiselle tasolle, mutta ihastuimme toisiimme. Olin varma, että eroan puolisostani.
Kaikenlaisten pohdintojen jälkeen päätin nyt kuitenkin jäädä avioliittooni. Puolisoni ei halua missään nimessä erota, hän on yrittänyt kaikkensa ollakseen vielä entistä parempi puoliso ja on huomioinut minua entistäkin enemmän.
Kolme lastamme ovat yläaste- ja lukioikäisiä, ja ajattelen mieheni lisäksi vahvasti myös heitä, kun jään tähän suhteeseen. Niin paljon minua on muistutettu siitä, että lasten pahoinvointi kasvaa erojen myötä, ja kun meillä ei edes ole mitään riitoja, vaan mukava, ystävällinen, rento ilmapiiri. Ei lapsille välity se, että minä en koe heidän isäänsä vetovoimaa.
Tiedän tekeväni oikein. Ja elämä pysyy turvallisissa uomissaan.
Silti on jotenkin halju olo. Tekee kipeää luopua ihastuksestani, pelkään jääväni miettimään loppuelämäkseni, mitä elämä hänen kanssaan olisi voinut olla. Toisaalta, onhan minulle sanottu, että alkuhuuma lopahtaa aina ja arki astuu kuvioihin joka suhteessa. Miksi siis sekoittaa kaikkien elämä ja aiheuttaa lapsille tuskaa, ehkä turhaan.
Jotain kannustavaa olisi kiva kuulla, kenties saman kokeneilta ja samaan ratkaisuun päätyneiltä.
Kommentit (114)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Luultavasti kadut 70 v.
Luulen, että olisinpa tehnyt tässä minkä ratkaisun tahansa, katuisin joskus. Valitettavasti 100% katumisvapaata ratkaisua ei taida olla.
Ap
Ei mekään exän kanssa riidelty, mutta kaikki oli huonosti. Eroa mietin kaksi vuotta, mutta ehti kolmas osapuoli tulla mukaan ennen eroa. Kuusi vuotta erosta ja elämä on täydellistä. Lapset on erosta kärsineet, mutta täysin isänsä vuoksi, joka hylkäsi heidät.
Nyt on sopiva hetki etsiä elämääsi uusia positiivisuuden ja intohimon kohteita. Ja tarkoitan tällä harrastuksia tai vaikkapa työpaikan vaihtoa jne. Ne auttavat sinua pääsemään ihastuksestasi yli, kun keskityt hyvään perhe-elämään ja myös omaan hyvinvointiisi. Jokaisessa pitkässä suhteessa tulee pieniä suvantovaiheita, mutta jos peruspalikat ovat kunnossa (niinkuin teillä kuulostaisi olevan), niin se intohimon kipinäkin saattaa palata kun hellii itseään henkisesti. Lapsesi alkavat aikuistua, joten sinun oma aikasi vain lisääntyy tulevaisuudessa ja näin opetat myös lapsillesikin hyvää mallia kuinka omasta elämästään tehdään siinä perheessä mukavaa ja innostavaa.
Vierailija wrote:
Nyt on sopiva hetki etsiä elämääsi uusia positiivisuuden ja intohimon kohteita. Ja tarkoitan tällä harrastuksia tai vaikkapa työpaikan vaihtoa jne. Ne auttavat sinua pääsemään ihastuksestasi yli, kun keskityt hyvään perhe-elämään ja myös omaan hyvinvointiisi. Jokaisessa pitkässä suhteessa tulee pieniä suvantovaiheita, mutta jos peruspalikat ovat kunnossa (niinkuin teillä kuulostaisi olevan), niin se intohimon kipinäkin saattaa palata kun hellii itseään henkisesti. Lapsesi alkavat aikuistua, joten sinun oma aikasi vain lisääntyy tulevaisuudessa ja näin opetat myös lapsillesikin hyvää mallia kuinka omasta elämästään tehdään siinä perheessä mukavaa ja innostavaa.
Kiitos.
Intohimo ei kuitenkaan palaa, sen tiedän 110% varmaksi. on ollut jo niin pitkään tyystin poissa, kaikesta yrittämisestä huolimatta. Olen myös tässä jo parin viime vuoden aikana sekä vaihtanut työpaikkaa ja aloittanut uusia harrastuksia, sekä yksin että puolisoni kanssa, muttei niillä ole ollut mitään vaikutusta siihen asiaan.
Mutta yritän/aion elää asian kanssa. "Kaikkeahan ei voi saada."
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastatko miestäsi? Koetko, että hän on sinulle oikea ihminen?
Tämä uusi henkilö jonka tapasit voi olla oikeasti aivan toisenlainen kuin kuvittelet. Hän sai esille sinusta uuden puolen, joten ihastuit. Eli hän on harhaa, mutta silti jää mietittäväksi onko rakkautta enää mieheesi. Ja miten miehesi reagoi pitkällä välillä siihen, että sinulla on ollut tuollainen sivusuhde. Platoninen, mutta sivusuhde kuitenkin. Kannattaisi hakeutua terapiaan, sillä todennäköisesti mies on lakaissut sivuun omat tunteensa säilyttääkseen sinut. Ajan mittaan siitä seuraa oireilua.
Eroaminen ei todellakaan ole herkkua. Kevein perustein sitä ei kannata tehdä. Keski-ikäisillä alkaa jo kaikilla olla omat haavansa ja salaisuutensa, vaikka ne eivät sivusuhteen huumassa esille tulekaan. Esimerkiksi peliongelmaa tai seksiaddiktiota ei välttämättä pinnallisessa kanssakäymisessä ollenkaan huomaan. Paatunut naistenmies on myös hyvä myötäilemaan naisen toiveita ja ajatuksia. Eli sen varaan ei voi paljonkaan laskea, että arvot ovat samat aivan tuntemattoman ihmisen kohdalla.
Välillä niin käy, että ero johtaa täyteen sekasortoon jonkun ihmisen kanssa, jota ei oikeasti ollenkaan tunne. Sen suhteen olet mielestäni ollut viisas, ettet lopettanut avioliittoasi hötön takia.
Miehesi on lammas. Luultavasti hän kuitenkin itse jossakin vaiheessa ymmärtää eron olevan paras ratkaisu ainakin hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Nyt on sopiva hetki etsiä elämääsi uusia positiivisuuden ja intohimon kohteita. Ja tarkoitan tällä harrastuksia tai vaikkapa työpaikan vaihtoa jne. Ne auttavat sinua pääsemään ihastuksestasi yli, kun keskityt hyvään perhe-elämään ja myös omaan hyvinvointiisi. Jokaisessa pitkässä suhteessa tulee pieniä suvantovaiheita, mutta jos peruspalikat ovat kunnossa (niinkuin teillä kuulostaisi olevan), niin se intohimon kipinäkin saattaa palata kun hellii itseään henkisesti. Lapsesi alkavat aikuistua, joten sinun oma aikasi vain lisääntyy tulevaisuudessa ja näin opetat myös lapsillesikin hyvää mallia kuinka omasta elämästään tehdään siinä perheessä mukavaa ja innostavaa.
Kiitos.
Intohimo ei kuitenkaan palaa, sen tiedän 110% varmaksi. on ollut jo niin pitkään tyystin poissa, kaikesta yrittämisestä huolimatta. Olen myös tässä jo parin viime vuoden aika
Kyllä kaiken voi saada, itselleen, mutta lapset siitä kyllä kärsivät. Mitä tarkoitat sillä, ettei intohimo palaa? Viittaatko siihen, ettet halua miestäsi? Onko seksielämänne epätyydyttävää tai suhteesi omaan kehoon huono? Molempia voi parantaa, jos haluat. Mutta jos koet miehesi fyysisesti vastenmieliseksi, niin sille ei voi mitään. Ja on miehellesikin tosi rankkaa, koska se ei voi olla näkymättä. Hänen kannattaisi myös haluta erota, jos asia on niin. Monesti kuitenkin intohimon puuttuminen kertoo vain liian monista pettymyksistä, joita ei ole milloinkaan selvitetty ja käsitelty ja jotka johtavat ajan mittaan eroon. Miehellesi sinun sivusuhteesi varmaankin on tuollainen pettymys, jos hän siitä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan parille kommentoijalle tässä yhtäaikaa, kun kahta ei voi lainata ja lainaukset takkuilee mulla muutenkin.
Eli rakastanko miestäni? Arvostan häntä ihmisenä, tapamme ovat hioutuneet yhteen, arkemme sujuu, ei tarvitse tapella kumpi tekee mitäkin, kotiaskareet sujuvat jo täysin varmalla rutiinilla. Molemmat ovat tyytyväisiä kotitöiden jakoon. Miehessäni on myös arvostettavia piirteitä, hän on uskollinen, anteeksiantava, kärsivällinen, työssäkäyvä, huomioi minua arjessa, vaihtaa autooni renkaat ja tuo kaupasta tullessaan lempisuklaatani toisinaan, ihan vaan ilahduttaakseen.
Rakastan kai häntä, niinkuin läheistä ihmistä rakastetaan, kiintymystä ja tuttuutta ja turvallisuutta.
Intohimoisesti en rakasta. Ja koen että olemme pohjimmiltamme hyvin erilaisia ihmisiä. Tulemme kuitenkin hyvin toimeen arjessa.
Sillä, että tiedän ettei intohimo palaa, tarkoitan sitä etten koe mieheeni minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa. Vaikka hänessä, taidoissaan tai ulkonäössään ei ole mitään "vikaa". Kuten ei minussakaan. Hän on arkeen sopiva kumppani, muttei intohimoon, kemiamme ei pelaa, tai miten sen sanoittaisikaan. Ja tähän en kaipaa vinkkejä, ne on ihan kaikki koluttu ja kokeiltu, tuloksetta. Sen kanssa nyt vaan eletään.
Ap
Järkevää jäädä avioliittoon, mutta ei sinun olisi kannattanut suhdetta ihastuksen kanssa lopettaa. Pettäminen on elämän suola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes jokaisella naisella ilmenee nämä samat tunteet pitkässä suhteessa. Osa eroaa, osa ei. Naisten ei kannattaisi mennä naimisiin.
Hyvin tehty, aikuinen päätös.
Eroa voi miettiä joskus myöhemmin, jos vielä tuntuu siltä. Nyt ei ole sen aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa antaa vinkkejä. Mutta kerron omasta kokemuksesta.
40 pintaan moni tuttu erosi ja hehkutti uutta elämää ja uusia suhteita. Aloin miettimään omaa suhdetta ja pähkin, että enää ei lempi leisku ja elämä on arkea. Minä olin vielä hyvän näköinen ja kaipasin sitä tunnetta, kun sydän pamppailee ja pöksyt kastuu.
No yhtäkkiä aloinkin ihastumaan vähän sinne ja tänne. Yhdenkin tyypin kanssa kirjoittelin pitkään syvällisesti ja olin aivan varma sielu kumppanuudesta. No selvisi, että tyypillä on kaksisuuntainen ja maanisrssa vaiheessa aina erosi ja löysi uuden.
Sitten mies sairastui vakavasti. Päätin, että nyt olisi lapsille liikaa, jos erilaisin ja isäkin olisi sairas ja ei tietoa, selviääkö hän hengissä.
Päätin, että siirrän eroaikomukseni ja eroan sitten viiskymppisenä. Että enköhän vielä siinä iässä löydä jonkun, joka saa sukat pyörimään jalassa.
No mies toipui, mutta itse sairastuin Burn outiin työpaikan ongelmien vuoksi. Mies vuorostaan tuki minua ja auttoi tämän kauden läpi.
Sitten huomasin yhtäkkiä, että olen 53 v ja viimeinenkin lapsi muuttamassa pois. Ja minä oikeastaan tyytyväinen elämäämme, kuten mieskin. Sairaudet ja vaikeudet oli tuoneet meitä ihan eri tavalla läheisiksi.
Nyt olemme päälle 60 ja kohta jäämme kumpikin eläkkeelle. Ja olen ratkaisuun tyytyväinen. Huomaan aina silloin tällöin, että on pakko mennä palaamaan miestä, kun oikein rinnassa hykertää, kuinka häntä rakastan. Meillä on hyvä olla yhdessä, vaikka meinasimme välillä kadottaa toisemme arkeen
Vierailija wrote:
En osaa antaa vinkkejä. Mutta kerron omasta kokemuksesta.
40 pintaan moni tuttu erosi ja hehkutti uutta elämää ja uusia suhteita. Aloin miettimään omaa suhdetta ja pähkin, että enää ei lempi leisku ja elämä on arkea. Minä olin vielä hyvän näköinen ja kaipasin sitä tunnetta, kun sydän pamppailee ja pöksyt kastuu.
No yhtäkkiä aloinkin ihastumaan vähän sinne ja tänne. Yhdenkin tyypin kanssa kirjoittelin pitkään syvällisesti ja olin aivan varma sielu kumppanuudesta. No selvisi, että tyypillä on kaksisuuntainen ja maanisrssa vaiheessa aina erosi ja löysi uuden.
Sitten mies sairastui vakavasti. Päätin, että nyt olisi lapsille liikaa, jos erilaisin ja isäkin olisi sairas ja ei tietoa, selviääkö hän hengissä.
Päätin, että siirrän eroaikomukseni ja eroan sitten viiskymppisenä. Että enköhän vielä siinä iässä löydä jonkun, joka saa sukat pyörimään jalassa.
No mies toipui, mutta itse saira
Kiitos paljon tämän jakamisesta, antaa toivoa ja uskoa siihen että tein oikean ratkaisun. Sitä juuri nyt kovasti kaipasinkin.
Ap
Aina pitää erota. Aina. Mikään ei anna parempia lähtökohtia lapsille kuin mahdollisimman ruma ja julkinen eroaminen. Mieluiten salasuhteen ja julkisuuden kautta. Nih.
Vierailija wrote:
Aina pitää erota. Aina. Mikään ei anna parempia lähtökohtia lapsille kuin mahdollisimman ruma ja julkinen eroaminen. Mieluiten salasuhteen ja julkisuuden kautta. Nih.
Osuva havainto luusereista.
Hienoa, että selätit neljänkympin kriisin ja mietit asioita muidenkin perheenjäsenten kannalta.
Tuohon erilaisuuteen sanoisin, että mies ja nainen ovat lähtökohtaisesti erilaisia. Siihen ei kannatta kompastua, vaan hyväksyä se mahdollisuutena mielenkiintoiseen tutkimusmatkaan.
Eikä teidän erilaisuutenne voi mitenkään erityisen suurta olla, jos 20 vuotta olette yhdessä eläneet ja sopuisan avioliiton rakentaneet.
Ehkä olis hyvä olla välillä ihan yksin. Miettiä mitä oikeasti haluaa elämältä? Yhteen voi aina palata takasin, jos molemmat sitä haluaa.
Luultavasti kadut 70 v.