Tuntuu kuin kumppanin kiinnostus (tai joku) olisi hiipunut
Minusta tuntuu että miehellä loppui alkuhuuma muutaman kuukauden jälkeen. Itellä sitä taas ois vielä, useamman kuukauden jälkeenkin. En tiedä mitä ajatella.
Mies siis muutti käytännössä minun luo ja elämä ns arkistui. Luulen että se on suurin syy, mutta ite olen vielä ns huumaantunut silti hänestä joka päivä ja kaipaisin arjen keskelle välillä jotain spessumpaa, eikä aina sitä kotona tapahtuvaa perusrutiinia. Useita viikonloppuja hän on nyt metsästämässä, joten tuntuu että ei keretä koskaan nauttimaan kunnolla toisen seurasta ilman aikatauluja tai työn aiheuttamaa väsymystä tms. Ei mitään treffejä ole ollut, vaikka oon muutaman kerran ehdottanut, ni sinä päivänä juuri aina on ollut jotain muuta.
Itellä alkanu hiipimään väkisin mieleen, että onko mies oikeesti valmis parisuhteeseen tai rakastaako hän todella muka minua.
Olen myöskin pyytänyt häntä käymään minun kanssa kauempana asuvien vanhempien luona ensimmäistä kertaa. Mut hän vaan aina toteaa, jotain että katotaan joku viikonloppu kun kerkiää.
Itse kävin hänen porukoilla ja vain siksi että itse ehdotin että lähtisinkö mukaan näyttäytymään samalla kun mies kävi autoa korjaamassa heidän tallissa.
En ole halunnut ajatella aiemmin sitä, että joku olisi pielessä, mutta nyt jotenkin koko ajan vahvistuu olo että en vain mahdu hänen elämäänsä.
En epäile pettämistä tai mitään, uskon vain että hän ei ole valmis. Vaikka hän kyllä puhuu tulevaisuudesta niin että minä kuulun siihen ja on haaveillut esim lapsistakin.
Tämä on meidän molempien ensimmäinen varsinainen parisuhde, joten me molemmat vielä opetellaan, niin osittain voi johtua myös siitä. Tuntuu että hän ei tajua sitä että olen osa hänen elämää nyt, vaikka tietysti samalla omia elämiä myös edelleen eletään erikseenkin. Jotenkin tuntuu että hän pitää minua itsestään selvyytenä.
Tämä kirjottaminen on osittain myös minun ajatusten purkua, mutta jos on vinkkejä heittää ni saa antaa.
Ollaan kyllä vähän puhuttu aiheesta, mutta tuntuu jotenkin siltä että hän ei ihan hoksaa. Enkä tarkoita että mun pitäs olla prioriteetti ykkösenä, mutta kunhan ei kovin kaukana kärjestä.
Enkä halua siis häntä haukkua lyttyyn, rakastan häntä ja hän on tosi ihana sillon kun ollaan yhdessä. On läheisyyttä, yhdessäoloa yms. Ja silloin tunnen itteni rakastetuksi ja voin olla oma itteni jne. Mutta jotenkin välillä, viime aikoina useammin, hän ihan kuin jotenkin siirtäisi minut emotionaalisesti hetkeksi kokonaan syrjään.
Kommentit (3)
Luulen, että "käytännössä" ei ole vielä tajunnut olevansa parisuhteessa ja mitä se tarkoittaa. Esim. Että yhteistä aikaa täytyy järjestää, parisuhde vaatii joskus poistumista siitä "omasta yksinelämästä" ja kasvaakin joutuu vuosien varrella ihmisenä.
Juttele hänelle ajatuksistasi. Ei ole muuta tietä.
Vaikuttaa siltä, että hän varmasti tosiaankin pitää sinua emotionaalisesti syrjässä ja tulee lähellesi silloin, kun hänestä siltä tuntuu. Eli harvoin ja vain omista tarpeistaan käsin. Surullisinta on, ettei hän suhtaudu pyyntöihisi vakavasti ja keskustele niiden toteuttamisesta. Et tule otetuksi huomioon, jolloin tuntuu pahalta - ihan syystä. Parisuhde on loistava paikka kasvaa ja kehittyä ihmisenä, mutta kehitystä tapahtuu hyvään suuntaan vain, jos siihen on aitoa halua.
Tekstistäsi saa sen kuvan, että olet miehelle lähinnä joku lisäke muutenkin täyteen elämään. Etkä niinkään se tärkein ihminen, jonka olemassaolo ja hyvinvointi olisi sina mielessä. Ja kyllähän puolison ja perheen tulee olla se ykkösprioriteetti eikä vaan jossain kärjen tuntumassa. Millaiset välit hänen perheenjäsenillään on? Lapsuuden perheestä saadaan (tai ei saada) valmiudet parisuhteeseen. Minkä ikäisiä olette? Olen samaa mieltä kuin edelliset siitä, että nyt kannattaa kertoa suoraan, mitä kaipaa. Muuten tuskin tulee muutosta. Rakkauden kerjäläiseksi ei kannata jäädä.
Kyllähän tuo tilanne voi tuosta vielä parantua, mutta omalla kohdalla niin ei käynyt. Tee miehelle ainakin kristallin kirkkaaksi se, mitkä sinun odotukset on parisuhteelta ja selvitä hänen ajatukset. Jos ne eroavat toisistaan, eli miehelle riittää se että jaatte yhdessä arjen mutta ette mitään muuta, niin se tuskin muuttuu mihinkään.
Odottelin itse aika monta vuotta turhaan. Meillä tilanne oli sellainen, että mies teki käytöksellään alusta asti erittäin selväksi että ei kiinnosta minun kanssa ulkona käyminen, kavereiden tapaaminen, reissaaminen, ruoan laitto yhdessä tai oikeastaan mikään muukaan. Tyhmä olin kun kuvittelin, että ajan kanssa asia muuttuisi.