Miksi kuolinsyytä ei saisi kysyä?

Terveystiedot ovat yksityisiä myös kuoleman jälkeen.

Miksi sun se tarvisi tietää? Oman uteliaisuuden tyydyttäminen ei ole mikään syy. Aika moni ihminen ajattelee, että jokainen kertoo ei-julkisia asioita niille ihmisille joille haluaa silloin kun haluaa.

Mun mielestä oleellisempi kysymys on, että minkä vuoksi se ei olisi epäasiallista joidenkin mielestä? Kuolinsyy nyt on melko yksityinen asia.

Miksi sun pitäisi saada se tietää? Mitä teet tiedolla? Uteliaisuutta ei lasketa.

Se kerrotaan jos kerrotaan mutta en ikinä kehtaisi erikseen ruveta kysymään kuolinsyytä.

Kysymys kuuluu, miksi pitää kysyä? Ei pidä, ei kuulu sinulle.

Kyllä sinulle kerrotaan, jos lähiomainen pitää sitä sinulle tarpeellisena tietona.

Vierailija kirjoitti:

Terveystiedot ovat yksityisiä myös kuoleman jälkeen.

Miksi? Mitä salattavaa kenellekään niissä enää silloin on?

Kyllä mua ärsytti kun äitini kuoleman jälkeen ihmiset, jotka eivät olleet äitini kanssa säännöllisesti tekemisissä, soittelivat ja kyselivät kuolinsyytä. Mitä se heille kuuluu?

Mun veli kuoli nuorena pari vuotta sitten ja yllätyin miten moni osanottojen sijaan kysyi mihin se kuoli. Ymmärrän että 25-vuotiaan kuolinsyy aiheuttaa uteliaisuutta eri tavalla kuin 85-vuotiaan, mutta mua ahdisti noi kysymykset. Ja veljeni tapauksessa kuolinsyy oli epäselvä kunnes saatiin tulokset ruumiinavauksesta, eli en alussa edes pystynyt vastaamaan tohon kysymykseen.

Joo älkää soitelko mitään osanotto-puheluita, jos ette ole oikeasti läheisiä vainajan kanssa. Niistä näkee kyllä heti läpi, miksi tällainen kyylä soittaa.

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Vierailija kirjoitti:

Terveystiedot ovat yksityisiä myös kuoleman jälkeen.

Kuolleella ei ole yksityisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Mun veli kuoli nuorena pari vuotta sitten ja yllätyin miten moni osanottojen sijaan kysyi mihin se kuoli. Ymmärrän että 25-vuotiaan kuolinsyy aiheuttaa uteliaisuutta eri tavalla kuin 85-vuotiaan, mutta mua ahdisti noi kysymykset. Ja veljeni tapauksessa kuolinsyy oli epäselvä kunnes saatiin tulokset ruumiinavauksesta, eli en alussa edes pystynyt vastaamaan tohon kysymykseen.

Minun veljeni kuoli nelikymppisenä ja kaikki päättivät automaattisesti, että kyse oli itsarista.

Ei ollut.

Terveystiedot on salassapidettävää myös henkilön kuoleman jälkeen määräajan, yksityisyys tietysti lakkaa kuoltua. 

Kuolinsyy nyt kiinnostaa ihmisiä luonnostaan. Jokainen miettii, voisiko kuolla itse samalla tavalla vaikka tarttuvaan tautiin tai vaarallisessa paikassa.

Juoruja juoruja. Sentraalisantrat sitte laulaa eteepäin ja saavat ykemmyydentunnetta kun tietävät. Sosiaalista nousua.

Vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Ne läheiset (eli tiiviisti elämässäsi olevat ihmiset) ovat vähän eri asia kuin tutut ja etäisemmät sukulaiset.

Nuoren ihmisen menehtyminen on aina koko perheen ja lähipiiri yhteinen tragedia. Kuolinsyytä ei tarvitse kenenkään läheisensä menettäneen alkaa avaamaan muille. 

Se tuntuu tungettelevalta.

En ole halunut paljastaa isääni koskevia terveystietoja ja riippuvuuksia ulkopuolisille. Ne ovat hänen yksityistä elämäänsä ollut ja haluan niiden pysyvän yksityisinä asioina.

Kukaan ei tee sillä tiedolla mitään, uteliaisuutta voi harjoittaa toisaalla. Tai jo oikein on utelias olisi voinut tutustua tähän kuolevaan henkilöön jo hänen eläessään niin tietäisi vastauksen itsekin.

Mielestäni kuoleman tabusta pitäisi päästä eroon. Yksi tapa normalisoida kuolemaa on avoin keskustelu. Mielestäni on luonnollista olla kiinnostuneita ihmisten kuolinsyistä varsinkin, jos edes jollain tasolla on tiennyt henkilön. Jos kuolinsyytä ei kerrota eikä kukaan kysy jää asia mysteeriksi ja kaikenlaiset spekulaatiot alkavat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on täysin luonnollista olla kiinnostunut kuolinsyystä. Jos kyseessä on tosi nuori ihminen, niin tietysti kuolinsyy kiinnostaa, koska se ei ole luonnollista menehtyä nuorena. Ja siinä jää kenelle tahansa kysymyksiä auki, joihin voi jonkin suuntaista vastausta odottaa. Minua ainakin pysähdyttää aina nuoren ihmisen poismeno ja siksi halu tietää kuolinsyy on selvä. Itsemurhan, onnettomuuden, sairauden tai rikoksen aiheuttamat kuolemat poikkeavat kaikki toisistaan. Nuoren ihmisen kuolema on edelleen myytti ja se myytti ei aukene, ellei asioista puhuta.

Jos kuvittelisin nyt meneväni, niin kyllähän läheisenikin kysyisivät heti, että miksi hän on kuollut. Miksiköhän se miksi-kysymys tuleekaan niin luonnostaan. Kuului se suoranaisesti toiselle tai ei. Ymmärrystä please.

Meneeköhän sulla nyt sanat myytti ja tabu sekaisin?