Lue keskustelun säännöt.
lapsemme kaverit eivät pidä yhteyttä
28.10.2023 |
tuntuu oudolta, hänellä on ihan kavereita koulussa ja oli tarhassakin. on nyt ekalla. koska lapsilla ei ole omaa puhelinta, ollaan riippuvaisia vanhempien välisestä yhteydenpidosta. koskaan vaan ei tule meillepäin viestiä mahdollisesta kyläilystä tai tapaamisesta koulun ulkopuolella. aina pitäisi itse olla kyselemässä ja alkaa olla jo vaivaannuttavaa. sitten kuulen kuitenkin että muut lapset ovat käyneet ahkerasti toistensa luona kyläilemässä.
kuitenkin jos kavereiden vanhempia joskus jossain ohimennen tapaa, ihan rupatellaan rennosti eikä tunnu että olisi välillämme jotain ongelmaa.
Kommentit (25)
Meillä ei vanhemmat soittele lapselle kavereita, sopivat jo koulussa tapaamisista ekaluokalta asti tai sitten leikitään naapuruston lasten kanssa. Ei käy edes mielessä olla joku viestintävastaava. Kun jonkun lapsen vanhempi soittaa ja kysyy lastani kyläilemään, vastaan aina, että saavat sopia koulussa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten ennen me lapset selvittiin ilman puhelimia? sovittiin koulussa ja koulumatkalla tapaamisista tai käytiin kaverin ovella kysymässä tai nähtiin kotipihalla
Siis sinusta on outoa, että 7v ikäiset lapset ei laita sulle viestejä?
Vierailija wrote:
Siis sinusta on outoa, että 7v ikäiset lapset ei laita sulle viestejä?
siis tarkotin ettei ne vanhemmat laita niitä viestejä.
kyl ihan hyvä tapa lapsillakin kysyä voiko tulla kylään sillä aina ei sovi, vaikka lapsi itse sanoisi että voi tulla. ei ainakaan itse voitais antaa lasten vaan päättää milloin voi mennä ja tulla, varsinkin kun ovat vielä tuon ikäisiä. osa lapsista jo seikkailee ekaluokkalaisena pitkin poikin missä vaan, meillä haetaan vielä koulusta, eikä täällä seudulla uskalla laittaa lasta hyppimään kaduille (eipä heitä sellainen kiinnostakaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Teen töitä tuon ikäisten lasten kanssa ja melkein kaikilla on omat puhelimet, joilla he myös viestivät kavereilleen aika aktiivisesti. Joten oletko ihan varma, ettei niillä kavereilla ole puhelimia ja kun sun lapsella ei ole, niin yhteydenpidon vähyys johtuisi osin tästä.
Ei tuon ikäiset oikeasti puhelinta vielä ehkä tarvitsisi ja olisi tosi tärkeää, että vanhemmat tietäisi lapsen kyläilyt sun muut eikä lapsi yksin itse niitä sopisi mutta silti se puhelin on monelle aika yleinen yhteydenpitotapa jo tuossa iässä.
ei ainakaan noilla parhailla kavereilla ole puhelimia. eikä päiväkoti iässä varsinkaan. tätä on siis jatkunut ihan sieltä. päiväkotiajoilta. yksi päiväkotikaverin äiti usein kyseli ja oli yhteydessä, mutta muutoin saanut itse kysellä.
lapseni kysyy voinko soittaa kaverille. se menisi lapsen vanhempien kautta, eli pitäisi minun olla soittamassa sinnepäin ja udella olisiko mahdollista. melko rasittavaa. siksi sanonkin lapselleni että sanoisi kaverilleen että voivat olla meihinpäin yhteydessä. mitään ei vaan ole tapahtunut.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Siis sinusta on outoa, että 7v ikäiset lapset ei laita sulle viestejä?
siis tarkotin ettei ne vanhemmat laita niitä viestejä.
kyl ihan hyvä tapa lapsillakin kysyä voiko tulla kylään sillä aina ei sovi, vaikka lapsi itse sanoisi että voi tulla. ei ainakaan itse voitais antaa lasten vaan päättää milloin voi mennä ja tulla, varsinkin kun ovat vielä tuon ikäisiä. osa lapsista jo seikkailee ekaluokkalaisena pitkin poikin missä vaan, meillä haetaan vielä koulusta, eikä täällä seudulla uskalla laittaa lasta hyppimään kaduille (eipä heitä sellainen kiinnostakaan).
Miksi laittaisin sinulle viestiä, omalla lapsella on omassa pihassa sovitut kaverileikit menossa, ei kaipaa sinun lastasi. Otsikon mukaan lapsesi kaverit ei pidä yhteyttä ja nyt haluat vanhempansa yhteydenottajiksi. Ei heillä tai lapsilla ole tarvetta ottaa yhteyttä.
Meillä lapset ei mene kylään sinne, minne ei toivota. Siksi osa luokan oppilaista on illat yksin ja osa leikkii pihoilla, joku vanhemmista katselee perään. Kotiin lähtevät, kun vanhemmat soittavat. Puhelin on siitä kätevä, että sillä saa yhteyden lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mitä selität?
lue tarkasti niin ehkä ymmärrät
Vierailija wrote:
Meillä ei vanhemmat soittele lapselle kavereita, sopivat jo koulussa tapaamisista ekaluokalta asti tai sitten leikitään naapuruston lasten kanssa. Ei käy edes mielessä olla joku viestintävastaava. Kun jonkun lapsen vanhempi soittaa ja kysyy lastani kyläilemään, vastaan aina, että saavat sopia koulussa keskenään.
Sivusta huokaus entäpä jos tilanne on se että joku lapsi kaipaa seuraa ja vanhempi haluaa auttaa. Se monesti on aikuisistakin kiinni, miten ne kaverisuhteet muodostuu tai ei muodostu.
Toisekseen, mitään avoimien ovien taloa ei kannattane alkaa pitämään vaan sopimiset voi tehdä myös vanhempien kautta välttääkseen aikuisten kuormittumisen ja esimerkiksi sen, että joku lapsi kysyy aina kaveriksi vain varalle sille päivälle kun muille ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama kuin aloittajalla. Kouluun on matkaa, lähistöllä ei asu ”pihakavereita”. Eikä meidän ekaluokkalaisen kyllä vielä edes liiku missään yksin. Koulun ja ip-kerhon ulkopuolella ei ole kavereita.
Vierailija wrote:
miten ennen me lapset selvittiin ilman puhelimia? sovittiin koulussa ja koulumatkalla tapaamisista tai käytiin kaverin ovella kysymässä tai nähtiin kotipihalla
Ennen vanhaan koulut olivat lähikouluja ja kaveripiiri oli kävelymatkan päässä. Nykyään koulut on keskitettyjä ja matkaa voi olla monta bussinvaihtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ekaluokkalaisella puhelin, samoin kaikilla kavereilla. Ei vie puhelinta kouluun, mutta kotiin tullessa sopii sillä kavereiden kanssa missä näkevät (jonkun kotona vai ulkona) ja sitten läksyjen ja välipalan jälkeen lähtee jonnekin tai kaverit tulee meille. Jos lapsi lähtee pihalle tai kaverille niin laitta kännykkäkellon ranteeseen ja soitan kun on aika tulla kotiin (klo 18).
En sovi enää mitään lapsen kyläilyjä, ainoastaan kerron lapselle voiko meille tänään tai huomenna tulla kavereita. Tällä lailla kavereiden vanhemmatkin toimivat.
Asumme pienessä kaupungissa ja lapset voivat liikkua harrastuksiin, kouluun, urheilukentälle ja leikkikentälle ihan vapaasti. Kilometrin säteellä asuu kymmenittäin lapsia.
Vierailija wrote:
miksi se lapsi ei osaa itse sopia leikeistä, miksi vanhempi pitää oikeutetaan pienentää lapsen elinpiirin sellaiseksi kuin vanhempi sen haluaa.
tarkoitatko että lapsen elinpiirin pienentämistä on se, ettei anna ekaluokkalaisen kulkea isossa kaupungissa itsekseen koulusta kavereiden luokse, kentille jne? huolissaan ei saisi olla, pitäisi antaa vaan lapsen mennä miten huvittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AI NYT TÄMÄ TROLLAUS ON JO MUODOSSA LASTEN KAVERIT. AIEMMIN OLI VASTA KUMMIT, LASTEN KAVERIEN VANHEMMAT JA TYÖKAVERIT JOTKA EI APTA KUTSU KYLÄÄN EIKÄ TYKKÄÄ SOMEJULKAISUISTA.
Vierailija wrote:
Otsikon mukaan lapsesi kaverit ei pidä yhteyttä ja nyt haluat vanhempansa yhteydenottajiksi. Ei heillä tai lapsilla ole tarvetta ottaa yhteyttä.
Otsikosta voi saada väärän kuvan asiankulusta. Ajatuksena oli siis se, että vaikka nämä lapset yhdessä koulussa päättävät että sovittaisiin kotona kyläilyistä vanhempien kanssa, tai vaikka puhelinsoitosta toiselle - vaatii se lapselta sen, että kysyy vanhemmaltaan että voisiko vaikka soittaa ja jutella kaverinsa kanssa. Minun lapseni pyytää näin usein, mutta olen nyt pyytänyt häntä kysymään kaveriaan soittamaan (vaikka sitten vanhempansa avustamana, jos ei sitä omaa puhelinta ole). Lapset ovat kyllä kavereita keskenään, ei ole siis kyse siitä etteikö molemminpuolin seura kiinnostaisi.
Jos niillä kavereilla ei oikeasti ole puhelimia, niin voi olla, etteivät vain ehdi tai kaipaa leikkejä. Monet saattavat olla iltapäiväkerhossa 16.30 asti, kotiin syömään ja tekemään läksyt ja sitten onkin jo nukkumaanmenon aika. Joskus saattaa olla vielä harrastuskin illalla. Viikonloppuisin sitten ehkä kyläillään sukulaisilla tai tehdään perheenä jotain.
Ja joo, meilläkin lapsi on itse sopinut kyläilyt jo ekasta luokasta lähtien. Joskus olen jonkun ystävän kanssa sopinut hänen ja lapseni leikkimisestä, mutta senkin olen hyväksyttänyt lapsella ensin.
Niin se vaan usein käy, jos ei naapurissa asuu kavereita. Parasta olisi olla stressaamatta asiasta liikaa. Odota nyt kuitenkin rauhassa vuosi, ehkä toinen, että lapsesi kasvaa ja kaveritaidot kehittyvät, niin hän alkaa itse aktiivisemmin sopia muita tapaamisia ja saa varmaan sen puhelimen yhteydenpitoon? Meillä ekaluokkalaisen kaveriasioiden hoito oli kaaosta, mutta nyt kolmannella tilanne on jo paljon parempi.
Vierailija wrote:
Meillä on ekaluokkalaisella puhelin, samoin kaikilla kavereilla. Ei vie puhelinta kouluun, mutta kotiin tullessa sopii sillä kavereiden kanssa missä näkevät (jonkun kotona vai ulkona) ja sitten läksyjen ja välipalan jälkeen lähtee jonnekin tai kaverit tulee meille. Jos lapsi lähtee pihalle tai kaverille niin laitta kännykkäkellon ranteeseen ja soitan kun on aika tulla kotiin (klo 18).
En sovi enää mitään lapsen kyläilyjä, ainoastaan kerron lapselle voiko meille tänään tai huomenna tulla kavereita. Tällä lailla kavereiden vanhemmatkin toimivat.
Asumme pienessä kaupungissa ja lapset voivat liikkua harrastuksiin, kouluun, urheilukentälle ja leikkikentälle ihan vapaasti. Kilometrin säteellä asuu kymmenittäin lapsia.
Itselläni oli lapsuudessa aika pitkälti samalla tavalla. Asuttiin pienen kaupungin hijaisessa lähiössä. Aivan eri kuin nyt lasten kanssa miltei keskustassa isossa kaupungissa. Luokkakaveritkaan eivät asu ihan lähellä.
Vierailija wrote:
Jos niillä kavereilla ei oikeasti ole puhelimia, niin voi olla, etteivät vain ehdi tai kaipaa leikkejä. Monet saattavat olla iltapäiväkerhossa 16.30 asti, kotiin syömään ja tekemään läksyt ja sitten onkin jo nukkumaanmenon aika. Joskus saattaa olla vielä harrastuskin illalla. Viikonloppuisin sitten ehkä kyläillään sukulaisilla tai tehdään perheenä jotain.
Ja joo, meilläkin lapsi on itse sopinut kyläilyt jo ekasta luokasta lähtien. Joskus olen jonkun ystävän kanssa sopinut hänen ja lapseni leikkimisestä, mutta senkin olen hyväksyttänyt lapsella ensin.
Juu, varmasti on juuri noinkin, että ei vaan viikkoon oikein mahdu mitään muuta. En tarkoittanutkaan että me vanhemmat päätettäisiin kyläilyt, vaan aina lapsista tämä lähtee ja heidän ajatuksistaan - mutta että meitä vanhempia tarvitaan siinä kommunikoinnissa, voidaan ottaa yhteyttä ja kysyä sopiiko se että toinen tulee vaikka ylihuomenna kylään. Ei vaan huvita olla itse aina se.
Teen töitä tuon ikäisten lasten kanssa ja melkein kaikilla on omat puhelimet, joilla he myös viestivät kavereilleen aika aktiivisesti. Joten oletko ihan varma, ettei niillä kavereilla ole puhelimia ja kun sun lapsella ei ole, niin yhteydenpidon vähyys johtuisi osin tästä.
Ei tuon ikäiset oikeasti puhelinta vielä ehkä tarvitsisi ja olisi tosi tärkeää, että vanhemmat tietäisi lapsen kyläilyt sun muut eikä lapsi yksin itse niitä sopisi mutta silti se puhelin on monelle aika yleinen yhteydenpitotapa jo tuossa iässä.