lapsemme kaverit eivät pidä yhteyttä
tuntuu oudolta, hänellä on ihan kavereita koulussa ja oli tarhassakin. on nyt ekalla. koska lapsilla ei ole omaa puhelinta, ollaan riippuvaisia vanhempien välisestä yhteydenpidosta. koskaan vaan ei tule meillepäin viestiä mahdollisesta kyläilystä tai tapaamisesta koulun ulkopuolella. aina pitäisi itse olla kyselemässä ja alkaa olla jo vaivaannuttavaa. sitten kuulen kuitenkin että muut lapset ovat käyneet ahkerasti toistensa luona kyläilemässä.
kuitenkin jos kavereiden vanhempia joskus jossain ohimennen tapaa, ihan rupatellaan rennosti eikä tunnu että olisi välillämme jotain ongelmaa.
Kommentit (25)
Vierailija wrote:
Teen töitä tuon ikäisten lasten kanssa ja melkein kaikilla on omat puhelimet, joilla he myös viestivät kavereilleen aika aktiivisesti. Joten oletko ihan varma, ettei niillä kavereilla ole puhelimia ja kun sun lapsella ei ole, niin yhteydenpidon vähyys johtuisi osin tästä.
Ei tuon ikäiset oikeasti puhelinta vielä ehkä tarvitsisi ja olisi tosi tärkeää, että vanhemmat tietäisi lapsen kyläilyt sun muut eikä lapsi yksin itse niitä sopisi mutta silti se puhelin on monelle aika yleinen yhteydenpitotapa jo tuossa iässä.
Puhelin on välttämätön lapsille/nuorille mutta valitettavasti täälläkin on monesti menossa mustamaalaus siitä miten puhelimet pitäisi poistaa lapsilta... sulaa hulluutta ja niin jäädään sitten kokonaan kaveriverkostojen ulkopuolelle... ei ihme että mielenterveysongelmat lapsilla/nuorilla nousevat näiden aikuisten johdosta jotka poistavat lasten/nuorten puhelimet...
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Jos niillä kavereilla ei oikeasti ole puhelimia, niin voi olla, etteivät vain ehdi tai kaipaa leikkejä. Monet saattavat olla iltapäiväkerhossa 16.30 asti, kotiin syömään ja tekemään läksyt ja sitten onkin jo nukkumaanmenon aika. Joskus saattaa olla vielä harrastuskin illalla. Viikonloppuisin sitten ehkä kyläillään sukulaisilla tai tehdään perheenä jotain.
Ja joo, meilläkin lapsi on itse sopinut kyläilyt jo ekasta luokasta lähtien. Joskus olen jonkun ystävän kanssa sopinut hänen ja lapseni leikkimisestä, mutta senkin olen hyväksyttänyt lapsella ensin.
Juu, varmasti on juuri noinkin, että ei vaan viikkoon oikein mahdu mitään muuta. En tarkoittanutkaan että me vanhemmat päätettäisiin kyläilyt, vaan aina lapsista tämä lähtee ja heidän ajatuksistaan - mutta että meitä vanhempia tarvitaan siinä kommunikoinnissa, voidaan ottaa yhteyttä ja kysyä sopiiko se että to
Jos muilla lapsilla on kavereita ja tekemistä, niin tuskin niiden vanhemmilla on mitään tarvetta soitella lapselle seuraa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
miksi se lapsi ei osaa itse sopia leikeistä, miksi vanhempi pitää oikeutetaan pienentää lapsen elinpiirin sellaiseksi kuin vanhempi sen haluaa.
tarkoitatko että lapsen elinpiirin pienentämistä on se, ettei anna ekaluokkalaisen kulkea isossa kaupungissa itsekseen koulusta kavereiden luokse, kentille jne? huolissaan ei saisi olla, pitäisi antaa vaan lapsen mennä miten huvittaa?
Tai sitten elinpiirin pienentämistä on se, että lapsi saa leikkiä vain vanhempien valitsemien kavareiden kanssa vanhenpien päättämään aikaan.
ÄLKÄÄ RUOKKIKO TROLLIA. TÄMÄ ON JATKUVASTI PALSTALLA TOISTUVA COPYPASTA ALOITUS PIENIN MUUNNELMIN.
Meillä on lasten koulussa oppilaita 5 km suuntaansa eli meiltä kauimmille kavereille on se 10 km. Asutaan isossa kaupungissa, jossa lähikoulut on lopetettu. Siinä ei niin vain lähdetä pihalle tunniksi ja kuudeksi syömään. Se on todella paljon helpompi luoda kaverisuhteita, kun asutaan lähekkäin.