Paras ystävä hylkäsi kun elin suurinta kriisiäni

Aha

Ehkä se ei halunnut häiritä? Otitko itse yhteyttä siihen ja kerroit kuulumiset?

Minulta kuoli perheenjäsen, sen jälkeen ystävät eivät ottaneet minuun mitään yhteyttä vuoteen.

Sitä ei ketään väkisin pidetä. Nythän voi sitten mennä eteenpäin hankkien uusia ystäviä. Muistaen kuitenkin sen että ystävillä on täysi vapaus sanoutua irtikin.

Se on suomalainen tapa, että otetaan etäisyyttä vaikeissa tilanteissa. Ei haluta udella, häiritä, eikä tuppautua. Ajatellaan, että kyllä se itse ottaa sitten yhteyttä kun ehtii, jaksaa ja haluaa.

Mielestäni paras ystävä on sellainen joka ei häiritse. Ottaa yhteyttä vain jos on jotain asiaa. Kaikenlaiset onnentoivotukset ja surinvalittelut kertovat vain ettei kyse ole tosi ystävyydestä.

Ehkä hänellä oli omassa elämässä myös jotain raskasta samaan aikaan.

Minä en ainakaan jaksa yhtään ylimääräistä kuormitusta, jos mulla itselläni on vaikeaa.

Suomessa ajatellaan tosi usein, että sureva tarvitsee rauhaa. Ja sitten jätetään se sureva yksin. 

 

Mitä siinä yhdessä viestissä luki? Tarkoitan, että oliko se jonkinlainen käden ojennuksen yritys. Jos ystävä vaikka sanoi että on tosi pahoillaan tapahtuneesta ja pyysi kertomaan jos voi jotenkin auttaa.. niin se oli ehkä kaikki mitä osasi ja uskalsi siinä kohtaa sanoa. 

Ihmiset hylkää paljon vähemmästäkin :(

Harmi homma...Mutta ehkä löydät nyt sitten parempia ystäviä. Aika harvalla kuitenkaan on vuosia samoja ystäviä vaan uusia täytyy etsiä elämäntilanteiden muuttumisen ja kasvun myötä.

Mitä toinen olisi voinut sinun mielestäsi tehdä? Hän on soittanut sinulle, mutta ilmeisesti puhelunne ei mennyt niin, että hän olisi halunnut vaivata sinua sen jälkeen. Juu, hän tietää varmasti, että sinulle ja perheellä on todella vaikeaa ja siksi hän on soittanutkin, mutta käytitkö sinä häntä vain likaämpärinä siinä puhelussa?

Entä tedätkö sinä nytkään mitä kaikkea hänelle on tapahtunut puhelun jälkeen jälkeen tai sitä ennenkään? Hänelle on voinut tapahtua vaikka mitä hyvää tai huonoakin, mutta hän ei ole halunnut vaivata sinua asialla, koska sinulla on muutakin ja et ole ehtinyt tai katsonut tarpeelliseksi kuunnella. Miksi sinä et soittanut silloin, kun sinulla oli aikaa? Varmasti aikaa on ollut, sitä et voi kiistää.

Elämä jatkuu muilla, vaikka teillä se on ollutkin vaikeaa. Elämä jatkuu teilläkin ja jos sairista on enää pari kuukautta, niin kaikkihan on jo ilmeisesti hyvin. Sinun pitäisi vain nyt nousta sieltä suosta huomaamaan, että tyttö on siinä ja maailma pyörii radallaan yhä vieläkin. 

Kaikki eivät kestä toisen surua tai jaksa tukea murheiden keskellä.

Olen pahoillani kaikesta siitä, mitä perheesi koki ja aiemman ystäväsi mt-ogelmista.

Vierailija wrote:

Minulta kuoli perheenjäsen, sen jälkeen ystävät eivät ottaneet minuun mitään yhteyttä vuoteen.

Entä sinä? Otitko sinä heihin yhteyttä? Sinä olusit voinut myös oikein hyvin soittaa heille silloin kun he tulivat mieleesi, mutta etpä tainnut tehdä niin. 

Olen tosi pahoillani puolestasi. Tällaista kun ei olisi tarvinnut enää miettiä...

"Mistä tunnet sä ystävän..." -laulussa on hyvät sanat, muistuu mieleeni elämän tyrskyissä.

Kokemusta on, kolmas syöpä koettuna. Nyt uusinut niin, ettei paluuta enää ole. Ns. "ystävät" jääneet taakse, vain ne oikeat jääneet jäljelle, ovat timanttia..

Näitä raukkiksia riittää. Hyvä, kun ei vielä usuttanut viranomaisia kimppuusi "hyvää tarkoittavilla" "huoli-ilmoituksillaan", jotka "olisivat olleet vain sinun parhaaksesi."

Joskus ne ystävyyssuhteet on päätyttyä,ole onnellinen että sentään 30 vuotta kesti,Harvalla kestää vuosikymmenet ystävyys,ihmiset on ksipäitä, ei ole ystäviä tuon takia kun kaikki loppupelissä jossai vaiheessa päättää etteivät jaksa mua. Eli ei kannata olla ystäviä tms pskaa ystävyyssuhteita katkeaa pienimmistäkin syistä.

Vierailija wrote:

Se on suomalainen tapa, että otetaan etäisyyttä vaikeissa tilanteissa. Ei haluta udella, häiritä, eikä tuppautua. Ajatellaan, että kyllä se itse ottaa sitten yhteyttä kun ehtii, jaksaa ja haluaa.

Ja varsinkin, jos ap on huutanut ja räyhännyt ystävälle ihan kuin koko juttu olisi hönen syytään, niin ei siinä tee kenenkään mieli asettua toista kertaa maalitauluksi. 

Jos ap nyt vaan viitsisi ottaa puhelimen käteensä ja soittaa ystävälle kertoakseen, eträ asiat ovat nyt aika kivasti ja hyvään suuntaan mennään koko ajan. Että nyt olisi jo hieman aikaa tehdä muutakin kuin huolehtia ja voisivatko he vaikka nähdä jossain kivassa kahvilassa? Sanoa, että vaikka tämä valtava juttu olikin todella rankka, niin nyt olisi ihana saada elämään jotain muutakin ja sopia, että ap ei tapaamisen aikana puhu koko aikaa asiasta, vaan silloin puhutaan muutakin. Ja sitten se myös pitää, eli tuosta asiasta puhutaan, mutta se ei ole tapaamisen ainoa puheenaihe, vaan hän kuuntelee ja keskustelee muistakin asioista. Vaikka pakottaa itsensä siihen, mutta ystävä ei enää varmasti halua uutta tapaamista, jos hän joutuu kaksi tuntia kuuntelemaan pelkkää valitusta. 

Ei minunkaan ystäväni tukenut minua kun mun rakas isäni kuoli yllättäen. Hänellä oli aviokriisi samaan aikaan ja sanoi mulle, että hän ei nyt jaksa kuunnella mua.

Mä tietysti loukkaannuin sydänjuuriani myöten ja ystävyytemme päättyi siihen. Mutta totuus nyt kuitenkin on, että ihmisillä voi olla myös omiakin vaikeuksia, eikä siksi jaksa.

Vierailija wrote:

Näitä raukkiksia riittää. Hyvä, kun ei vielä usuttanut viranomaisia kimppuusi "hyvää tarkoittavilla" "huoli-ilmoituksillaan", jotka "olisivat olleet vain sinun parhaaksesi."

Hohhoijaa taas. Sinulla ei ole varmaan yhtään ketään, ei ole koskaan ollutkaan ja luultavasti ei tule koskaan olemaankaan. Ei kukaan jaksa tuollaista uhriutumista ja vihamielisyyttä. Pärjäile. 

Häh, katsot asioita nyt oman navan kautta. Vaikka teille olisi sattunut ikävä asia, niin et voi olettaa, että jäät odottamaan ystävältä puheluita ja yhteydenottoja. Kerran jo soitanutkin. Myös sinä voit soittaa ja enemmän merkitsee, miten se kommunkointi sen jälkeen menee. Olet loukkaantunut, mutta et syystä. 

Vierailija wrote:

Ei minunkaan ystäväni tukenut minua kun mun rakas isäni kuoli yllättäen. Hänellä oli aviokriisi samaan aikaan ja sanoi mulle, että hän ei nyt jaksa kuunnella mua.

Mä tietysti loukkaannuin sydänjuuriani myöten ja ystävyytemme päättyi siihen. Mutta totuus nyt kuitenkin on, että ihmisillä voi olla myös omiakin vaikeuksia, eikä siksi jaksa.

Niinpä, ap ei tiedä ilmeisesti yhtään mitään ystävän elämästä, koska on rypenyt omassa suossaan. Toisten murheet tuntuvat pieniltä ja heidän ilot täyseltä kettuilulta, mutta oma kriisi on se isoin ja kaikkein pahin mitä olla voi. 

Omassa kriisissään sitä tulee äkkiä myös kohdeltua muita todella ilkeästi ja ap on voinut hyvin sanoa ja tehdä jotain ikävää ystävälleen, jolloin tämä on katsonut parhaaksi pysyä taka-alalla. 

Siinä olisi siis hyvä keskustelupaikka, jos haluaa vielä tuosta ystävyydestä jotain. Toista ei voi syyttää omasta pahasta olostaan.