Lue keskustelun säännöt.
Paras ystävä hylkäsi kun elin suurinta kriisiäni
28.10.2023 |
Tyttäreni oli pahassa tapaturmassa, on ihne että selvisi hengissä. Tästä on kulunut aikaa puolisen vuotta. Paras ystäväni on soittanut minulle tuon jälkeen yhden kerran, elokuussa. Viestejä hän ei ole laittanut yhtäkään. Perheeni oli tapahtuneen jälkeen kriisissä ja pitkään sairaslomalla (tyttäreni sairausloma jatkuu ainakin vuoden loppuun). Minulle tämä merkkaa ystävyyden loppua. Olen tehnyt surutyötä. Minulle niin rakas ystävä noin 30 vuoden ajalta hylkäsi minut. Olimme toistemme parhaat ystävät. Tämä oli asia jota hän näköjään ei osaa itse käsitellä, siihen lopputulemaan olen tullut. Mutta paluuta vanhaan ei valitettavasti ei ole.
On ollut niin surullista huomata, että hän olisi se, joka olisi hylännyt minutkin jos olisin esimerkiksi sairastunut syöpään. Näistä ystävän hylkäämisistä olen aiemmin lukenut, mutta nyt koin sen itse.
Kommentit (81)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei minunkaan ystäväni tukenut minua kun mun rakas isäni kuoli yllättäen. Hänellä oli aviokriisi samaan aikaan ja sanoi mulle, että hän ei nyt jaksa kuunnella mua.
Mä tietysti loukkaannuin sydänjuuriani myöten ja ystävyytemme päättyi siihen. Mutta totuus nyt kuitenkin on, että ihmisillä voi olla myös omiakin vaikeuksia, eikä siksi jaksa.
Niinpä, ap ei tiedä ilmeisesti yhtään mitään ystävän elämästä, koska on rypenyt omassa suossaan. Toisten murheet tuntuvat pieniltä ja heidän ilot täyseltä kettuilulta, mutta oma kriisi on se isoin ja kaikkein pahin mitä olla voi.
Omassa kriisissään sitä tulee äkkiä myös kohdeltua muita todella ilkeästi ja ap on voinut hyvin sanoa ja tehdä jotain ikävää ystävälleen, jolloin tämä on katsonut parhaaksi pysyä taka-alalla.
Siinä olisi siis hyvä keskustelupaikka, jos haluaa vielä tuosta yst
Vuosia sitten siskoni koki keskenmenon ja luonnollisesti hän suri miehensä kanssa kauan toivotun lapsen kuolemaa paljon. Yritin lohduttaa ja auttaa, mutta tuntui, että siskoni oli suorastaan vihamielinen minulle, hän huusi ja rähjäsi, että minä en ymmärrä mistään mitään ja hyvähän minun on olla, kun on jo yksi lapsi. Siskon viha ja suru tilannetta kohtaan ei meinannut asettua millään ja kun siinä samoihin aikoihin huomasin odottavani toista lastamme, niin en todellakaan uskaltanut sanoa asiasta yhtään mitään.
Meidän vanhemmatkin olivat täysin ihmeissään siskon viikkoja kestävästä myrskystä ja en viitsinyt sanoa heillekään toisesta vauvasta. Olin aina siskon puheluiden jälkeen todella alamaissa ja mieheni pisti asiaan stopin. Minun oli ajateltava meidän oman perheen ja tulevan vauvan terveyttä, eikä vain olla siskoni huudon maalitaulu. Niinpä laitoin siskolleni viestin, että olen hyvin pahoillani kaikesta, mutta nyt minun pitää keskittyä omaan perheeseeni ja arkeeni. Sisko yritti tulla lankoja pitkin läpi, mutta mies esti hänet.
Kesti yli kuukauden, kunnes sain kuulla vanhemmiltani, että sisko oli käynyt ammattilaisen kanssa juttelemassa ja hän alkoi olemaan oma itsensä taas. Siskoni otti yhteyttä minuun, juttelimme kunnolla ja olemme hyvissä väleissä. Nyt hänelläkin on kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minulta kuoli perheenjäsen, sen jälkeen ystävät eivät ottaneet minuun mitään yhteyttä vuoteen.
Entä sinä? Otitko sinä heihin yhteyttä? Sinä olusit voinut myös oikein hyvin soittaa heille silloin kun he tulivat mieleesi, mutta etpä tainnut tehdä niin.
Otin kun kerroin mitä oli käynyt. Sain pelkkää hiljaisuutta vastaukseksi. Sen jälkeen jäin odottamaan kuuluisiko ystävistä mitään. On aika rankka vaatimus, että kriisiin joutuneen pitäisi löytää voimavaroja, joilla olla se yhteydenpidon kannattelija, jos omassa elämässään hyvinvoivatkaan ystävät eivät siihen pysty.
Kriisiin joutunut voi todellakin olla ystäviin päin yhteydessä, soittaa vaikka nopeasti automatkalta tai ruokatauolta. Ei kukaan sinun aikatauluistasi tiedä, joten sinä voit laittaa heille viestiä tai soittaa silloin kun sinulla on aikaa. Ihan turhaan yrität nyt syyllistää ystävää sinun omasta saamattomuudestasi.
Sinulla on ollut rankkaa, mutta sinäkään et voi ylläpitää ystävyyssuhdetta hiljaisuudella. Sinä edustat siinä ystävyyssuhteessa tasan 50%, joten sinullakin on vastuusi sen eteen, vaikka olisi mitä muuta. Jos et asiaa tajua, niin on molemmille parasta, että jatkat hiljaiseloasi ja unohdat toisen.
Vierailija wrote:
Ystävä kammoksui suurta elintäsi eikä uskaltanut ottaa enään yhteyttä
Ihoa? Eli meinaatko että AP on lihava ja ystävä ei halunnut olla tekemisissä?
Minä en ole ihan vakuuttunut siitä, että tuon ystävyytenne tarvitsisi vielä päättyä. Mitä jos ap kävisitte ystävän kanssa kahvilla ja puhuisitte? Voisi kai sitä ainakin kysyä. Jos sitten paljastuukin, ettei toisesta ole enää ystäväksi, niin ainakin olet tehnyt voitavasi. Nyt on vaarana, että kumpikin odottaa toiselta sitä ensimmäistä kädenojennusta, eikä uskalla tehdä itse aloitetta. Kuitenkin teillä on noin pitkä ystävyyssuhde, joten en ihan vielä luovuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minulta kuoli perheenjäsen, sen jälkeen ystävät eivät ottaneet minuun mitään yhteyttä vuoteen.
Entä sinä? Otitko sinä heihin yhteyttä? Sinä olusit voinut myös oikein hyvin soittaa heille silloin kun he tulivat mieleesi, mutta etpä tainnut tehdä niin.
Otin kun kerroin mitä oli käynyt. Sain pelkkää hiljaisuutta vastaukseksi. Sen jälkeen jäin odottamaan kuuluisiko ystävistä mitään. On aika rankka vaatimus, että kriisiin joutuneen pitäisi löytää voimavaroja, joilla olla se yhteydenpidon kannattelija, jos omassa elämässään hyvinvoivatkaan ystävät eivät siihen pysty.
Ehkä pärjäät sitten ilman heitä ja he ilman sinua. Joten näillä puheilla voit lopettaa valittamisesi aiheesta ja varsinkin nälvimisen kuinka hyvin heillä asiat ovat. Sinä aiheutat ajatuksillasi itse itsellesi ärsytystä ja päänvaivaa, eivät he.
Vierailija wrote:
Se on suomalainen tapa, että otetaan etäisyyttä vaikeissa tilanteissa. Ei haluta udella, häiritä, eikä tuppautua. Ajatellaan, että kyllä se itse ottaa sitten yhteyttä kun ehtii, jaksaa ja haluaa.
Näin. Mutta se ei välttämättä ole paras tapa. Eikä ole sekään, että alkaa holhota ja hössötellä ja selittää, että sun on aika jo päästä tästä yli.
Toisaalta varmaan itsekin karsastaisin ihmistä, joka identifioituu vain ongelmiinsa, jonka näkökulma ja elämä kapeutuu. Esim. palstaincelit, joiden identiteetti on naisvihaan ja itseinhoon perustuvan marisijan identiteetti. Itsessä ja omissa ajatuksissa ei nähdä mitään vikaa.
Ystävyys on vastavuoroista: siinä annetaan ja saadaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minulta kuoli perheenjäsen, sen jälkeen ystävät eivät ottaneet minuun mitään yhteyttä vuoteen.
Entä sinä? Otitko sinä heihin yhteyttä? Sinä olusit voinut myös oikein hyvin soittaa heille silloin kun he tulivat mieleesi, mutta etpä tainnut tehdä niin.
Otin kun kerroin mitä oli käynyt. Sain pelkkää hiljaisuutta vastaukseksi. Sen jälkeen jäin odottamaan kuuluisiko ystävistä mitään. On aika rankka vaatimus, että kriisiin joutuneen pitäisi löytää voimavaroja, joilla olla se yhteydenpidon kannattelija, jos omassa elämässään hyvinvoivatkaan ystävät eivät siihen pysty.
Kriisiin joutunut voi todellakin olla ystäviin päin yhteydessä, soittaa vaikka nopeasti automatkalta tai ruokatauolta. Ei kukaan sinun aikatauluistasi tiedä, jote
Kuulostaa siltä että tuo vastaaja on itse sellainen "ystävä", joka feidaa kovia kokeneet ystävänsä ja haluaa vierittää vastuun yhteydenpidosta surun kanssa kamppailevalle. Kriisiin joutuneen pelastus voi olla ystävä joka tulee ja sanoo että lähdetään lenkille tai kahville tai mitä vaan. Mutta jos kriisiin joutunut joutuu vielä anelemaan ystäviltä yhteydenpitoa, niin ymmärrän oikein hyvin, miksi tämä maa on niin täynnä pahoinvointia ja masennusta.
Ehdottaisin ap vielä keskustelua ystäväsi kanssa. Asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia. Itselläni on myös pitkä ystävyys hieman epäselvässä tilanteessa, en kuitenkaan näkisi että lopullisesti poikki. Ystäväni kävi myös läpi kriisejä, eikä jaksanut silloin olla kovinkaan aktiivinen ystäviinsä päin, minkä ymmärrän hyvin. Kun sitten omalle kohdalleni tuli vaikea tilanne, johon kaipasin ystävien tukea, niin en tohtinut enää tätä ystävää omilla huolillani kuormittaa, koska tiesin hänellä olevan omaakin surua. Joten yhteydenpito tavallaan hiipui molempien puolelta, kun molemmilla oli omia vaikeita asioita käsiteltävänä. Et siis voi tietää mitä toinen käy parhaillaan läpi, jos et ole ollut häneen missään yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain moitteet ystävältäni, kun en kuulemma ollut tukenut häntä hänen surutyössään. Hän oli vuoden aikana menettänyt kaksi iäkästä omaistaan. Omasta mielestäni otin aika ajoin yhteyttä, mutta hän ei tuntunut haluavan pitää yhteyttä, joten ajattelin hänen haluavan surra rauhassa. Jälkeenpäin hän moitti minua huonoksi ystäväksi ja siitä, että olin yhteydenotoissani puhunut liikaa omista asioistani. En kuitenkaan ollut kuormittanut häntä omilla ongelmillani eli sillä, että elin juuri silloin senastisen elämäni pahinta kriisiä, kun olin joutunut irtisanoutumaan vuosia jatkuneen työpaikkakiusaamisen takia ja taloudellinen tilanne ja epävarmuus ahdistivat. Kaiken sen pidin sisälläni. En yksinkertaisesti olisi silloin jaksanut olla parempi ystävä. Tuo meidän välinen ystävyys päättyi tuohon vuoteen.
Ihannetilanteessa ystävät tukevat ja lohduttavat, mutta kannattaa muistaa, että ystävilläkin voi olla isoja ongelmia, jotka vievät voimia.
Ihanaa lukea miten täällä ihmisen mukaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ystävän hylkääminen hädän hetkellä ja myös se että syyllistetään hädän hetkellä olevaa ystävää. Ei ihme etta täällä väki on masentuneita ja yksinäisiä kun olette tuollaisia.
Onneksi ei omassa piirissä tuollaista. Kyllä me ainakin kysellään kuulumisista. Ei oikea ystävä ajattele että (no en halua häiritä)... Jestas. Voimia sille ap! On niitä oikeita ystäviä myös Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon tullut siihen tulokseen että jos itsellä on jotain kriisiä, on parempi olla ensisijaisesti ammattilaiseen yhteydessä ystävien sijaan. Suosittelen samaa muillekin. On kylmä vastaus tämä, mutta vastavuoroisuus ystävyyksissä toimii harvoin niin hyvin että "kuormat" voi ns jakaa. Ja lopulta meillä on yhden traumatisoituneen ihmisen sijaan kaksi, tai useampia, koska harvalla meistä on mielenterveysammattilaisen koulutusta kuuntelemaan ja neuvomaan kriiseissä.
Emme osaa itse käsitellä kriisejämme kun elämme siinä, mutta ei se ystäväkään niitä osaa useinkaan käsitellä. Eikä hän välttämättä tiedä mitä pitäisi tehdä? Ehkä olet hänen mielessään, mutta hän haluaa antaa tilaa. Jokaisella on omia murheita ja on mahdollista että ei vaan pysty olemaan se kriisitukihenkilö muiden huolien ja velvoitteiden vuoksi.
Vierailija wrote:
Mä oon tullut siihen tulokseen että jos itsellä on jotain kriisiä, on parempi olla ensisijaisesti ammattilaiseen yhteydessä ystävien sijaan. Suosittelen samaa muillekin. On kylmä vastaus tämä, mutta vastavuoroisuus ystävyyksissä toimii harvoin niin hyvin että "kuormat" voi ns jakaa. Ja lopulta meillä on yhden traumatisoituneen ihmisen sijaan kaksi, tai useampia, koska harvalla meistä on mielenterveysammattilaisen koulutusta kuuntelemaan ja neuvomaan kriiseissä.
Emme osaa itse käsitellä kriisejämme kun elämme siinä, mutta ei se ystäväkään niitä osaa useinkaan käsitellä. Eikä hän välttämättä tiedä mitä pitäisi tehdä? Ehkä olet hänen mielessään, mutta hän haluaa antaa tilaa. Jokaisella on omia murheita ja on mahdollista että ei vaan pysty olemaan se kriisitukihenkilö muiden huolien ja velvoitteiden vuoksi.
Itse en ainakaan silloin suosittele olemaan tuollaisen ihmisen läheinen ystävä jos on jäänyt niin lapsen tasolle ettei osaa kuulumisia kysellä, kuunnella ja olla tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on nyt ihan suositus hyvinvoinnin asiantuntijoilta, että poista kaikki negatiivista energiaa tuovat ihmiset elämästäsi. Näin ihmiset sitten tekevät. Olen huomannut saman, että jos alkaa avautumaan jostakin vaikeasta tilanteesta, niin ihmiset ottavat heti etäisyyttä. Sellaista se on nykyään. Narsismia ruokkiva kulttuuri.
Myös sillä ystävällä voi olla tosi vaikea elämänvaihe. Mitä puhelun aikana sanoit? Että keskityt perheeseen ja olet kiireinen ja soitellaan? Väärinymmärrys voi olla molemminpuoleista. Oletko ollut yhteydessä ystävään tämän jälkeen vai odotatko, että sinulle soitetaan?
Jos hyvällä ystävälläni olisi meneillään jokin kriisi, niin laittaisin hänelle viestiä. Yrittäisin lohduttaa ja kertoa, että minulle voi tarvittaessa puhua mikäli tulee tarvetta, mutta ymmärtäisin hyvin mikäli ystäväni kaipaisi omaa rauhaa. Haluaisin ystäväni tietävän, että minulle voi aina puhua. Niin mielestäni tosiystävät tekevät. Vaikea sanoa kuinka ap:n ystävä ajattelee.
Vierailija wrote:
Mä oon tullut siihen tulokseen että jos itsellä on jotain kriisiä, on parempi olla ensisijaisesti ammattilaiseen yhteydessä ystävien sijaan. Suosittelen samaa muillekin. On kylmä vastaus tämä, mutta vastavuoroisuus ystävyyksissä toimii harvoin niin hyvin että "kuormat" voi ns jakaa. Ja lopulta meillä on yhden traumatisoituneen ihmisen sijaan kaksi, tai useampia, koska harvalla meistä on mielenterveysammattilaisen koulutusta kuuntelemaan ja neuvomaan kriiseissä.
Emme osaa itse käsitellä kriisejämme kun elämme siinä, mutta ei se ystäväkään niitä osaa useinkaan käsitellä. Eikä hän välttämättä tiedä mitä pitäisi tehdä? Ehkä olet hänen mielessään, mutta hän haluaa antaa tilaa. Jokaisella on omia murheita ja on mahdollista että ei vaan pysty olemaan se kriisitukihenkilö muiden huolien ja velvoitteiden vuoksi.
Monesti ihmisillä on se käsitys, että jos toinen uskoutuu omista huolistaan, niin se tarkoittaa että meidän tulisi ratkaista tilanne tai ainakin osata neuvoa. Ja varmaan se on yksi asia, joka kuormittaa, jos kokee että ei ole siihen keinoja. Ei, Kuulijan rooli / tehtävä on ensisijaisesti kuunnella, meidän ei tarvitse osata ratkaista muiden ongelmia. Sitä varten nimenomaan on ammattilaiset.
Mitä hän sanoi silloin kun kerran otti sinuun yhteyttä? Entä sinä?
Tosi tyly ns.ystävä. Vaikeuksissa ystävä tunnetaan. Väärin teki.
Otin kun kerroin mitä oli käynyt. Sain pelkkää hiljaisuutta vastaukseksi. Sen jälkeen jäin odottamaan kuuluisiko ystävistä mitään. On aika rankka vaatimus, että kriisiin joutuneen pitäisi löytää voimavaroja, joilla olla se yhteydenpidon kannattelija, jos omassa elämässään hyvinvoivatkaan ystävät eivät siihen pysty.