Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään, että rakastan toista lastani enemmän :(
18.12.2010 |
Olen raskaana ja mulla on vuoden ikäinen poika (lyhyestä suhteesta, suunnittelematon). Raskaus- ja pikkuvauva-aika olivat todella rankkoja: ero, unenpuute, elämänmuutos, yksinäisyys, refluksi, yms yms. Vasta nyt olen alkanut rakastaa poikaa, tätä ennen olen ollut jossain sumussa ja tiuskinut jopa lapsellekin.
Tämä raskaus on jo lähtökohtaisesti erilainen, olen todella onnellinen enkä enää pelkää muutosta kun tiedän mitä se on. Olen jo nyt rakastunut vauvaan, kun taas koko ensimmäisen raskausajan mulla oli joko kauhea pelko ja paniikki ja stressi tai denial-tila.
Pelkään, että siis lapsen syntymänkin jälkeen välitän enemmän tästä kuopuksesta ja että isompi huomaan sen!
Apua! :(
Kommentit (7)
No ei mulla ole (vieläkään) semmosia tunteita, että sydän halkeaa. Voi ei, oonkohan mää todellakin jotenkin epänormaalin kylmä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla esikoinen kehitysvammainen ja on ollut todella hidasta että olen saanut häneen kohdistettua tunteita. Toista lasta rakastin heti vatsassa ja sen synnyttyä ihan täysillä. En tiedä mistä johtuu, mutta rakkaus on ihan eri voimakkuuksilla kahden lapsen kanssa. Ehkä se on normaalia että ei tunne samoin kaikkien kanssa. Mutta kun puhun miehelle tästä, hän sanoo ettei se mitenkään näy. Suhtaudun kuitenkin kumpaankin samoin, ettei käytöksestäni voi päätellä kumpaa rakastan enemmän. Ja se on tärkeää myös lapsille, että he kokevat olevansa molemmat yhtä arvokkaita.
rakastitko ekaa lasta ennenkuin tiesit hänen olevan vammainen? tai siis kun sanoit että toista rakastit jo mahassa.
Jos on useampi lapsi, niin on aika luonnollista, että yhden kanssa kemiat kohtaavat paremmin kuin toisen. Tai mikäli jonkun lapsen kohdalla raskaus tai syntymän jälkeinen alkutaival on ollut vaikea, niin vaikuttaahan se luonnollisesti myös kiintymyssuhteen kehittymiseen.
Sellaista se vain on, MUTTA tämä ei tietenkään oikeuta kohtelemaan lapsia eriarvoisesti.
Ei ne tunteet todellisuudessa mene aina niin kuin etukäteen kuvittelee tai pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai mikäli jonkun lapsen kohdalla raskaus tai syntymän jälkeinen alkutaival on ollut vaikea, niin vaikuttaahan se luonnollisesti myös kiintymyssuhteen kehittymiseen.
Haasteellinen alkutaival myös kiinnittää lapseen, kun lapsen eteen on joutunut tekemään enemmän työtä ja ponnistelemaan. Lapsi tulee "arvokkaaksi" kun häneen on panostettu niin paljon.
Älä ap sure. Vaikka rakastaisit lapsia eri tavalla, niin saatat silti rakastaa kumpaakin lastasi yltäkylläisesti. Se rakkaus vain tuntuu erilaiselta. Ei sun lasten tarvi olla ollenkaan toistensa klooneja. Lapset ovat yksilöitä ja voi kestää myös aikansa ennen kuin opit tuntemaan heidät yksilöinä ja rakastamaan heitä kumpaakin omalla tavallaan.
Alue: Aihe vapaa
Rakastan niin paljon esikoistani, että sydän halkeaa. Jos mietin, että riittääkö sitä rakkautta toiselle samalla lailla.