Miten löydän suunnan elämälleni?
Konkreettisia vinkkejä?
Kaikki elämässäni on tällä hetkellä huonosti, mutta suurin ongelma on, että pyörin ympyrää. Joskus minulla oli tosi selkeät haaveet ja päämäärät, mutta elämä heitti häränpyllyä jonkin aikaa sitten (läheisten sairastumiset ja kuolemat, oma taloudellinen romahdus), ja sen jälkeen en osaa päättää mitä haluan.
Teen monia suunnitelmia, ja sitten iskee FOMO. Alan miettiä että ehkä tämä suunnitelma ei ole se oikea, ja alan tehdä uutta suunnitelmaa. Lopputuloksena tietysti se, että mikään projekti ei etene. Kärsin jonkin sortin posttraumaattisesta oireilusta ja yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, joten ehkä tuo pelko on vain jatketta sille. Perusturvallisuuden tunne on minulta mennyttä, joten pelkään ehkä siksi valitsevani väärin.
Tuntuu vain kurjalta, että elämä menee näin hukkaan - ja se ahdistaa entisestään! Onko mitään keinoa selvittää, MIKÄ on se todellinen juttu, mitä haluaa elämältään? Tai miten saisi itsensä valitsemaan edes jonkin suunnan ettei elämä mene vain koko ajan huonommaksi?
Kommentit (9)
P.S. Huomaan että monessa muussakin eilen lukemassani ketjussa on nyt 0 vastausta. Palstauudistus iskee jälleen, ilmeisesti.
Pitkäaikaisia harrastuksia. Viherkasvien hoito.
Hanki niitä isoja A4-sinisiä vihkoja ja ala kirjoittaa. Kirjoita kaikki aiemmat suunnitelmasi niihin. Ja kaikki ajatuksesi niistä, hyvät ja huonot puolet. Teet tätä vain itsellesi ja itsesi tähden. Kun huomaat, että olet saanut purettua kaiken paperille, jätä vihkosi kirjoituksineen hetkeksi pöydänlaatikkoon tms. eli hautumaan.
Kun viikon, parin jälkeen huomaat olevasi valmis, alat käydä kirjoituksiasi läpi ja alleviivaat ne itsellesi tärkeimmät jutut. Kirjoitat ne taas uuteen vihkoon, joka on siis se kakkosversio toiveistasi ja suunnitelmistasi.
Ja näin etenet, kunnes löydät sen polun, jota lähdet kulkemaan. Kirjoittaminen on se juttu. Kaikki huolen ja ahdistuksen aiheet, toiveet ja suunnitelmat, mitkä saat pois päästäsi pyörimästä, huomaat helpottavan oloasi ja sieltähän ne vihkoista löytyvät, kun tarvitaan. Ei niitä kannata jatkuvasti vatvoa ja pyörittää sitä noidankehä-ajattelurumbaa päässään.
Ja mikä parasta, etenet koko ajan uusiin ajatuksiin ja tekemiseen. Ja siitä se suunta löytyy ja ihan itse tekemällä. Kirjoittaminen on ajattelemista.
Käy ulkomailla maisteleen sieniä kerran-pari, takuulla saat uusia ajatuksia.
Kuinka hyvin tunnet itsesi? Tutustu ensin itseesi jotta niistä lähtökohdista voit rakentaa itsellesi jonkun kunnon elämän. Se ei löydy pelkästään haaveilemalla milloin mitäkin.
Selvitä sukusi - vanhemmat, isovanhemmat ja oikeat biologiset sisaruksesi. Etsi näistä oikeat henkilötiedot ja mieti minkälainen verkosto heillä on ollut. Samoin rakennat itsellesi oma selvän verkoston johon kuulut ja jonka olet perinyt vanhemmiltasi ja isovanhemmiltasi. Mieti kaikki missä olet asunut, käynyt koulut ja ulkomailla, tehnyt työt jne jne... Siten opit tietämään kuka olet ja katsot sitten miten elämä avautuu sinulle.
Kirjoita vielä omaelämänkertasi esim viiden vuoden jaksoissa tähän saakka ja aloita sen jälkeen päiväkirjan pito.
Tämä kannattaa tehdä kirjoittamalla käsin A4 arkeille ja jos et osaa vielä käsialakirjoitusta niin opettele se tässä samalla äläkä siis tekstaa mitenkään. Jos haluat olla kirjoitustaitoinen ja lukutaitoinen niin et voi käyttää jotain tikkukirjaimia. Kun osaa käsialakirjoitusta niin sitten osaa myös lukea toisten käsialakirjoitusta ja on kunnolla lukutaitoinen.
Arvot kuntoon. Mitä pidät tärkeänä, mitä et. Siitä miettiä suuntaa.
Onko sitä pakko olla suuntaa ja tavoitteita? Mitä jos keskittyisit vaan tekemään joka päivä asioita mitä pitää tehdä (työ ja arkihommat) ja toisaalta mistä tulee hyvä mieli (harrastus, sauna, ystävät tms) ilman sen kummenpaa suuntas ja tavoitetta.
Miten voi olla, että tähän ketjuun tuli eilen vastauksia, mutta ne ovat nyt kadonneet?