Etsivätkö naiset lähes aina itselleen miespuolista versiota itsestään?
Luonne, ekstrovertti/invertti, tulotaso, kiinnostuksen kohteet pitää osua kohdalleen? Siihen päälle vielä ulkonäkövaatimukset?
Kommentit (52)
Vierailija wrote:
Mitä ihmettä nyt taas?
Sinkkuillallisessa on juuri nyt nainen, joka etsii miespuolista versiota itsestään. Äsken oli puoliksi suomalainen mies illallistreffeillä.
No periaatteessahan parisuhteessa tärkeintä on että kiinnostuksen kohteet on suurinpiirtein samoja ja luonne mätsää. Eli kyllä.
Miesversio minusta olisi täydellinen.
Juuri tuon takia nuoret tytöt on ihan kiimassa Tuure Boeliuksen tyylisiin ”miehiin”.
Ei ja ei. Seuratkaa hyvät miehet maailmalla kirjoitettuja uutisia! Valtaosa naisista hakee tervettä parisuhdetta. Se mitä meidän äidit ja isoäidit sieti on menneen talven lumia. Nainen mieluiten avioituu itsensä kanssa kuin tyytyy äitinsä kohtaloon.
Vierailija wrote:
Juuri tuon takia nuoret tytöt on ihan kiimassa Tuure Boeliuksen tyylisiin ”miehiin”.
Väärin tuonkin
Arvomaailma, seksuaaliset mieltymykset, huumorintaju, elämäntyyli, yms on hyvä olla joko samankaltaiset tai yhteensopivat. Kiinnostuksenkohteissa on toimivissa ihmissuhteissa usein JOTAIN samoja, vaikka erilaisiakin harrastuksia ja kiinnostuksia voi aina olla. Luonteiden ei tarvitse olla ihan samanlaiset, mutta yhteensopivat. Tulotaso on minulle evvk - mietin pariutumisessa ihan muita asioita.
En usko. Hauskaa on että joskus voi olla niin että miehen kanssa on paljon samoja puolia ja sitten myös joitain ihan eri puolia tai mieltymyksiä joissain toisissa asioissa. Tuo voi olla vähän hämäävää ulkopuolisille.
En oikein usko, että täysin vastakohdat kaikissa asioissa voisi hirveän hyvin olla yhdessä.
En mä ainakaan. Miespuolinen versio itsestäni olisi sietämätön! En olisi ikinä jaksanut elää itseni kaltaisen konrollifriikin laiskurin kanssa. Siksi, etsinkin miestä, jolla ei ole mun heikkouksia.
Kyllä. Ajatukset esim. asumisesta, perheestä, lapsista, seksistä tulisi olla yhteensopivat välittömästi. Yhteistä tekemistäkin on hyvä olla. Itse tykkään matkailla, sportata, käydä sivistämässä itseäni jne. Tietenkin haluan miehen, joka pitää samoista asioista.
Olen tullut siihen tulokseen, että haluan samanlaisen miehen kuin olen itse naisena. Olen itsenäinen, suorapuheinen, temperamenttinen, seikkailunhaluinen, seksinnälkäinen, ikuinen optimisti, rakastan matkustamista ja niin miehenkin pitäisi, haluan asua myös ulkomailla miehen myös, rakastan kauneutta, ulkonäkö merkitsee, koska hoidan myös itseäni. En kelpuuttaisi kaljamahamiestä, minullakaan ei ole kaljamahaa.
Nainen53
Vierailija wrote:
En mä ainakaan. Miespuolinen versio itsestäni olisi sietämätön! En olisi ikinä jaksanut elää itseni kaltaisen konrollifriikin laiskurin kanssa. Siksi, etsinkin miestä, jolla ei ole mun heikkouksia.
Nauratti. Olen samanlainen. Kontrollifriikki laiskuri. Mies on järkyttävä suorittaja, joka ei pysy paikallaan, mutta projektit jää aina kesken. Vituttaa.
Pariskunnilla tosiaan on usein yhtenäiset tai hyvin samankaltaiset arvomaailmat. Luulin aina että myös mies vaikuttaa pariskunnan muodostumiseen, mutta kai tämä on sitten vain ja ainoastaan naisten ansiota että pareja ylipäätään tulee.
Se vähän riippuu.
Nainen on pitkä, lihaksikas, uraorientoitunut, assertiivinen ja sosiaalinen
= samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä
Nainen on lyhyt, siro, kodinhengetär, empaattinen ja ujo
= vastakohdat täydentävät toisiaan
Eli kaikille naisille sopii sama mies. Vain perustelut vaihtelevat.
Minä:
- lyhyehkö, hoikka
- hyväkuntoinen
- panostan tyyliin
- älykäs, mutta työelämässä alisuorittaja joka ei halua stressiä
- huumori ei sellaista hassunhauskaa jolla nauratetaan känniporukkaa
- introvertti
- luen paljon, mutta ei formaalia korkeakoulututkintoa
- en ole mukavuudenhaluinen
- en ole tarkka siitä että kodin pitäisi olla vimpan päälle
- harrastukset enemmän tekemistä kuin elämyksiä
- vela
Kelpaisi samanlainen nainen. Mutta minun naisvastineilllani on kymmeniä komeita, menestyneitä ja karismaattisia miehiä jonossa siinä toivossa että tuuliviiri kääntyisi ja he voisivat seurustella. Ja satoja seuraajia kärttämässä somekaveruutta, vaikka he asuisivat erämökissä Norjan rajalla.
Aika 50-50. Tässä viime aikoina parin naisen kanssa oli yritystä ja ensimmäinen oli aika lailla kaltaiseni introvertti-nörtti. Toinen olikin sitten ihan täysi vastakohta ja innokkaasti suhteeseen menossa kanssani.
Vierailija wrote:
Arvomaailma, seksuaaliset mieltymykset, huumorintaju, elämäntyyli, yms on hyvä olla joko samankaltaiset tai yhteensopivat. Kiinnostuksenkohteissa on toimivissa ihmissuhteissa usein JOTAIN samoja, vaikka erilaisiakin harrastuksia ja kiinnostuksia voi aina olla. Luonteiden ei tarvitse olla ihan samanlaiset, mutta yhteensopivat. Tulotaso on minulle evvk - mietin pariutumisessa ihan muita asioita.
Mietin pitääkö minun mainita mutta tässä tulikin juuri se mitä olin kirjoittamassa.
M34
Kyllä. Ongelma vain on se, että suominaiset luulevat itsestään liikoja.
Esim. minä olen amis, mutta työltäni palkanlaskija. Ja koska olen junttiamis, niin naisille ei kelpaa.
Ja jos mies etsii naisversiota itsestään, niin naiset ei voi sietää sitä.
Olen ykkönen ja etsin vaimoksi tuollaista kakkosta eli auttajaa.
Mitä ihmettä nyt taas?