Kukaan ei koskaan tue tai auta minua. Olen aina yksin

Ei minuakaan. En tosin lue noita elämänkertoja.

Elämä on kohtuuttoman raskasta yksin. 

Ap, sama täällä.

Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista tukiverkkoa, ei yhtä ainutta ihmistä, jolta olisi voinut pyytää apua. Yksin ja omillaan pitää pärjätä - tai sitten ei.

Sama täällä. Mutta minkäs teet. On vain pärjättävä yksin niin kuin tähänkin asti. Meitä on paljon, joilla ei ole ketään.

Olen myös yksinäinen eikä kukaan minua auta tai tue ikinä. Toki voisin mennä lääkääriin puhumaan kallonkutistajalle mutta en sinne uskalla mennä juttelemaan.

Viimeksi keskiviikkona olen jutellut toiselle ihmisille. 

Ne ihmiset menestyy elämässä joita autetaan ja tuetaan.

Samma här. Ystäviä ja sukulaisia on ollut, mutta kukaan ei ole koskaan auttanut tai ollut luotettava. Päinvastoin. 

Väärä asenne. Ole itse aloitteentekijä auttamaan muita, niin vastavuoroisesti muutkin ovat valmiita auttamaan sinua. Tosin kenekään ei kannata jättäytyä muiden avulle, vaan hoitaa kaikki omat asiansa niin hyvin kuin pystyy. Ystävät ja perheenjäsenet ainakin yleensä auttavat ja tukevat toisiaan. Apua pitää myös osata pyytää.

On ankeaa olla köyhä yksinäinen, ilman tukiverkkoja. Kaikki on tehtävä itse tai jätettävä tekemättä. Meidän yksinäisten olisi perustettava yhteisö, jossa autamme toisiamme. Olisi mukava asua yhdessä, jotta voisimme olla tukena toisillemme.😊

Kyllä sitä mielellään jeesisi jotakuta tukiverkotonta silloin kun tarvetta on. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään niin ettei ole ketään jolta pyytää apua/tukea kun tarvitsee. 

Sama. Tuntuu tosi pahalta että mulla kuitenkin on olemassa niitä ihmisiä jotka voisivat auttaa - vanhemmat ja sisarukset, mutta ei. Kaksi viikkoa sitten viimeksi kerroin puhelimessa perheenjäsenilleni yhdestä tosi isosta ja vaikeasta asiasta elämässäni. Se on raskas ja tulee vaikuttamaan pitkään selviytymiseeni. Kukaan ei ole edes viestiä laittanut tuon uutisen jälkeen, ei kysellyt mitään haluaisinko puhua siitä lisää tai voiko jotenkin auttaa. No ei tietenkään, toiveajattelua että niin joskus kävisi.

Oletko pyytänyt apua? 

Vierailija wrote:

Olen myös yksinäinen eikä kukaan minua auta tai tue ikinä. Toki voisin mennä lääkääriin puhumaan kallonkutistajalle mutta en sinne uskalla mennä juttelemaan.

Viimeksi keskiviikkona olen jutellut toiselle ihmisille. 

Ne ihmiset menestyy elämässä joita autetaan ja tuetaan.

Toisaalta ne on myös kivoja tyyppejä, joita on mukava auttaa ja tukea. Jos toisella on koko ajan naama mutrulla ja valittaa kaikesta, niin ei sellaista viitsi auttaa. Yleensä nuo vielä ripustautuu sairaalla tavalla auttajiinsa.

Vierailija wrote:

Väärä asenne. Ole itse aloitteentekijä auttamaan muita, niin vastavuoroisesti muutkin ovat valmiita auttamaan sinua. Tosin kenekään ei kannata jättäytyä muiden avulle, vaan hoitaa kaikki omat asiansa niin hyvin kuin pystyy. Ystävät ja perheenjäsenet ainakin yleensä auttavat ja tukevat toisiaan. Apua pitää myös osata pyytää.

Miten ujo, köyhä yksinäinen pyytää apua? Jos menet esim. naapurilta pyytämään apua, he eivät edes avaa ovea. Sinua luullaan hulluksi, jos nykypäivänä pyydät apua tuntemattomalta. Terveysasemalta et saa apua. Sosiaalipalveluissa on pula työntekijöistä, ei heillä ole aikaa yksinäisille. Mistään et saa mitään tukea nykyään. Orpon hallitus vielä kiristää lisää köyhien palveluja.

Täällä myös yksinäinen. 

Miksi et ole onnellinen heidän puolestsaan, jotka ovat saaneet apua?

Apuna oli työkkärin palkkaama oma valmentaja se oli ainut tuki

Miksi olet noin kateellinen etkä voi aidosti olla iloinen toisten puolesta? 

Vierailija wrote:

Sama. Tuntuu tosi pahalta että mulla kuitenkin on olemassa niitä ihmisiä jotka voisivat auttaa - vanhemmat ja sisarukset, mutta ei. Kaksi viikkoa sitten viimeksi kerroin puhelimessa perheenjäsenilleni yhdestä tosi isosta ja vaikeasta asiasta elämässäni. Se on raskas ja tulee vaikuttamaan pitkään selviytymiseeni. Kukaan ei ole edes viestiä laittanut tuon uutisen jälkeen, ei kysellyt mitään haluaisinko puhua siitä lisää tai voiko jotenkin auttaa. No ei tietenkään, toiveajattelua että niin joskus kävisi.

Heillä on omat elämänsä ja ei ole aikaa alkaa sun terapeutuksi. 

Kun on yksinäinen niin ainoat jotka huolii seuraan on alkoholistit. Itse kun yrittää elellä jokseenkin selvinpäin niin hankalaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen myös yksinäinen eikä kukaan minua auta tai tue ikinä. Toki voisin mennä lääkääriin puhumaan kallonkutistajalle mutta en sinne uskalla mennä juttelemaan.

Viimeksi keskiviikkona olen jutellut toiselle ihmisille. 

Ne ihmiset menestyy elämässä joita autetaan ja tuetaan.

Toisaalta ne on myös kivoja tyyppejä, joita on mukava auttaa ja tukea. Jos toisella on koko ajan naama mutrulla ja valittaa kaikesta, niin ei sellaista viitsi auttaa. Yleensä nuo vielä ripustautuu sairaalla tavalla auttajiinsa.

On helpompaa olla kiva tyyppi kun elämä tuntuu aika usein mukavalta ja tasapainoiselta, jos saa läheisiltä ihmisiltä apua ja tukea. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen myös yksinäinen eikä kukaan minua auta tai tue ikinä. Toki voisin mennä lääkääriin puhumaan kallonkutistajalle mutta en sinne uskalla mennä juttelemaan.

Viimeksi keskiviikkona olen jutellut toiselle ihmisille. 

Ne ihmiset menestyy elämässä joita autetaan ja tuetaan.

Toisaalta ne on myös kivoja tyyppejä, joita on mukava auttaa ja tukea. Jos toisella on koko ajan naama mutrulla ja valittaa kaikesta, niin ei sellaista viitsi auttaa. Yleensä nuo vielä ripustautuu sairaalla tavalla auttajiinsa.

On helpompaa olla kiva tyyppi kun elämä tuntuu aika usein mukavalta ja tasapainoiselta, jos saa läheisiltä ihmisiltä apua ja tukea. 

Ehkä läheisillä ei ole aikaa ja voimaa tukea sinua. Heillä voi olla omat ongelmansa.