Kukaan ei koskaan tue tai auta minua. Olen aina yksin

Olen jostain lukenut sellaisen viisauden,että he jotka auttavat muita ja ovat arvostavia kaikkia ihmisiä kohtaan kokevat elämässä tyytyväisyyttä.

Vierailija wrote:

Ei pidä paikkaansa. Olen vuosien ja vuosien ajan auttanut hyvin paljon sukulaisia ja tuttavia. Silloin nähtiin, kun apua kaivattiin. Mutta kun lopetin sen jatkuvan työn toisten hyväksi, loppui myös kaverit. Nykyään ei kukaan soita eikä käy luonani. Itse ehdottelee tapaamisia, mutta harvoin se sopii. Yksi lähtee syömään ja shoppailee, mutta kylään ei kutsu eikä edes syntymäpäivilleen. Nyt tuntuu todella yksinäiseltä elämä, mutta näitä autettavia en halua enää nähdä enkä auttaa. Nimittäin koskaan he eivät ole auttaneet minua, eivät kyselleet miten jaksan tai pärjään, vaikka olen sairas ollut. Mietin koko ajan mistä löytäisin hyvän ystävän, jonka kanssa voisi käydä kyläilemässä puolin ja toisin. 

Sinä olet auttanut hyväksikäyttäjiä. Ne harrastavat hyötymistä kavereista ja sukulaisista. Tällaista nöyrää reppanaa kuin minä ei auta kukaan. En osaa vaatia apua kovaäänisesti. Autan itse muita jaksamiseni rajoissa. 

Ap, mitkä ovat tällaisia elämäkertoja? Enemmän olen lukenut sellaisia, jossa ihmisillä on ollut haasteita ja vaikeuksia selviten niistä, toiset paremmin toiset huonommin. Jos joku on tukea johonkin saanut, eikö se ole  kirjassa silloin kunnianosoitus sille tuen antajalle? Iltalööppien juttaja myt taas ei pidä ottaa vakavasti, että niistä katkeroituisi. 

Eipä minuakaan. En saa työpaikkaa koskaan sillä olen ollut jo 10 vuotta työtön.

Minun yksinäisyyttä valittava tuttavani on juuri niitä, jotka ovat ihan itse yksinäisyytensä aiheuttaneet. Moni on häneen yrittänyt tutustua, mutta ei hän halua puhua itsestään eikä jutella yhtään mistään ylipäätään. Vuosia yritin tutustua häneen, mutta en vieläkään tiedä millainen hän oikeastaan on. Kun toinen ei anna itsestään mitään, eikä vastavuoroisuutta ole, niin luonnollinen seuraus siitä on, että hän jää yksin. En itse ainakaan jaksanut loputtomiin sitä, että hän vain otti ja otti, kun kaikki kyllä kelpasi hänelle. Mutta takaisin ei antanut edes jutteluseuraa. Edelleen kyllä jaksaa valittaa yksinäisyyttään.

Minulla on sellainen kokemus, että nämä yksinäisyyttä valittavat näkevät itsensä varsiin epärealistisessa valossa. Omasta mielestään ovat seurallisia, ystävällisiä, auttavaisia, kivoja. Todelliset näytöt itsestä ovat kuitenkin niitä, että ovat tylyjä ja itsekkäitä. Eivät vain pidä noita ominaisuuksiaan minään, sillä saahan ihminen olla oma itsensä. Eivätkä huomaa, että ovat valtaosan ajasta "omia itsejään", ja nuo hyvät ominaisuudet näkyvät lähinnä vain heidän ihanneminässään, joka ei koskaan ole heidän reaaliminänsä.

Kannattaa jättää ne elämäkerrat lukematta, jotka aiheuttavat pahaa mieltä.

Vierailija wrote:

Väärä asenne. Ole itse aloitteentekijä auttamaan muita, niin vastavuoroisesti muutkin ovat valmiita auttamaan sinua. Tosin kenekään ei kannata jättäytyä muiden avulle, vaan hoitaa kaikki omat asiansa niin hyvin kuin pystyy. Ystävät ja perheenjäsenet ainakin yleensä auttavat ja tukevat toisiaan. Apua pitää myös osata pyytää.

Haista pee. Olen auttanug muita koko elämäni, mutta se ei ole taannut vastavuoroisuutta. Olen omillani. Sinäkin voit joutua koska tahansa turvaamaan toisten apuun jos sairastut vakavasti.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Väärä asenne. Ole itse aloitteentekijä auttamaan muita, niin vastavuoroisesti muutkin ovat valmiita auttamaan sinua. Tosin kenekään ei kannata jättäytyä muiden avulle, vaan hoitaa kaikki omat asiansa niin hyvin kuin pystyy. Ystävät ja perheenjäsenet ainakin yleensä auttavat ja tukevat toisiaan. Apua pitää myös osata pyytää.

Haista pee. Olen auttanug muita koko elämäni, mutta se ei ole taannut vastavuoroisuutta. Olen omillani. Sinäkin voit joutua koska tahansa turvaamaan toisten apuun jos sairastut vakavasti.

Miksi pitäisi saada siitä jotain itselleen jos auttaa? Työstä saa palkan, auttaminen on ilmaista.

Minulla ennen toi(nyk. välittävä kumppani) mutta! ennen sitä opettelin olemaan omavarainen ja autoin muita. Toki välillä tulivat vastaankin mutta ensisijaisesti opettele pärjäämään yksin, siitä saat jopa voimaa. Kai se johtuu persoonastakin? Itse pusken vaan läpi nomatterwhat.