Kukaan ei koskaan tue tai auta minua. Olen aina yksin

Mihinkäs sä ystäviä tarviit. Valtio on sun kaveri.

Ehkä sun tutut kaipaavat myös tukea ja apua..

Tänne vaan kaikki 1994-1992 syntyneet yksinäiset 🩷🩷🩷

Sama. Vanhemmat oli kylmiä tunteellisella tasolla mulle ja toisilleen (inhosivat toisiaan ihan siitä asti kun olin tosi pieni, mutta olivat yhdessä minun "hyväkseni" minun 12-v asti) ja opin häpeämään kaikkea syvää lähellisyyttä ja rakkauden osoituksia ym. lapsena enkä sitä myöskään saanut lapsena juuri ollenkaan vanhemmalta, paitsi materiaalisella tasolla. Sen lisäksi koulukiusattiin ja isä purki turhautimistaan usein minuun. Teininä terapeutti vähätteli että "johtuu vaan erosta ja murrosiästä nämä sinun vaikeudut" ja nyt aikuisenakaan ei saanut apua kun hain. Nyt aikuisena ollut tosi iso työmää selvittää näitä todella neuroottisia asioita. V*ttu mitä p*skaa, mutta onneksi viimein 28-vuotiaana alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, h*mmetinmoinen työmaa ollut.

Vierailija wrote:

Mihinkäs sä ystäviä tarviit. Valtio on sun kaveri.

Valtio ei ole kaveri vaan valtio on hyväksikäyttäjä tai kiusaaja.

Se vie sulta rahaa verojen muodossa, se kyttää sinua,se valvoo sinua, se rajoittaa elämääsi , se määrää miten sinun pitää elää... on hyvä ystävä tuo valtio!

En muista milloin minulta olisi kysytty "mitä SINULLE kuuluu, miten voit?". Olisi kiva, jos edes yhden kerran edes joku kysyisi, mutta ei. 

Kaikilla on oma elämänsä eikä ole aikaa perehtyä toisten elämään.

Valtio tekee ihmisistä yksinäisiä. 

Vierailija wrote:

En muista milloin minulta olisi kysytty "mitä SINULLE kuuluu, miten voit?". Olisi kiva, jos edes yhden kerran edes joku kysyisi, mutta ei. 

 

Oletko itse kysynyt tätä joltain?

Miksi ei ole mitään yksinäisten tapaamisia. Miksi pitää vain kirjoittaa yksin nettiin jotta saa keskustelu seuraa

Kuka jaksaa toisen terapeutiksi, kun on omiakin huolia. 

On tässä muillakin huolia kuin sinulla vaan. 

Itse muutin 18v iässä kauas perheestäni. Joskus lasten ollessa pieniä muistan, että mietin, että olisipa kiva, jos olisi lähellä joku jolle viedä lapsi hetkeksi, kun on itsellä joku meno, lääkäri tms. Sitten opin ottamaan heidät aina mukaan. Nyt yli 20v jälkeen en edes ymmärrä enää kysymystä. Mitä apua ja tukea se käytännössä on minkä perään ihmiset "itkee"? Mitä apua aikuinen ihminen kaipaa arjessa jatkuvasti? Tai tukea? Kukaan ei koskaan sano näissä keskusteluissa mitään konkreettista asiaa. On mulla ystäviä, eli onko heidän kanssa juttelu sitä tukea? Muuten arki menee töissä ja arkisesti vapaalla. Pakolliset tulee tehtyä ilman sen suurempaa stressiä asioista.

Niin me muutkin ollaan yksin. 

Vierailija wrote:

Väärä asenne. Ole itse aloitteentekijä auttamaan muita, niin vastavuoroisesti muutkin ovat valmiita auttamaan sinua. Tosin kenekään ei kannata jättäytyä muiden avulle, vaan hoitaa kaikki omat asiansa niin hyvin kuin pystyy. Ystävät ja perheenjäsenet ainakin yleensä auttavat ja tukevat toisiaan. Apua pitää myös osata pyytää.

Ei se mene niin. Päädyt vain auttamaan kaikkia ja kukaan ei auta sinua. Muut pitää sinua itsestäänselvyytenä ja se kuormittaminen on loputonta kun tuolle tielle lähtee. Eniten autetaan ihmisiä jotka ei auta yhtään ketään eikä tarjoa ikinä apua kellekään. Nämä tosin eivät mitään osaakaan, siksi ne aina apua tarvitsee. Turha kuvitella, että ihminen joka tarvitsee apua voisi ikinä auttaa missään. Jos voisi niin se osaisi hoitaa itse omat asiansa.

Vierailija wrote:

Oletko pyytänyt apua? 

En pysty. Ylpeys estää. Minulla on periaatteessa kaikki hyvin. Tarvitsisin jonkun mentorin avukseni, jolla olisi suuret verkostot. 

Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin

Noin sanoi runoilijakin. Tunne on yleismaailmainen.

Siksi tällä palstalla yritän usein tolkuttaa ihmisille, että voitaisi tehdä maailma jossa myös sinkkujen ja köyhien on helpompi pärjätä, elää. Koska usein fyysinen maailma on aika painava ja haastava. Ettei maailma olisi pelkästään rahakkaiden uraputki autoilijoiden, joilla riittää perhettä avuksi. Onneksi jokin on mennyt eteenpäin, mutta vielä tarvitaan muutoksia positiiviseen.

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois. Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta. Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan. Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa. Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt. Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Väärä asenne. Ole itse aloitteentekijä auttamaan muita, niin vastavuoroisesti muutkin ovat valmiita auttamaan sinua. Tosin kenekään ei kannata jättäytyä muiden avulle, vaan hoitaa kaikki omat asiansa niin hyvin kuin pystyy. Ystävät ja perheenjäsenet ainakin yleensä auttavat ja tukevat toisiaan. Apua pitää myös osata pyytää.

Ei se mene niin. Päädyt vain auttamaan kaikkia ja kukaan ei auta sinua. Muut pitää sinua itsestäänselvyytenä ja se kuormittaminen on loputonta kun tuolle tielle lähtee. Eniten autetaan ihmisiä jotka ei auta yhtään ketään eikä tarjoa ikinä apua kellekään. Nämä tosin eivät mitään osaakaan, siksi ne aina apua tarvitsee. Turha kuvitella, että ihminen joka tarvitsee apua voisi ikinä auttaa missään. Jos voisi niin se osaisi hoitaa itse omat asiansa.

Eniten autetaan hauskoja ihmisiä, jotka osaavat pyytää apua ja jotka kokevat muiden auttamisen hauskana sosiaalisena tekemisenä. Naama rutussa velvollisuuksia suorittava estoinen mymmeli viestittää koko olemuksellaan, että ei halua tulla nähdyksi kuin joskus ja jouluna, ja silloinkin vain kodinkoneena.