Tosi huolestuttava uutinen! Mun lapseni rupeavat olemaan kohta tuossa jatko-opiskelupaikkahakuiässä.

vielä varavarakin varalle. Mites olisi sitten vuosi ulkomailla jossakin kielitaitoa kerryttämässä ja kulttuuriin tutustumassa?

vielä varavarakin varalle. Mites olisi sitten vuosi ulkomailla jossakin kielitaitoa kerryttämässä ja kulttuuriin tutustumassa?

Etenkään kun nuoret itse eivät saa kesätöistäkään pikkuisen taskurahan jos kunnalle menevät/pääsevät.

kolme vuotta likaisissa raskaissa teollisuustöissä.



Opiskelumotivaatiota on tänä syksynä löytynyt loistavasti kun vihdoin pääsi opiskelemaan. Samalla on kasvanut aikuiseksi, vaikka kaverit jaksavat juhlia ke-to-pe-la-su ei kaikkiin juhliin tarvitse osallistua, toisin olisi ollut jos olisi suoraan lukiosta päässyt opiskelemaan.

no eihän se vuosi ulkomailla tarvitse olla samppanjabaarissa loikoilua, vaan esim. au pairiksi menoa. Toinen vaihtoehto on esim. vapaaehtoistyöt. Toki joutuu matkat maksamaan, mutta paikan päällä voi olla aika pienillä rahoilla.

peruskoulun päättävä ja ylioppilaaksi pääsevä, eli kaksi hakee jatkopaikkaa. Ja ihan samoja mietteitä on ollut meilläkin. Lukion päättävä jo itse tiedostaa tilanteen erittäin hyvin, peruskoulun päättävä vaan on menossa sinne mihin hakee. Hänen kohdallaan en tiedä mitä sitten jos jatkopaikkaa ei saakaan? Paha lukiongelma vielä vähän hankaloittaa asiaa.

Lukion päättävä voi yrittää hakea töitä, joko Suomesta tai ulkomailta. Meillä ainakin hänellä on kova halu muuttaa pois kotoa, mutta ilman opiskelu- tai työpaikkaa se ei oikein onnistu.



Aika näyttää miten käy.

se kurjaa, että (mieleisensä opiskelupaikan saa yhä harvempi. peruskoulun päättävillä on sentään se ilo, että kun on kunnon oppilas (keskiarvo yli seiskan) saa varmasti opiskelupaikan. vitosen ja kutosen oppilaan kannattaisi ryhdistäytyä viimeistään ysin syksyllä tai jos sekään ei kiinnosta niin jäädä kymppiluokalle kertailemaan.

olen itse abiturientti ja pelottaahan se, saako opiskelupaikkaa ensi keväänä (tai edes seuraavana). päättötodistuksen keskiarvoksi tulee noin 8,8 ja tähän mennessä olen saanu yhden m:n ja kaksi e:tä, mutta vaikka kevään kirjoitukset sujuisivat samalla lailla, ei opiskelupaikka ole mikään itsestäänselvyys.

peruskoulun päättävä ja ylioppilaaksi pääsevä, eli kaksi hakee jatkopaikkaa. Ja ihan samoja mietteitä on ollut meilläkin. Lukion päättävä jo itse tiedostaa tilanteen erittäin hyvin, peruskoulun päättävä vaan on menossa sinne mihin hakee. Hänen kohdallaan en tiedä mitä sitten jos jatkopaikkaa ei saakaan? Paha lukiongelma vielä vähän hankaloittaa asiaa.

Lukion päättävä voi yrittää hakea töitä, joko Suomesta tai ulkomailta. Meillä ainakin hänellä on kova halu muuttaa pois kotoa, mutta ilman opiskelu- tai työpaikkaa se ei oikein onnistu.

Aika näyttää miten käy.

mutta äitinä todella ahdistaa. Toivoisin lapsilleni paremman onnistumisen kuin mulle itselleni kävi. Yhdessä mietitään "takuuvarmoja" aloja, että varmasti pääsisi opiskelemaan ja saisi töitä mutta tosi pahalle tuntuu kun en voi antaa nuorteni haaveilla ja mennä opiskelemaan sinne minne mieli ja taidotkin eniten ohjaisi.

Sen verran paljon pelkään työttömyyttä, että siitä olen muistuttanut.

Olin koko ajan toivonut, että ajat muuttuisivat paremmiksi siihen mennessä kun omat lapseni ovat opiskelupaikka- ja työnhakuiässä. Mutta ei. :-(

t.ap

peruskoulun päättävä ja ylioppilaaksi pääsevä, eli kaksi hakee jatkopaikkaa. Ja ihan samoja mietteitä on ollut meilläkin. Lukion päättävä jo itse tiedostaa tilanteen erittäin hyvin, peruskoulun päättävä vaan on menossa sinne mihin hakee. Hänen kohdallaan en tiedä mitä sitten jos jatkopaikkaa ei saakaan? Paha lukiongelma vielä vähän hankaloittaa asiaa.

Lukion päättävä voi yrittää hakea töitä, joko Suomesta tai ulkomailta. Meillä ainakin hänellä on kova halu muuttaa pois kotoa, mutta ilman opiskelu- tai työpaikkaa se ei oikein onnistu.

Aika näyttää miten käy.

mutta äitinä todella ahdistaa. Toivoisin lapsilleni paremman onnistumisen kuin mulle itselleni kävi. Yhdessä mietitään "takuuvarmoja" aloja, että varmasti pääsisi opiskelemaan ja saisi töitä mutta tosi pahalle tuntuu kun en voi antaa nuorteni haaveilla ja mennä opiskelemaan sinne minne mieli ja taidotkin eniten ohjaisi.

Sen verran paljon pelkään työttömyyttä, että siitä olen muistuttanut.

Olin koko ajan toivonut, että ajat muuttuisivat paremmiksi siihen mennessä kun omat lapseni ovat opiskelupaikka- ja työnhakuiässä. Mutta ei. :-(

t.ap

ajatus suorasta linjasta eskarista ylioiston kautta vakituiseen eläkevirkaan on vanhanaikainen ja ainakin minä kokisin sen myös ahdistavana.

peruskoulun päättävä ja ylioppilaaksi pääsevä, eli kaksi hakee jatkopaikkaa. Ja ihan samoja mietteitä on ollut meilläkin. Lukion päättävä jo itse tiedostaa tilanteen erittäin hyvin, peruskoulun päättävä vaan on menossa sinne mihin hakee. Hänen kohdallaan en tiedä mitä sitten jos jatkopaikkaa ei saakaan? Paha lukiongelma vielä vähän hankaloittaa asiaa.

Lukion päättävä voi yrittää hakea töitä, joko Suomesta tai ulkomailta. Meillä ainakin hänellä on kova halu muuttaa pois kotoa, mutta ilman opiskelu- tai työpaikkaa se ei oikein onnistu.

Aika näyttää miten käy.

mutta äitinä todella ahdistaa. Toivoisin lapsilleni paremman onnistumisen kuin mulle itselleni kävi. Yhdessä mietitään "takuuvarmoja" aloja, että varmasti pääsisi opiskelemaan ja saisi töitä mutta tosi pahalle tuntuu kun en voi antaa nuorteni haaveilla ja mennä opiskelemaan sinne minne mieli ja taidotkin eniten ohjaisi.

Sen verran paljon pelkään työttömyyttä, että siitä olen muistuttanut.

Olin koko ajan toivonut, että ajat muuttuisivat paremmiksi siihen mennessä kun omat lapseni ovat opiskelupaikka- ja työnhakuiässä. Mutta ei. :-(

t.ap

ajatus suorasta linjasta eskarista ylioiston kautta vakituiseen eläkevirkaan on vanhanaikainen ja ainakin minä kokisin sen myös ahdistavana.

niin siitä on tosi vaikea nousta ja jatkaa ja hankkia parempia ammatteja.

Mä olen sitä mieltä, että kaikkein parasta on hankkia nuorena hyvä koulutus ja ammatti, ettei vielä vanhana tarvitse kärvistellä ja yrittää opiskella. Vapaaehtoisuus on eri asia mutta ettei ole vanhempana enää pakko.

ajatus suorasta linjasta eskarista ylioiston kautta vakituiseen eläkevirkaan on vanhanaikainen ja ainakin minä kokisin sen myös ahdistavana.

edes joku ammatti ja työpaikka (vaikkei eläkevirkaa olekaan). Kun on perusta, siitä on helppo lähteä eteenpäin ja katsella muutakin. Jollei ole tilanne on aika paljon ahdistavampi.

Minuakin ahdistaa oman, myös lukivaikeuksisen poikani tulevaisuus. Hänkin yrittää, mutta tulokset eivät vakuuta. Pahinta on nähdä, miten hän itse asiassa osaisi koulun asiat, mutta epäonnistuu aina kokeessa sit sieltä tulee niitä kuutosia ja joskus viitosiakin. Pahoin pelkään, että ne ajat jlloin kansakoulupohjalta edettiin yritysjohtajiksi luontaisen nokkeluuden perusteella hävisivät sen kansakoulun myötä. Pelkään, että lukihäiriöiselle ei nykymaailmassa ole tarjolla mitään, ei ainakaan mitään todellisia kykyjä tai taipumuksia vastaavaa.