Perheenne ensimmäiset akateemiset - ymmärtävätkö vanhempanne työtänne?
Olen kotoisin pohjoisesta pikkukunnasta, joka on juuri näitä pitäjiä, josta tytöt lähtevät eivätkä takaisin palaa. Olen perheen ja suvun ensimmäinen yliopistokoulutettu. Hain ja pääsin oikikseen lukion jälkeen Helsinkiin. Perheeni on kuin stereotypia herravihaisesta jääräsuvusta. Ketään ei kiinnosta, mitä teen, koska petin kaikki lähtemällä etelään.
Rakastuin sitten kolmannen polven lääkäriin. Olen joskus niin kateellinen, kun katson, kuinka mieheni väittelee ammattiasioista. Appivanhemmat ymmärtävät häntä puolesta sanasta ja ovat laajasti kiinnostuneita eri asioista ja elämästä. He ovat juuri näitä, joista vanhempani toteaisivat, että etelän herroja ja pitäisivät teoreettisina pelleinä. Sivumennen sanottuna appivanhempani ovat rakentaneet mökin itse
Joskus surettaa. Meillä ei ole mitään yhteistä. Ainoa, joka vähän tajuaa, on samalla kylällä asuva tätini. Hänestä olisi tullut suurta, jos hän olisi syntynyt myöhemmin. Hän lukee paljon ja haluaa keskustella kanssani asioista. Mutta omat vanhemmat eivät pidä minään. He eivät jaksa edes muistaa, missä olen töissä.
Kommentit (72)
Eivät ymmärtäneet edes opiskelua, saati sitten työtä.
Eivät. Eivät edes ymmärrä työlläni olevan jonkinlaista sisältöä. Heille työ on paikka, johon mennään tietyksi ajaksi suorittamaan tehtävä ja lähdetään kotiin.
Haikailen takaisin opiskeluaikojen käytännön matalapalkkatyöhön.
Eivät ainakaan ymmärrä sitä, että työllistyminen ei ole yhtä helppoa kuin perusduunarilla.
Eivät voi tietenkään täysin ymmärtää. Arvostavat kyllä, mutta ei heillä ole täyttä käsitystä esim. eri tutkintojen arvosta. Suurin outous heille on ollut, että joskus töitä täytyy jatkaa kotona. Lopeta nyt jo tältä iltaa. Miksi se puhelin täytyy ottaa mukaan joka paikkaan?
Vanhempani ymmärtävät työtäni siitä huolimatta. Mikseivät ymmärtäisi kun olen kertonut, mitä teen.
Jos olisin vaitiolovelvollisuutta vaativassa työssä, en tietenkään kertoisi työstäni.
Ei se koulutuksesta, asuinkunnasta ja kunnan koosta ole kiinni, mitä ihminen ymmärtää ja mikä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät voi tietenkään täysin ymmärtää. Arvostavat kyllä, mutta ei heillä ole täyttä käsitystä esim. eri tutkintojen arvosta. Suurin outous heille on ollut, että joskus töitä täytyy jatkaa kotona. Lopeta nyt jo tältä iltaa. Miksi se puhelin täytyy ottaa mukaan joka paikkaan?
Tätähän kuulee puolisoltakin, mikset jo lopeta. Ei ole kyse siitä, ettei ymmärtäisi työnkuvaa vaan on huolissaan työpäivän pituudesta ja palauttavasta vapaa-ajasta.
Miksi kukaan halua vatvoa työasioitaan sukulaistensa kanssa?
Miksi äitykän pitäisi ymmärtää lakik
Pykäliä kun ei ole lakimies?
Lapseni ovat akateemidia, yksi tohtoriksi väitellyt. Emme me puhu tieteestä vaan ihan tavisasioista.
Puhukoot työpaikoillaan työasiat. Ei miehenikään kuvaile heille mitä valmisti ja millä mitoilla työpaikallaan peltitehtaalla.
Samaistun täysin. Perhe myös pitää minua nykyään outona ja naljailee koko ajan siitä että olen erilainen kuin he. Töissä muut pystyvät juttelemaan perheidensä kanssa normaalisti kun heillä on monella tohtoreita ja useammassa sukupolvessa. Itse koen oloni yksinäiseksi. Mieheni kanssa ollaan samalla aaltopituudella onneksi ja olen muuten kyllä tyytyväinen elämääni. Olen seurannut omia unelmiani ja opiskellut sitä mikä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ainakaan ymmärrä sitä, että työllistyminen ei ole yhtä helppoa kuin perusduunarilla.
Kerroin joskus, että olin haastattelussa ja mun lisäksi haastateltiin neljää muutakin. "Ehkä ottavat teidät kaikki" oli veikkaus lopputulokseen..
Vierailija kirjoitti:
Eivät voi tietenkään täysin ymmärtää. Arvostavat kyllä, mutta ei heillä ole täyttä käsitystä esim. eri tutkintojen arvosta. Suurin outous heille on ollut, että joskus töitä täytyy jatkaa kotona. Lopeta nyt jo tältä iltaa. Miksi se puhelin täytyy ottaa mukaan joka paikkaan?
Asutko sinä akateeminen viisas vielä kotonasi?
Miksi minun olisi pitänyt yhtä matkaa opiskelijan kanssa opiskella hänen viisausalansa?
Onhan lastenkin alat keskenään erilaiset, yks sosiaalipäällikkö ( vaitiolo) yks biologi, yks Di.
Eivät he keskenäänkään selitä työjuttujaan toisilleen
Mulla vanhemmat eivät ymmärrä urakehitystä ja sitä että ei haluta olla koko elämäänsä samassa työpaikassa. Pitäisi olla vaikka työssä, josta ei edes nauti vain siksi, että se on ns. turvallinen työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ymmärtävät työtäni siitä huolimatta. Mikseivät ymmärtäisi kun olen kertonut, mitä teen.
Jos olisin vaitiolovelvollisuutta vaativassa työssä, en tietenkään kertoisi työstäni.
Ei se koulutuksesta, asuinkunnasta ja kunnan koosta ole kiinni, mitä ihminen ymmärtää ja mikä kiinnostaa.
Vanhempien koulutuksesta se kiikastaa. Mitä keskikoullun ja jatkokoulun suorittanut ymmärtää yliopisto-opiskelusta?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan halua vatvoa työasioitaan sukulaistensa kanssa?
Miksi äitykän pitäisi ymmärtää lakik
Pykäliä kun ei ole lakimies?Lapseni ovat akateemidia, yksi tohtoriksi väitellyt. Emme me puhu tieteestä vaan ihan tavisasioista.
Puhukoot työpaikoillaan työasiat. Ei miehenikään kuvaile heille mitä valmisti ja millä mitoilla työpaikallaan peltitehtaalla.
Tässä taitaa olla kyse juuri siitä, mistä ap puhui.
Ei nyt ihan sama, mutta minun äidilläni on vaikeuksia ymmärtää, miksei sähkötekniikan DI voi tehdä sähköasennuksia.
(Näkee ammattikoulun käyneen serkun sähköpuolen tutkinnon hyödyllisemmäksi.)
Eivät ymmärrä. Äitini kutsuu työtäni ”tietokoneen napsutteluksi”.
Kylläpä taas halveerataan ihmisiä. Ei nyt ihme o jos yhdellä nousee hattuun että on jotain alaa opiskellut ja valmistunut maisteriksi.
Muiden pitäisi koko ajan kesnustella hänen ammattiasioistaan sitten.
Siis ei ihme jos sukulaiset vähän kahtoo pitkään kun maisteri kyselee kotonaan käydessään mikä lintu tuo on joka sanoo kot kot.
Eli ei muka enää osaa puhua ihmisten kanssa, kuin entisajan ylioppilaat koko kesän lakki päässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan halua vatvoa työasioitaan sukulaistensa kanssa?
Miksi äitykän pitäisi ymmärtää lakik
Pykäliä kun ei ole lakimies?Lapseni ovat akateemidia, yksi tohtoriksi väitellyt. Emme me puhu tieteestä vaan ihan tavisasioista.
Puhukoot työpaikoillaan työasiat. Ei miehenikään kuvaile heille mitä valmisti ja millä mitoilla työpaikallaan peltitehtaalla.
Meidän perheessämme lähes kaikki ovat väitelleet tohtoreiksi. Kyllä minä sisarusteni kanssa usein "vatvon" tutkimuskysymyksiäkin. Toisinaan on oikein hyödyllistä saada ulkopuolisen näkemys johonkin ongelmaan.
Meillä haukkuvat virkamiehiä, kun ovat laiskoja eivätkä tee mitään ja samalla ihmettelevät, kun minä ja mies (kumpikin johtavassa asemassa julkkaripuolella) teemme viikonloppuisin töitä
Tuttu tunne. Samat jutut saa kertoa aina uudelleen joka kerta ja sitten he kertovat eteenpäin mitä sattuu.