Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseton ei tunne surua lapsettomuudesta jos se on oma valinta
07.10.2023 |
Jos ei halua lapsia, niin ei ole kiinnostunut vauvoista, teineistä tai aikuisista itse tehdyistä perheenjäsenistä. Se tarkoittaa sitä, että ajattelumme, haavemme ja suunitelmamme elämästä ja sen kulusta ovat täynnä, mutta ei noista asioista. Jos ajattelen itseäni vanhana jne niin ajattelen itseni yksin sen elämäntavan ympärille jota tavoittelen. Olen 54-vuotias ja minusta on suorastaan koomista ajatella että jostain tyhjästä tuntisin surua jostain mitä en ole koskaan edes ajatellut.
En välillä ymmärrä että mitä te oikein jotkut ajattelette lapsettomien olevan? Korostan: jotkut. Tyhjiä astioita? Eikö teidän looginen päättelykyky ole päässyt kehittymään iän myötä ymmärtämään että ihmiset yleensä elävät sellaisen elämän minkä itse haluvat?
Ette kai tekään joskus kalkkiivoilla yhtäkkiä kadu että ette vaikka pitäneet maatilaa?
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyykö kaikkiin valintoihin aina jokin tunne?
Juuri sen takia. En tunne surua valinnoistani. Päinvastoin!
Vierailija kirjoitti:
Vastasit itse omaan kysymykseesi
Mihin kysymykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton. Sisaruksillani on lapsia. KUKAAN Ei KOSKAAN ole kommentoinut elämääni ilman lapsia. Luultavasti kääntäisin selkäni sellaiselle, joka alkaisi udella minulta syitä lapsettomuuteeni tai kysellä enkö myöhemmin kadu. Mutta en kertakaikkiaan tunne ketään niin tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka pitää sinusta huolta, kun vanhenet ja raihnaudut?
Kyllä, ajattelen jollain lailla, että lapseton on tyhjä astia. Evoluution näkökulmasta hänellä ei ole annettavaa tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka pitää sinusta huolta, kun vanhenet ja raihnaudut?
Vanhusten hoito niin kuin kaikista muistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka pitää sinusta huolta, kun vanhenet ja raihnaudut?
Vanhusten hoito niin kuin kaikista muistakin.
Niin, toisten ihmisten lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka pitää sinusta huolta, kun vanhenet ja raihnaudut?
Minulla on kolme autistista lasta jotka jättäisi ihmisen vaikka kuolemaan, koska heillä on sillä hetkellä muuta mielenkiintoisempaa tekemistä. Kukahan minusta pitäisi huolen jos ihan oikeasti heittäytyisin tuollaisen olettaman varaan, että lapset huolehtii?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ajattelen jollain lailla, että lapseton on tyhjä astia. Evoluution näkökulmasta hänellä ei ole annettavaa tulevaisuuteen.
Esimerkiksi kirjallisuus, taide, musiikki ja tiede ovat asioita, jotka säilyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka pitää sinusta huolta, kun vanhenet ja raihnaudut?
Vanhusten hoito niin kuin kaikista muistakin.
Niin, toisten ihmisten lapset.
Niin, se on niiden ammatti mihin heillä on osaaminen ja koulutus. En todellakaan halua ketään täysin osaamatonta tumpeloa siirtelemään minua tai huolehtimaan pesuistani
Samaa ihmettelen. En voisi sietää ajatusta, että jotkut nuoret kävisivät esimerkiksi näin sunnuntaisin meillä syömässä saatikka toisivat lapsiaan hoidettaviksi. Haluan rentoutua rauhassa viikonloput.
Vierailija kirjoitti:
Kuka pitää sinusta huolta, kun vanhenet ja raihnaudut?
Ei musta ainakaan tule vanhempieni hoitajaa, mun vanhemmat ovat itse säästäneet rahaa siihen, että pääsevät kalliimpaan hoitokotiin.
Mä törmään kans tosi usein tuohon olettamaan, että pitäisi olla surullinen ja katua lapsettomuutta.
Mutta kun se lapsen saaminen tuntuu musta yhtä kurjalta kuin jos mun asuntooni muuttaisi villisika.
Ja jos nyt olen elänyt 40 vuotta ilman halua saada oma villisika, niin miten se yhtäkkiä muuttuisi niin, että elämäni olisikin pilalla ilman omaa villisikaa?!
Jos elän vaikka 75-vuotiaaksi ja loput 5 vuotta jotenkin mystisesti katuisin villisiattomuuttani, niin olisihan mulla ollut silti 70 vuotta hyvää ja onnellista elämää.
En sure.
Vit-n pälli! Ku se on se oma valinta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ajattelen jollain lailla, että lapseton on tyhjä astia. Evoluution näkökulmasta hänellä ei ole annettavaa tulevaisuuteen.
Esimerkiksi kirjallisuus, taide, musiikki ja tiede ovat asioita, jotka säilyvät.
Oletko maailmankuulu kirjailija tai taiteilija? Suomen oma Picasso?
Omia juttuja projisoidaan muihin, sellasta se on. Mitä yksioikoisempi ihminen niin sen tyypillisempää.