Onko uusiin ihmisiin tutustuminen aikuisena vaikeaa, vai onko vika minussa?
Onko kellään muulla vastaavaa kokemusta, että aikuisena on todella vaikea tutustua kehenkään. Ja nyt en edes puhu mistään läheisestä ystävyydestä, vaan tuttavuudesta ihan kaveripohjalta. (mistä se läheisempi ystävyys sitten mahdollisesti kehittyy ajan myötä, jos kehittyy). Omien havaintojeni mukaan vaikuttaa siltä, että monia ihmistä ei todellakaan kiinnosta tutustua yhtään kehenkään, ja heidän -edes kaukaisempaan tuttavapiiriinsä- ei kukaan uusi ole tervetullut.
Kommentit (5)
Joo, yksin saa olla kyllä. Ilmoitin eräässä ystävänhakuryhmässä etsiväni ystäviä, niin kuukauden aikana ei ole tullut yhtään ainoaa yhteydenottoa. Jos kuolisin nyt, kukaan ei jäisi kaipaamaan.
Mua ei erityisesti kiinnosta tutustua ihmisiin, koska en jaksa pitää niihin yhteyttä. Joskus kännissä voin nähdä, mutta harva aikuinen haluaa kaveria, jota näkee kerran kuussa tai kahdessa juodessa.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei erityisesti kiinnosta tutustua ihmisiin, koska en jaksa pitää niihin yhteyttä. Joskus kännissä voin nähdä, mutta harva aikuinen haluaa kaveria, jota näkee kerran kuussa tai kahdessa juodessa.
Mua kiinnostaisi ja tuohan on siis aika usein.
Ei ole yhteistä tekemistä, semoista missä olisi toisen kans tarpeeksi usein. Ja jos on, niin sitten ei ole sellasia kenestä pitäisi muuten. Esim töissä