Miksi lapseton ei tunne surua lapsettomuudesta jos se on oma valinta

Vierailija kirjoitti:

Kuka pitää sinusta huolta, kun vanhenet ja raihnaudut?

Sama porukka kuin sinustakin. Et kai kuvittele, että on lastesi velvollisuus pitää sinusta huolta? Jotain rajaa itsekkyydelläkin pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ajattelen jollain lailla, että lapseton on tyhjä astia. Evoluution näkökulmasta hänellä ei ole annettavaa tulevaisuuteen.

Sinä olet kovin tyhjä. Voimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ajattelen jollain lailla, että lapseton on tyhjä astia. Evoluution näkökulmasta hänellä ei ole annettavaa tulevaisuuteen.

Esimerkiksi kirjallisuus, taide, musiikki ja tiede ovat asioita, jotka säilyvät.

Oletko maailmankuulu kirjailija tai taiteilija? Suomen oma Picasso?

Siitäkö se lasten hankinta johtuukin, huomataan, että ei minusta tullutkaan Picassoa. No mutta, pyöräytänpä pari lasta niin se korvaa kaiken. Tämä myös selittää, miksi alemmin koulutetuilla on enemmän lapsia.

Tulevaisuuden sukututkijat törmäävät yhä useammin katkeaviin sukuhaaroihin kun jälkipolvia ei monellakaan enää ole. Itsekin sukua tutkineena täytyy sanoa, ettei näistä lapsettomista lopultakaan paljoa tiedetä, hädin tuskin nimi ja olennaiset vuosiluvut.

Monesti se suvun lapsettoman hautakin jää ajan saatossa hoitamatta kun lähisukulaisia ei ole niitä velvollisuudesta hoitamassa.

Pari sukupolvea meidän jälkeen ja kukaan ei meitä muista tai tunne oli meillä lapsia tai ei. Lapsellisuus voi olla hetkellinen laastari, samalla on syvää viisautta löytää merkitys ihan siitä ohikiitävästä omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ajattelen jollain lailla, että lapseton on tyhjä astia. Evoluution näkökulmasta hänellä ei ole annettavaa tulevaisuuteen.

Esimerkiksi kirjallisuus, taide, musiikki ja tiede ovat asioita, jotka säilyvät.

Oletko maailmankuulu kirjailija tai taiteilija? Suomen oma Picasso?

Taiteeni jää jälkeeni. Tulee säilymään vuosituhansia.

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuuden sukututkijat törmäävät yhä useammin katkeaviin sukuhaaroihin kun jälkipolvia ei monellakaan enää ole. Itsekin sukua tutkineena täytyy sanoa, ettei näistä lapsettomista lopultakaan paljoa tiedetä, hädin tuskin nimi ja olennaiset vuosiluvut.

Monesti se suvun lapsettoman hautakin jää ajan saatossa hoitamatta kun lähisukulaisia ei ole niitä velvollisuudesta hoitamassa.

Eiköhän se jää hauta hoitamatta ihan kaikilla, kun ne omat lapset ja lapsen lapset haudassa. Ja kuule, haudassa se ei enää niin haittaa tuo asia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, ajattelen jollain lailla, että lapseton on tyhjä astia. Evoluution näkökulmasta hänellä ei ole annettavaa tulevaisuuteen.

Mitä hemmetin annettavaa edes pitäisi olla? Kyllä tällä pallolla ihmisiä riittää pitämässä huolen tulevaisuudesta. Niitä ihmisiä jotka jotkut on halunneet tänne tehdä. Ei siihen mun panostani mitenkään tarvita.

Jotenkin outo ajatus että just mun geenini olis jotenkin ylivertaisen tärkeitä jatkaa eteenpäin. Eiköhän täällä ole vaikka kuinka paljon eri tavoin vähintään yhtä lahjakkaita ihmisiä kuin minä jatkamassa sukua, mä olen ihan tavallinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka pitää sinusta huolta, kun vanhenet ja raihnaudut?

Sama porukka kuin sinustakin. Et kai kuvittele, että on lastesi velvollisuus pitää sinusta huolta? Jotain rajaa itsekkyydelläkin pitäisi olla.

Jos jossakin polvessa kaikki päättäisivät, että kukaan ei hanki lapsia, niin siinä jäisi monet takapuolet pyyhkimättä. Ihmiset kuolisivat varmaan omiin lietteisiinsä raihnaisena. Olisi paljon kärsimystä viimeisillä päivillä.

Vierailija kirjoitti:

Tulevaisuuden sukututkijat törmäävät yhä useammin katkeaviin sukuhaaroihin kun jälkipolvia ei monellakaan enää ole. Itsekin sukua tutkineena täytyy sanoa, ettei näistä lapsettomista lopultakaan paljoa tiedetä, hädin tuskin nimi ja olennaiset vuosiluvut.

Monesti se suvun lapsettoman hautakin jää ajan saatossa hoitamatta kun lähisukulaisia ei ole niitä velvollisuudesta hoitamassa.

Mitähän ihmettä se mua liikuttaa jos joku tuleva sukupolvi jossakin ei saa tietoja musta? Mä olen kuollut silloin, mua ei liikuta silloin enää yhtään mikään. Ja mitä ihmeen väliä sillä jollekin tulevalle polvelle on, kuka mä olin, missä, ja milloin, kun en ole kenellekään heistä mitään suoraa sukua?

Itsekin olen sukua tutkinut eikä mulle ole mitään merkitystä jollain kissan kummin kaimalla siellä sukupuussa kolmen sukupolven päässä.

Ja hauta? Mä olen kuollut silloin, enkä tule koskaan tietämään vaikka mut heivattaisiin jätesäkissä kaatopaikalle, joten miksi ihmeessä jotain ehkä olemattoman hautapaikan hoitamista miettisin?

Miksi omia valintojaan pitäisi surra? En ymmärrä aloitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka pitää sinusta huolta, kun vanhenet ja raihnaudut?

Sama porukka kuin sinustakin. Et kai kuvittele, että on lastesi velvollisuus pitää sinusta huolta? Jotain rajaa itsekkyydelläkin pitäisi olla.

Jos jossakin polvessa kaikki päättäisivät, että kukaan ei hanki lapsia, niin siinä jäisi monet takapuolet pyyhkimättä. Ihmiset kuolisivat varmaan omiin lietteisiinsä raihnaisena. Olisi paljon kärsimystä viimeisillä päivillä.

Ihan on kärsimystä tarpeeksi nytkin monella. Se aika voi vielä tulla itse kullekin, kun kuolee omiin lietteisiinsä raihnaisena. Oli niitä lapsia tehtynä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka pitää sinusta huolta, kun vanhenet ja raihnaudut?

Sama porukka kuin sinustakin. Et kai kuvittele, että on lastesi velvollisuus pitää sinusta huolta? Jotain rajaa itsekkyydelläkin pitäisi olla.

Jos jossakin polvessa kaikki päättäisivät, että kukaan ei hanki lapsia, niin siinä jäisi monet takapuolet pyyhkimättä. Ihmiset kuolisivat varmaan omiin lietteisiinsä raihnaisena. Olisi paljon kärsimystä viimeisillä päivillä.

No kuinka todennäköinen se tämäkin ajatus on. Meillä on käsissämme massiivinen ongelma nimeltä liikakansoitus. Maapallo kantokyky ei kestä, varsinkaan suomaiais-tasoista porukkaa.

Luettuani aloituksen minulle on varsin selvää miksi ap ei ole lisääntynyt. Tuollaista itsekkyyttä ei tarvita, eikä se palvele ihmislajia.

Ei tietenkään tunne surua kun se on oma valinta. He nimenomaan tuntevat siitä lapsettomuudestaan iloa! Nyt ei ap:n logiikka oikein toimi. Ei ilmeisesti ole mikään penaalin terävin kynä tämä ap. Tuolla logiikallahan me kaikki ihmiset olisimme jatkuvasti suremassa omia päätöksiämme. Päätin opiskella itselleni tietyn ammatin mutta pitäisikö nyt loppuelämä surra sitä, että sen vuoksi en voinut opiskella niihin tuhansiin muihin ammatteihin joita maailmassa on?

Mitä ei ole koskaan ollut, ei voi kaivata. Mitä ei ole koskaan halunnut, ei voi surra. Elämätöntä elämää voi katua. Lapsettomana olen valinnut keskittyä omaan elämääni. Vanhana katuisin jos en olisi tehnyt elämästäni oman näköistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tunne surua kun se on oma valinta. He nimenomaan tuntevat siitä lapsettomuudestaan iloa! Nyt ei ap:n logiikka oikein toimi. Ei ilmeisesti ole mikään penaalin terävin kynä tämä ap. Tuolla logiikallahan me kaikki ihmiset olisimme jatkuvasti suremassa omia päätöksiämme. Päätin opiskella itselleni tietyn ammatin mutta pitäisikö nyt loppuelämä surra sitä, että sen vuoksi en voinut opiskella niihin tuhansiin muihin ammatteihin joita maailmassa on?

Joidenkin lapsellisten logiikka velojen suhteen on nimenomaan tämä. Pitäisi surra sitä mitä halusikin. Tietenkin siinä on taustalla ajatus, että kukaan ei oikeasti voi haluta lapsettomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ei ole koskaan ollut, ei voi kaivata. Mitä ei ole koskaan halunnut, ei voi surra. Elämätöntä elämää voi katua. Lapsettomana olen valinnut keskittyä omaan elämääni. Vanhana katuisin jos en olisi tehnyt elämästäni oman näköistä.

Näinpä, kuolinvuoteellaan ihmiset katuvat pääsääntöisesti muutamia tiettyjä asioita. Yksi tärkeimmistä on se, että ei ollut elänyt omannäköistään elämää.

VelaN40 kirjoitti:

Mä törmään kans tosi usein tuohon olettamaan, että pitäisi olla surullinen ja katua lapsettomuutta.

Mutta kun se lapsen saaminen tuntuu musta yhtä kurjalta kuin jos mun asuntooni muuttaisi villisika.

Ja jos nyt olen elänyt 40 vuotta ilman halua saada oma villisika, niin miten se yhtäkkiä muuttuisi niin, että elämäni olisikin pilalla ilman omaa villisikaa?!

Jos elän vaikka 75-vuotiaaksi ja loput 5 vuotta jotenkin mystisesti katuisin villisiattomuuttani, niin olisihan mulla ollut silti 70 vuotta hyvää ja onnellista elämää.

En sure.

Todella omituista jos joku kuvittelee, että joku surisi jotain mitä ei ole edes halunnut. Ovatko kenties ajatelleet, että sitten joskus vanhana ehkä tulet suremaan kun on jo myöhäistä? Ei kai kukaan noin tyhmä ole että kuvittelee, että jos ei nyt halua jotain, niin nyt suree sitä?

Jotkut katuu vanhana ettei tehnyt lapsia, tai muuttaa mielensä viime tipassa. Ei kai siinä ole mitään pahaa jos siitä mainitsee jollekin, vaikka sen mainitsemisella ei mitään merkitystä olekaan. Tarviiko sitä aina joka asiasta vetää herneet. 

Jokaiselle ihmiselle joku toinen sanoo jotain itselle typerältä kuulostavaa, jos on kaksi lasta, sanotaan että et kai kolmatta hanki, jos on kolme vitsaillaan että kylläpäs olette harrastaneet pirttiviljelystä ja neljäs lapsi on joillekin jo todellinen kauhistus.

Itselläni on kaksoset, ja sitäkin päiviteltiin, mutta ei se koskaan mitään negatiivista ollut,kun nimenomaan sellaista päivittelyä, mutta jotkut kaksosten vanhemmat ottavat siitäkin itseensä, täysin turhaan. Ja kun lapset on isompia, ei kukaan sano enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään tunne surua kun se on oma valinta. He nimenomaan tuntevat siitä lapsettomuudestaan iloa! Nyt ei ap:n logiikka oikein toimi. Ei ilmeisesti ole mikään penaalin terävin kynä tämä ap. Tuolla logiikallahan me kaikki ihmiset olisimme jatkuvasti suremassa omia päätöksiämme. Päätin opiskella itselleni tietyn ammatin mutta pitäisikö nyt loppuelämä surra sitä, että sen vuoksi en voinut opiskella niihin tuhansiin muihin ammatteihin joita maailmassa on?

Joidenkin lapsellisten logiikka velojen suhteen on nimenomaan tämä. Pitäisi surra sitä mitä halusikin. Tietenkin siinä on taustalla ajatus, että kukaan ei oikeasti voi haluta lapsettomuutta.

Vai olisiko niin, että nämä jotka puhuu suremisesta, tarkoittavat että suree sitten joskus kuusi-seitsemänkymppisenä kun muilla on lapsenlapsia, että olishan se kiva jos olis tullu lapsi hankittua, niin olis nyt ehkä lapsenlapsi. Niinkin voi käydä. 

Tätini ei saanut lapsia vaikka olisi halunnut nuorena, mutta tottui sitten elämään ilman lapsia, kunnes isoäiti-ikäisenä se iski taas kovaa kun työkavereilla ja ystävillä alkoi tulla lapsenlapsia. Siinä kohtaa hän tajusi, että on menettänyt nekin elämästään.