Jos usko on teille tärkeää, voisitteko seurustella ateistin kanssa? Tai päinvastoin? Arvomaailmat?
Kuinka iso merkitys on erilaisilla arvomaailmoilla?
Jos ateismi/usko on teille tärkeää, haetteko seurustelukumppanilta samaa arvomaailmaa?
Vai onko toisen suhtautumisella erilaiseen arvomaailmaan isompi merkitys kuin saman arvomaailman jakamisella?
Kommentit (132)
Kyllä haen. Haluan että puoliso osaa itse esim. rukoilla puolestani.
En jo uskontoni kieltää sen ja miksi haluaisin ihmisen seuraan joka vie pois Jumalasta. Jumala on tärkein. Kunnioitan kaikkia ihmisiä mutta en tarvitse Jumalan kieltäjiä elämääni.
En tiedä, olen itse varma siitä että minkäänlaisia jumalia ei voi olla olemassa. Jos toinen uskoisi sellaiseen, mitä itse pidän hömppänä, voisi tulla ongelmia. Siitäkin huolimatta, että voin ymmärtää miksi uskonnot on keksitty.
En kyllä minkään kivenkivan ateistin kanssa enää seurustelisi. Ajateltaisiin asioista niin eri tavalla. Ja hän tulisi henkimaailman hyökkäyksen kohteeksi, kun minä olen uskossa ja hän ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olen itse varma siitä että minkäänlaisia jumalia ei voi olla olemassa. Jos toinen uskoisi sellaiseen, mitä itse pidän hömppänä, voisi tulla ongelmia. Siitäkin huolimatta, että voin ymmärtää miksi uskonnot on keksitty.
Sama toisinpäin, kun itselle Jumala on selviö.
Uskovaisuus itsessään ei välttämättä ole ongelma seurustelun kannalta. Jotkut läheisimmistä ystävistäni ovat olleet uskovaisia. Mutta yhteiset lapset olisi luultavasti mahdottomuus. En osaa nähdä uskovaista naista kasvattamassa lapsiaan ilman sen opettamista, että kristinusko on totta. Tuota taas pidän moraalisesti kyseenalaisena. Sen opettaminen, että jos et usko niin joudut helvettiin on mielestäni lähinnä henkistä pahoinpitelyä ja moraalisesti täysin tuomittavaa, enkä osaa nähdä uskovaisen naisen kykenevän olemaan opettamatta sitäkään.
Tuskin haluaisin seurustella ateistin kanssa. Tulisi paljon vääntöä kysymyksen tiimoilta ehkä. Lika barn leka bäst.
Voisin seurustella kunhan ei ole mikään kiihkouskovainen ja hyväksyy muunkinlaiset näkemykset. Näen tämän niin että vastakohdat ennemminkin täydentävät toisiaan. En usko, mutta en myöskään näe uskonnon olevan ristiriidassa tieteen kanssa. Näistävän voisi kehkeytya mukaviakin keskusteluja.
En voisi ikinä seurustella uskovaisen kanssa. Siis sellaisen, joka rukoilee tiuhaan ja käy kirkossa jne.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä minkään kivenkivan ateistin kanssa enää seurustelisi. Ajateltaisiin asioista niin eri tavalla. Ja hän tulisi henkimaailman hyökkäyksen kohteeksi, kun minä olen uskossa ja hän ei ole.
Näin kävisi. Parempi hänellekin olla kaltaistensa kanssa.
Jos ateistikumppanille olisi ok, että en uskontoni takia harrasta esiaviollista seksiä, enkä syö eläimiä.
Ateistina olen seurustellut ainakin 3 eri uskonnon edustajan kanssa. Ei ongelmia. Niputan kristinuskon eri suuntaukset tässä yhdeksi uskonnoksi.
Mielestäni ihmisellä, joka uskoo satuolentoihin, ei voi olla ihan kaikki muumit laaksossa, joten en voisi ikinä seurustella sellaisen ihmisen kanssa.
En, koska koko elämänkatsomus on niin eri. Vaikka monessa oltaiskin samalla sivulla, jopa arvoissa, ja vaikka kemiaa olisi muille jakaa.
Halusin uskovaisen miehen, jonka kanssa rukoilla yhdessä päivittäin ja käydä sunnuntaisin kirkossa, ja joka haluaa lapsillekin uskovaisen kodin. Onneksi sellaisen sainkin <3 Miksi kukaan ateisti olisi edes minua huolinut uskoni tähden? Jokunen yritti, mut eihän siitä olis mitään tullut, ihan käytännössäkään.
Olen omalla tavallani uskovainen, mutta ei haittaisi, vaikka toinen ei olisi, mikäli kunnioittaisi näkemystäni ja minä hänen. Jos tulisi vastakkainasettelua, sitten suhde ei toimisi. Ei myöskään toimisi se, jos toinen olisi eri uskontoa ja pitäisi sitä yhtä tärkeänä kuin minä omaani.
Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos ateistikumppanille olisi ok, että en uskontoni takia harrasta esiaviollista seksiä, enkä syö eläimiä.
Mutta jos ei koskaan mene naimisiin, niin se ei ole esiaviollista seksiä ;)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihmisellä, joka uskoo satuolentoihin, ei voi olla ihan kaikki muumit laaksossa, joten en voisi ikinä seurustella sellaisen ihmisen kanssa.
Sun ymmärrys ei vain nyt riitä, mutta mä taas ymmärrän, et se on vaikeaa ymmärtää ;) Jos ymmärtäisit, olisit uskossa.
Mulle Jeesus ei ole satua vaan elävä Herra.
Voisin seurustella ateistinkin kanssa. Kunhan ei vetoa siihen, että hän on tässä asiassa oikeassa, koska "nollahypoteesi pätee, kunnes toisin on todistettu". Debattia voidaan vääntää kyllä asiasta vapaasti
Riippuu miten tuo omia arvojaan esiin, antaako minun pitää omani vai tuputtaako agressiivisesti omaansa.