Jos usko on teille tärkeää, voisitteko seurustella ateistin kanssa? Tai päinvastoin? Arvomaailmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Useimmat uskovaiset taas eivät tajua, että niiltä osin kun "kristillisiä arvoja" kannattavat suurin osa ihmisistä ne ovat tosiasiassa jokseenkin yleisinhimillisiä arvoja joita voi löytää joka puolelta maailmaa (murhan, aviorikoksen, varastamisen ja valehtelun kielto), ja niiltä osin kun arvot ovat erityislaatuisesti kristillisiä, ei niitä myöskään kannata suurin osa ei-kristityistä (Jumalan nimen sanomisen kieltäminen, lepopäivän jyrkkä ja kiihkeä pyhitys (joka toki pikemminkin juutalainen vaikka löytyy kristittyjen kirjasta), ajatusrikokset).

Ei pidä paikkaansa. Miten kristillisesti elävät vaikka ne, jotka ovat eristyksissä muusta sivilisaatiosta jossain Amazonin sademetsässä? Tai keskellä "pimeintä" Afrikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Useimmat uskovaiset taas eivät tajua, että niiltä osin kun "kristillisiä arvoja" kannattavat suurin osa ihmisistä ne ovat tosiasiassa jokseenkin yleisinhimillisiä arvoja joita voi löytää joka puolelta maailmaa (murhan, aviorikoksen, varastamisen ja valehtelun kielto), ja niiltä osin kun arvot ovat erityislaatuisesti kristillisiä, ei niitä myöskään kannata suurin osa ei-kristityistä (Jumalan nimen sanomisen kieltäminen, lepopäivän jyrkkä ja kiihkeä pyhitys (joka toki pikemminkin juutalainen vaikka löytyy kristittyjen kirjasta), ajatusrikokset).

Aika sinisilmäinen olet, jos koet, että suurin osa ihmisistä pitää valehtelua pahana vaikkapa... Varastaminenkin on monissa kulttuureissa ok, jos se tapahtuu rikkaammalta köyhemmälle. Murha taitaa olla yksi ainoista kaikissa kulttuureissa pahana pidetty asia. Joissain mies saa tehdä aviorikoksia, ja vain naisen pettäminen on paha.

Tutustukaa maailmaan paremmin niin karu totuus selviäää!

Aika sinisilmäinen olet, jos koet että kristinukossa erityisesti pidetään valehtelua pahana. Tai edes varastamista tai aviorikosta. Nopeana esimerkkinä nyt vaikka katolisen kirkon tapahtumat, jotka kirkko hiljaa hyväksyi. 

Se miten asiat on ei kerro siitä, miten asioiden uskonnon perusteella pitäisi olla. Uskontojen nimissä tehdään järkyttäviä asioita, mutta ei se tarkoita, että itse oppi tai uskovaisuus olisi pahasta. Ihminen on paha, se on fakta, ja pätee jopa ei-uskovaisiin.

Ja käänteisesti: Hyvä ihminen on hyvä ihminen vaikka hän ei olisi ikinä edes kuullut kristinuskosta. Ei normaalit käytöstavat ole mikään kristinukon yksinoikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Useimmat uskovaiset taas eivät tajua, että niiltä osin kun "kristillisiä arvoja" kannattavat suurin osa ihmisistä ne ovat tosiasiassa jokseenkin yleisinhimillisiä arvoja joita voi löytää joka puolelta maailmaa (murhan, aviorikoksen, varastamisen ja valehtelun kielto), ja niiltä osin kun arvot ovat erityislaatuisesti kristillisiä, ei niitä myöskään kannata suurin osa ei-kristityistä (Jumalan nimen sanomisen kieltäminen, lepopäivän jyrkkä ja kiihkeä pyhitys (joka toki pikemminkin juutalainen vaikka löytyy kristittyjen kirjasta), ajatusrikokset).

Aika sinisilmäinen olet, jos koet, että suurin osa ihmisistä pitää valehtelua pahana vaikkapa... Varastaminenkin on monissa kulttuureissa ok, jos se tapahtuu rikkaammalta köyhemmälle. Murha taitaa olla yksi ainoista kaikissa kulttuureissa pahana pidetty asia. Joissain mies saa tehdä aviorikoksia, ja vain naisen pettäminen on paha.

Tutustukaa maailmaan paremmin niin karu totuus selviäää!

Aika sinisilmäinen olet, jos koet että kristinukossa erityisesti pidetään valehtelua pahana. Tai edes varastamista tai aviorikosta. Nopeana esimerkkinä nyt vaikka katolisen kirkon tapahtumat, jotka kirkko hiljaa hyväksyi. 

Suomalaiset eivät ole ikinä olleet katolilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Useimmat uskovaiset taas eivät tajua, että niiltä osin kun "kristillisiä arvoja" kannattavat suurin osa ihmisistä ne ovat tosiasiassa jokseenkin yleisinhimillisiä arvoja joita voi löytää joka puolelta maailmaa (murhan, aviorikoksen, varastamisen ja valehtelun kielto), ja niiltä osin kun arvot ovat erityislaatuisesti kristillisiä, ei niitä myöskään kannata suurin osa ei-kristityistä (Jumalan nimen sanomisen kieltäminen, lepopäivän jyrkkä ja kiihkeä pyhitys (joka toki pikemminkin juutalainen vaikka löytyy kristittyjen kirjasta), ajatusrikokset).

Ei pidä paikkaansa. Miten kristillisesti elävät vaikka ne, jotka ovat eristyksissä muusta sivilisaatiosta jossain Amazonin sademetsässä? Tai keskellä "pimeintä" Afrikkaa?

Ei mitenkään kristillisesti, vaan nimenomaan noiden yleisinhimillisten arvojen mukaan. Ei niissäkään heimoissa ole ok tappaa toisia tms. 

teri

Olen itse ateisti ja mun Puoliso on tapauskovainen. Minusta ollaan riittävän lähellä toistemme ajatusmaailmaa. Lapsia en suostunut kastamaan (eikä mies edes halunnut), mutta maistraatissa solmitun avioliiton siunaamiseen suostuin miehen pyynnöstä. Ei ollut kovin iso uhraus.

Kovin tunnustuksellisen uskovaisen kanssa en usko, että pystyisin seurustelemaan, ainakaan yhteistä tulevaisuutta suunnitellen, mutta riippuisi ihan siitä miten toinen siihen uskontoonsa suhtautuu ja miten avarakatseisesti ajattelee toisista näkemyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Minusta tietys perusarvot, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen eivät liity mihinkään uskontoon, vaan ovat yleismaailmallisia. 

Toisten kunnioittaminen on kristillinen arvo, ei yleismaailmallinen. Mene vaikka Aasian maihin, siellä monessa maassa tärkeintä on miettiä itseään, ja on täysin ok valehdella tosien kustannuksella, jos sen avulla saa hyötyä itselleen. 

Missäköhän kohtaa Buddhalaisuudessa on tuollainen uskonkohta? Siellä voi ainakin mennä temppeliin, ja siellä on munkki jonka kanssa voi mennä keskustelemaan ja hakemaan apua ja neuvoja arkipäiväisiin ongelmiin. Ihan myös vaan jos haluaa vaan puhua ongelmistaan jollekkin. Täällä ei vastaavaa palvelua taida olla ilman ajanvarausta papille.

Nyt puhutaan kulttuurista. Kokonaisten kansakuntien kulttuurista.

Minä olen ateisti ja mieheni uskoo jumalaan. Ei ole aiheuttanut ongelmia eikä näy elämässämme mitenkään. Tosin olin joustava ja menimme kirkossa naimisiin ja lapset on kastettu seurakunnan jäseniksi miehen toiveesta. Kuulemma myös riparille olisi lasten hyvä mennä. Ja minun puolestani sen kun menevät jos itse haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Useimmat uskovaiset taas eivät tajua, että niiltä osin kun "kristillisiä arvoja" kannattavat suurin osa ihmisistä ne ovat tosiasiassa jokseenkin yleisinhimillisiä arvoja joita voi löytää joka puolelta maailmaa (murhan, aviorikoksen, varastamisen ja valehtelun kielto), ja niiltä osin kun arvot ovat erityislaatuisesti kristillisiä, ei niitä myöskään kannata suurin osa ei-kristityistä (Jumalan nimen sanomisen kieltäminen, lepopäivän jyrkkä ja kiihkeä pyhitys (joka toki pikemminkin juutalainen vaikka löytyy kristittyjen kirjasta), ajatusrikokset).

Ei pidä paikkaansa. Miten kristillisesti elävät vaikka ne, jotka ovat eristyksissä muusta sivilisaatiosta jossain Amazonin sademetsässä? Tai keskellä "pimeintä" Afrikkaa?

Ei mitenkään kristillisesti, vaan nimenomaan noiden yleisinhimillisten arvojen mukaan. Ei niissäkään heimoissa ole ok tappaa toisia tms. 

teri

Olen pahoillani, mutta olet siinäkin väärässä. Aiheesta löytyy mielenkiintoisia dokkareita, jos kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmisellä, joka uskoo satuolentoihin, ei voi olla ihan kaikki muumit laaksossa, joten en voisi ikinä seurustella sellaisen ihmisen kanssa.

Sun ymmärrys ei vain nyt riitä, mutta mä taas ymmärrän, et se on vaikeaa ymmärtää ;)  Jos ymmärtäisit, olisit uskossa.

Mulle Jeesus ei ole satua vaan elävä Herra.

Ei tuosa ole mitään tekemistä ymmärryksellä. Sinä kuvittelet asioita.

Rupean heti uskomaan jumalaan, ihan mihin vain niistä, kunhan nyt jossain tulisi vastaan edes yksi ainoa todiste. Eipä ole näkynyt.

 Kyllä, toivon mukaan lapsellekin välittyisi elämästäni Jeesuksen käsky, rakkaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Useimmat uskovaiset taas eivät tajua, että niiltä osin kun "kristillisiä arvoja" kannattavat suurin osa ihmisistä ne ovat tosiasiassa jokseenkin yleisinhimillisiä arvoja joita voi löytää joka puolelta maailmaa (murhan, aviorikoksen, varastamisen ja valehtelun kielto), ja niiltä osin kun arvot ovat erityislaatuisesti kristillisiä, ei niitä myöskään kannata suurin osa ei-kristityistä (Jumalan nimen sanomisen kieltäminen, lepopäivän jyrkkä ja kiihkeä pyhitys (joka toki pikemminkin juutalainen vaikka löytyy kristittyjen kirjasta), ajatusrikokset).

Aika sinisilmäinen olet, jos koet, että suurin osa ihmisistä pitää valehtelua pahana vaikkapa... Varastaminenkin on monissa kulttuureissa ok, jos se tapahtuu rikkaammalta köyhemmälle. Murha taitaa olla yksi ainoista kaikissa kulttuureissa pahana pidetty asia. Joissain mies saa tehdä aviorikoksia, ja vain naisen pettäminen on paha.

Tutustukaa maailmaan paremmin niin karu totuus selviäää!

Aika sinisilmäinen olet, jos koet että kristinukossa erityisesti pidetään valehtelua pahana. Tai edes varastamista tai aviorikosta. Nopeana esimerkkinä nyt vaikka katolisen kirkon tapahtumat, jotka kirkko hiljaa hyväksyi. 

Se, miten yksittäiset ihmiset toimii ei kerro uskonnon perusarvoista. Kristinuskossa Jumala on Totuus. Tämä on erittäin selkeää ja joka ikinen kyllä tietää että valehtelu ei ole oikein. Koska olemme vain ihmisiä, niin valitettavasti uskonnon kaikkia opetuksia on aika mahdotonta täydellisesti toteuttaa. Ero on kuitenkin iso kun vertaa erääseenkin suureen uskontoon, jossa jo uskonnossa itsessään on sisäänkirjoitettuna ideologia: vääräuskoisille saa valehdella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmisellä, joka uskoo satuolentoihin, ei voi olla ihan kaikki muumit laaksossa, joten en voisi ikinä seurustella sellaisen ihmisen kanssa.

Sun ymmärrys ei vain nyt riitä, mutta mä taas ymmärrän, et se on vaikeaa ymmärtää ;)  Jos ymmärtäisit, olisit uskossa.

Mulle Jeesus ei ole satua vaan elävä Herra.

Ei tuosa ole mitään tekemistä ymmärryksellä. Sinä kuvittelet asioita.

Rupean heti uskomaan jumalaan, ihan mihin vain niistä, kunhan nyt jossain tulisi vastaan edes yksi ainoa todiste. Eipä ole näkynyt.

Silmät ja korvat auki, niin ehkä jotain huomaatkin. Mutta tosiasiassa, sinun pitää olla aloitteellinen, jos oikeasti olet kiinnostunut näkemään verhon taakse.

Ateismi ei ole minulle tärkeää, en edes yleensä ajattele sitä, että en usko Jumalaan. En kuitenkaan voisi seurustella uskovaisen kanssa, koska en pidä sellaisista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Useimmat uskovaiset taas eivät tajua, että niiltä osin kun "kristillisiä arvoja" kannattavat suurin osa ihmisistä ne ovat tosiasiassa jokseenkin yleisinhimillisiä arvoja joita voi löytää joka puolelta maailmaa (murhan, aviorikoksen, varastamisen ja valehtelun kielto), ja niiltä osin kun arvot ovat erityislaatuisesti kristillisiä, ei niitä myöskään kannata suurin osa ei-kristityistä (Jumalan nimen sanomisen kieltäminen, lepopäivän jyrkkä ja kiihkeä pyhitys (joka toki pikemminkin juutalainen vaikka löytyy kristittyjen kirjasta), ajatusrikokset).

Ei pidä paikkaansa. Miten kristillisesti elävät vaikka ne, jotka ovat eristyksissä muusta sivilisaatiosta jossain Amazonin sademetsässä? Tai keskellä "pimeintä" Afrikkaa?

Ei mitenkään kristillisesti, vaan nimenomaan noiden yleisinhimillisten arvojen mukaan. Ei niissäkään heimoissa ole ok tappaa toisia tms. 

teri

Olen pahoillani, mutta olet siinäkin väärässä. Aiheesta löytyy mielenkiintoisia dokkareita, jos kiinnostaa.

Myös kristittyjen tekemistä joukkum¨rhista löytyy mielenkiintoisia dokkareita. Suosittelen tutustumaan, jos kuvittelet, että "älä tapa" on jotekin kovakin arvo kristityille. 

Ennen uskoontuloa seurustelin ateistien kanssa, uskoontulon jälkeen vain elävässä uskossa olevien kanssa. Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Nyt naimisissa uskovan kanssa ja on helppoa, kun on samat arvot ja ajatukset elämästä. Rukoillaan yhdessä, käydään seurakunnan tapahtumissa ja hengellisissä kesätapahtumissa, luetaan Raamattua yhdessä ja muuta sellaista, minkä ateisti kokisi varmasti lähinnä kiusalliseksi tai typeräksi.

Mm. edellä mainituista syistä en olisi voinut naimisiinmenoa tai vakavaa seurustelua harkita ei-uskovan kanssa. Treffailin kyllä huvikseni paria ateistia muutamaan kertaan, yksi ateisti perui sovitut treffit, kun kerroin uskostani. Molemmin puolin siis nämä jutut voi olla no go.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Arvomaailmat voikin olla jopa samansuuntaiset. Mutta se toisen uskossa eläminen, voiko se olla jollekin ateistille ok? Väitän että vaikka rakkauden huumassa muuta väittää, niin jossain vaiheessa se toisen usko alkais tökkimään.

Miksi ei voisi? Eihän uskossa elämäminen välttämättä eroa juuri mitenkään ei-uskossa elämisestä. Uskossa olo ei tarkoita  aina hihhulihommia. 

Raamatunluku, rukoilu, kirkossakäyminen, lapsille asioiden opettaminen, sinulle täysin ok? Vai tarkoititko vain, että tyyppi uskoo et Jumala on olemassa, ei sen syvempää uskovaisuutta?

Miksi ei olisi? Eiköhän jokainen täysipäinen vanhempi opeta lapsilleen asioita :D

Mutta jumalista saarnaava ei ole. Yleisellä tasolla toki voi kertoa mitä uskonnot tarkoittaa ja että jotkut sellaisiin uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Useimmat uskovaiset taas eivät tajua, että niiltä osin kun "kristillisiä arvoja" kannattavat suurin osa ihmisistä ne ovat tosiasiassa jokseenkin yleisinhimillisiä arvoja joita voi löytää joka puolelta maailmaa (murhan, aviorikoksen, varastamisen ja valehtelun kielto), ja niiltä osin kun arvot ovat erityislaatuisesti kristillisiä, ei niitä myöskään kannata suurin osa ei-kristityistä (Jumalan nimen sanomisen kieltäminen, lepopäivän jyrkkä ja kiihkeä pyhitys (joka toki pikemminkin juutalainen vaikka löytyy kristittyjen kirjasta), ajatusrikokset).

Aika sinisilmäinen olet, jos koet, että suurin osa ihmisistä pitää valehtelua pahana vaikkapa... Varastaminenkin on monissa kulttuureissa ok, jos se tapahtuu rikkaammalta köyhemmälle. Murha taitaa olla yksi ainoista kaikissa kulttuureissa pahana pidetty asia. Joissain mies saa tehdä aviorikoksia, ja vain naisen pettäminen on paha.

Tutustukaa maailmaan paremmin niin karu totuus selviäää!

Aika sinisilmäinen olet, jos koet että kristinukossa erityisesti pidetään valehtelua pahana. Tai edes varastamista tai aviorikosta. Nopeana esimerkkinä nyt vaikka katolisen kirkon tapahtumat, jotka kirkko hiljaa hyväksyi. 

Se, miten yksittäiset ihmiset toimii ei kerro uskonnon perusarvoista. Kristinuskossa Jumala on Totuus. Tämä on erittäin selkeää ja joka ikinen kyllä tietää että valehtelu ei ole oikein. Koska olemme vain ihmisiä, niin valitettavasti uskonnon kaikkia opetuksia on aika mahdotonta täydellisesti toteuttaa. Ero on kuitenkin iso kun vertaa erääseenkin suureen uskontoon, jossa jo uskonnossa itsessään on sisäänkirjoitettuna ideologia: vääräuskoisille saa valehdella. 

Ei siihen kyllä mitään Jumalaa tarvita, että tietää valehtelun olevan väärin. 

Kyllä tapauskovainen nainen voittaa mennen tullen tavallisen vähän joka toiselle peppuliaan jakaneen naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmisellä, joka uskoo satuolentoihin, ei voi olla ihan kaikki muumit laaksossa, joten en voisi ikinä seurustella sellaisen ihmisen kanssa.

Sun ymmärrys ei vain nyt riitä, mutta mä taas ymmärrän, et se on vaikeaa ymmärtää ;)  Jos ymmärtäisit, olisit uskossa.

Mulle Jeesus ei ole satua vaan elävä Herra.

Ei tuosa ole mitään tekemistä ymmärryksellä. Sinä kuvittelet asioita.

Rupean heti uskomaan jumalaan, ihan mihin vain niistä, kunhan nyt jossain tulisi vastaan edes yksi ainoa todiste. Eipä ole näkynyt.

Jos oikeasti haluat tietää totuuden, etkä vain vängätä, niin kysy suoraan Jumalalta ja ole avoin. Jos vilpittömästi tahtoo löytää Hänet ja totuuden, niin tavalla, tai toisella Hän ohjaa sinut luokseen. Joidenkin kohdalla se käy hyvinkin nopeasti, toisilla voi mennä vuosia. Tärkeintä on, että ihminen omasta vapaasta tahdostaan etsii totuutta ja Jumalaa, koska Hän ei pakota ketään luokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ateismi ei ole minulle tärkeää, en edes yleensä ajattele sitä, että en usko Jumalaan. En kuitenkaan voisi seurustella uskovaisen kanssa, koska en pidä sellaisista ihmisistä.

Olipas ikävästi sanottu. Aina voi arvostaa toisenlaisia ihmisiä, vaikka ei heitä ymmärtäisikään.