Jos usko on teille tärkeää, voisitteko seurustella ateistin kanssa? Tai päinvastoin? Arvomaailmat?

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

On ihanaa kun voimme yhdessä rukoilla ja myös rukoilla toistemme puolesta puolisoni kanssa.

Ateistin kanssa ei voisi.

Vastaus on siis ei.

Voisin. Usko on eri asia kuin arvomaailma. 

t. ateisti

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Arvomaailmat voikin olla jopa samansuuntaiset. Mutta se toisen uskossa eläminen, voiko se olla jollekin ateistille ok? Väitän että vaikka rakkauden huumassa muuta väittää, niin jossain vaiheessa se toisen usko alkais tökkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Minusta tietys perusarvot, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen eivät liity mihinkään uskontoon, vaan ovat yleismaailmallisia. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin seurustella ateistinkin kanssa. Kunhan ei vetoa siihen, että hän on tässä asiassa oikeassa, koska "nollahypoteesi pätee, kunnes toisin on todistettu". Debattia voidaan vääntää kyllä asiasta vapaasti

   minä en nimenomaan jaksaisi debattia vääntää, vaan saada levätä suhteessa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Arvomaailmat voikin olla jopa samansuuntaiset. Mutta se toisen uskossa eläminen, voiko se olla jollekin ateistille ok? Väitän että vaikka rakkauden huumassa muuta väittää, niin jossain vaiheessa se toisen usko alkais tökkimään.

Miksi ei voisi? Eihän uskossa elämäminen välttämättä eroa juuri mitenkään ei-uskossa elämisestä. Uskossa olo ei tarkoita  aina hihhulihommia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Minusta tietys perusarvot, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen eivät liity mihinkään uskontoon, vaan ovat yleismaailmallisia. 

Käypä vaikka somaliassa mutka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Minusta tietys perusarvot, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen eivät liity mihinkään uskontoon, vaan ovat yleismaailmallisia. 

Käypä vaikka somaliassa mutka.

Enpä kyllä käy. Tiedän ilmankin, että sieltäkin löytyy ihmisiä, joiden perusarvoihin kuuluu toisten ihmisten kunnioittaminen. Ei kannata perustaa näkemyksiään liialliseen lokerointiin ja stereotypioihin. Somalia on yksi niistä maista, joissa esim. vanhusten kunnioitus on ihan eri tasolla hyvässä mielessä kuin Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin seurustella ateistinkin kanssa. Kunhan ei vetoa siihen, että hän on tässä asiassa oikeassa, koska "nollahypoteesi pätee, kunnes toisin on todistettu". Debattia voidaan vääntää kyllä asiasta vapaasti

   minä en nimenomaan jaksaisi debattia vääntää, vaan saada levätä suhteessa 

  jos haluan vääntää ateistien kanssa, voin aina tulla vauvapalstalle 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Minusta tietys perusarvot, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen eivät liity mihinkään uskontoon, vaan ovat yleismaailmallisia. 

Käypä vaikka somaliassa mutka.

Yleismaailmallinen ei tarkoita samaa kuin "kaikki maailmassa noudattavat tätä". Ilmeisesti luulit, että niin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Arvomaailmat voikin olla jopa samansuuntaiset. Mutta se toisen uskossa eläminen, voiko se olla jollekin ateistille ok? Väitän että vaikka rakkauden huumassa muuta väittää, niin jossain vaiheessa se toisen usko alkais tökkimään.

Miksi ei voisi? Eihän uskossa elämäminen välttämättä eroa juuri mitenkään ei-uskossa elämisestä. Uskossa olo ei tarkoita  aina hihhulihommia. 

Raamatunluku, rukoilu, kirkossakäyminen, lapsille asioiden opettaminen, sinulle täysin ok? Vai tarkoititko vain, että tyyppi uskoo et Jumala on olemassa, ei sen syvempää uskovaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Miksi ne arvot pitää omia kristinuskoon, kun suurin osa niistä pätee monessa muussakin uskonnossa? Ei tule ainakaan minulle mieleen uskontoa, jossa esim. "kunnioita isääsi ja äitiäsi" tai "älä tapa" eivät olisi arvoja. Ja nyt ei puhuta mistään ääriliikkeistä, vaan tavallisista uskonnon harjoittajista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Minusta tietys perusarvot, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen eivät liity mihinkään uskontoon, vaan ovat yleismaailmallisia. 

Toisten kunnioittaminen on kristillinen arvo, ei yleismaailmallinen. Mene vaikka Aasian maihin, siellä monessa maassa tärkeintä on miettiä itseään, ja on täysin ok valehdella tosien kustannuksella, jos sen avulla saa hyötyä itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Arvomaailmat voikin olla jopa samansuuntaiset. Mutta se toisen uskossa eläminen, voiko se olla jollekin ateistille ok? Väitän että vaikka rakkauden huumassa muuta väittää, niin jossain vaiheessa se toisen usko alkais tökkimään.

Miksi ei voisi? Eihän uskossa elämäminen välttämättä eroa juuri mitenkään ei-uskossa elämisestä. Uskossa olo ei tarkoita  aina hihhulihommia. 

Raamatunluku, rukoilu, kirkossakäyminen, lapsille asioiden opettaminen, sinulle täysin ok? Vai tarkoititko vain, että tyyppi uskoo et Jumala on olemassa, ei sen syvempää uskovaisuutta?

Miksi ei olisi? Eiköhän jokainen täysipäinen vanhempi opeta lapsilleen asioita :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Juuri näin. Hassua, että monet ateistit eivät edes tajua, kuinka kristillinen arvomaailmamme on (ainakin ollut), vaan luulevat että se on "normaali eli ateistinen", koska siihen on kasvettu kansakuntana. Kymmenen käskyä on päntätty alitajuntaan, myös ET- tunneilla, tosin eri nimisenä. 

Ehkei enää nuorien polvien kohdalla samaa, nyt tuntuu kovat ja hedonistisemmat arvot jyräävän.

Miksi ne arvot pitää omia kristinuskoon, kun suurin osa niistä pätee monessa muussakin uskonnossa? Ei tule ainakaan minulle mieleen uskontoa, jossa esim. "kunnioita isääsi ja äitiäsi" tai "älä tapa" eivät olisi arvoja. Ja nyt ei puhuta mistään ääriliikkeistä, vaan tavallisista uskonnon harjoittajista. 

En puhunut muista uskonnoista, vaan ei-uskonnollisista arvoista muualla. Mieti vaikka itänaapuriamme, siellä ei juuri muut kuin vanhat uskovaiset opeteta, että ihmishengellä on arvo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Arvomaailmat voikin olla jopa samansuuntaiset. Mutta se toisen uskossa eläminen, voiko se olla jollekin ateistille ok? Väitän että vaikka rakkauden huumassa muuta väittää, niin jossain vaiheessa se toisen usko alkais tökkimään.

Miksi ei voisi? Eihän uskossa elämäminen välttämättä eroa juuri mitenkään ei-uskossa elämisestä. Uskossa olo ei tarkoita  aina hihhulihommia. 

Raamatunluku, rukoilu, kirkossakäyminen, lapsille asioiden opettaminen, sinulle täysin ok? Vai tarkoititko vain, että tyyppi uskoo et Jumala on olemassa, ei sen syvempää uskovaisuutta?

Miksi ei olisi? Eiköhän jokainen täysipäinen vanhempi opeta lapsilleen asioita :D

Siis Jeesus-asioiden opettaminen, tietenkin puhuin siitä, höppänä :D

Olen parisuhteessa ateistin kanssa, hän kasvoi uskonnottomassa perheessä. Ei tosin suhtaudu kristinuskoon vihaavasti.

Rukoilen aina välillä hänen ja hänen lapsensa puolesta ja omalta osaltani olen läsnä aina jos hän tahtoo keskustella uskosta. Minulla ei ole lähetystyön lahjoja, korkeintaan voin näyttää oman elämän esimerkillä mitä kristinusko minulle merkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ateistin ja uskovan arvomaailma välttämättä poikkea toisistaan. Arvoihin ei tarvita jumalolentoja. 

Ei niin. Suurin osa suomalaisista on saanut kristillisiin arvoihin perustuvan kasvatuksen vaikka ei olisi asuneet uskovassa perheessä.

Minusta tietys perusarvot, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen eivät liity mihinkään uskontoon, vaan ovat yleismaailmallisia. 

Toisten kunnioittaminen on kristillinen arvo, ei yleismaailmallinen. Mene vaikka Aasian maihin, siellä monessa maassa tärkeintä on miettiä itseään, ja on täysin ok valehdella tosien kustannuksella, jos sen avulla saa hyötyä itselleen. 

Väärin. Mene vaikka Aasian maihin niin näet, mitä tarkoittaa esim. vanhusten kunnioittaminen. Noin muutenkin Aasia on erittäin huono esimerkki sinulta, koska siellä nimenomaan kunnioitus on monissa asioissa keskeistä. Lähtien ihan tervehtimisen tavoista, joissa erittäin olennainen seikka on toisen osapuolen kunnioitus. Tuo mitä sinä kuvaat on ihan tavallista kaikissa maailman maissa. Ihminen on pohjimmiltaan itsekäs olento ihan yleismaailmallisesti.