Lue keskustelun säännöt.
Työnarkomaani avovaimoni veti burnoutit…
17.12.2010 |
Ennustin, että näin tapahtuu viimeistään ennen joulua ja nyt se sitten tapahtui. Koko ihminen on fyysisestikin aivan hirveässä kunnossa ja henki heikoilla.
Ongelma on, että avokki ei tajua omaa tilannettaan. Hyvä on, tilanne on burnout. Mutta: mitä hän aikoo tehdä, että homma ei toistu jo ensi keväänä? Hän luulee, että tästä selvitään ”kosmeettisilla” muutoksilla. Että hän ”vähän vähentelee työntekoaan”.
Se ei RIITÄ. Vaaditaan perusteellisempia rakenteellisia muutoksia ja siitä nyt riitelen hänen kanssaan…
Minun ratkaisuni on aivan perinteinen, mitä harrastellaan perheissä, joissa isi on työnarkomaani. Toisen on jäätävä kotiin tai ryhdyttävä puolipäivähommiin. Mutta tämä ei sovi avokille…
TAUSTA: isin kaksi tarhaikäistä lasta+avovaimon tokaluokkalainen=3 lasta
Kaikilla lapsilla sellaista terveydellistä ongelmaa, joka vaatii erityishoitotoimenpiteitä ja aikaa hoitoon.
On omakotitalo ja autot hoidettavana perinteisten naisten kotitöiden ohessa.
Molemmat vanhemmat vastuullisessa esimiesasemassa.
Avovaimo tekee aina yli 100 tunnin työviikkoa. Ei pidä lomia. On viikossa poissa kotoa 1-4 päivää. Työnmatkoihin menee yli kaksi tuntia päivässä. Ei koskaan alle 12 tunnin työpäivää+matkat=14 tuntia (mininmi työpäivän pituus). Tähän päälle viikottain ”työpiikkejä”, joissa parhaimmillaan ollaan töissä 24 tuntia vuorokaudessa. Jos on kotona, puhuu hands freehen työpuheluja koko ajan. Nukkuu 1-3 tuntia per yö keskimäärin.
Kun avokki sattuu olemaan kotona, niin TEKEE KOKO AJAN VAIN KOTITÖITÄ. Ei mitään muuta, ei ole läsnä avomiehensä tai lasten kanssa. Yrittää pitää mielikuvaa yllä ”äitiydestä” tai perheenemännyydestä, HÄNEN KUULUU TEHDÄ KOTITÖITÄ.
KOKONAISVASTUU PERHEENHOIDOSTA lankeaa näin hyvin pitkälle isän harteille (ESIM. hakee ja vie päiväkotiin tai kouluun).
Isi-parka yrittää siinä sivussa epätoivoisesti hoitaa omaa palkkatyötänsä. Joka myös vaatisi iltatöitä ja reissaamista, josta hänen on aina kieltäydyttävä. Tarha menee kiinni klo 17, johon mennessä lapset on haettava.
EI OLE KETÄÄN MUMMOA PAPPAA TAI TÄTIÄ, joka voisi auttaa lastenhoidossa.
Toki lapset ovat exsillä hoidossa aina välillä, mutta tämä helpotus menee molemmilla vanhemmilla pelkkään työntekoon.
Erilliset rahat vanhemmilla, kummallakin hyvät tulot, etenkin avovaimolla näillä työntuntimäärillä.
MIELESTÄNI TÄMÄ TILANNE ON AIVAN KATASTROFAALINEN JA EPÄINHIMILLINEN KAIKKIEN OSAPUOLTEN KANNALTA.
Ei anna mitään mahdollisuutta perheelle.
Mahdollisia ratkaisuja:
Palkataan siivooja/kodinhoitaja. Mutta tämä ei käy avovaimolle, koska HÄNEN PITÄISI HOITAA PERHEENÄITINÄ (oma asenne!!!) kotia. Ei voi palkata vierasta…
Avovaimo olisi valmis sen sijaan palkkaamaan lastenhoitoapua. Tämä ei KÄY ISILLE. Koska isin mielestä vanhempien pitää ja tulee hoitaa omia lapsiaan. LAPSET PITÄÄ PRIORISOIDA KAIKEN EDELLE ISIN MIELESTÄ.
Avovaimo ei kuulemma voi ryhtyä puolipäivähommiin tai jäädä kotiin. MUTTA ISÄ OLISI VALMIS. Isi on ollut niin kauan työelämässä ja voisi aivan hyvin jäädä kotiin.
Avovaimo syytää rahansa jonnekin. Miksi hän ei PAREMPITULOISENA voisi ryhtyä elättämään perhettä? Molempien vanhempien tulot riittäisivät aivan hyvin elättämään koko perheen YKSINKIN (vaikka toinen ei saisi euroakaan mistään pärjättäisiin). Mitä hiton järkeä on juosta maineen/vallan/kunnian/rahan vuoksi ITSENSÄ HENGILTÄ?
Minun ratkaisuni olisi:
Yhteinen vauva. Äiti voisi olla kotona lapsen imetysajan, mikä vähän katkaisisi työnarkomania-kierrettä ja kääntäisi ajatusta perheeseenkin. Sitten äiti voisi mennä takaisin työelämään ja elättää perheen. Isä hoitaisi kodin ja lapset. Ja hoitaisi niin, että ÄIDIN EI TARVITSE LAINKAAN OSALLISTUA KODINHOITOON.
Tämän lisäksi äiti vähentäisi työtuntejaan (ei silti menisi talous tiukalle!) ja käyttäisi säästyneen ajan nukkumiseen ja yhdessäoloon lasten kanssa.
Ja isin kanssa (suom! Huom!) voisi harrastaa vaikka seksiä vaihteen vuoksi. Nyt tilanne on kovasti hiljainen. Avovaimo väittää, että en halua häntä. Mutta kuka haluaa harrastaa seksiä koomapotilaan kanssa? Toki voisin taivutella avokkia haluamiini asentoihin hänen maatessaan kooman, unen kaltaisessa tilassa (mikä tila iskee välittömästi, jos istahtaa edes hetkeksi) ja ottaa oman huvini. Avokki ei varmaan edes muistaisi tätä, ihmettelisi ehkä aamuyöllä töihin lähtiessä, että miksi pyrstö on vähän hellänä? Mutta tämä ei varsinaisesti vastaa käsitystäni hyvästä seksistä... Olisi toisen ihmisen hyväksikäyttämistä, mihin en voi ikinä ryhtyä, vaikka kuinka tekisi mieli (ja tekisi kyllä mieli, ei sen puoleen!).
Mutta avovaimo ei suostu mihinkään suuriin muutoksiin. Mies ei voi jäädä kotiin. Vaimon on tehtävä kotitöitä. Jos on vauva, äidin pitää hoitaa.
Olisiko jotain ratkaisuja, joita te voisitte ehdottaa tässä tilanteessa? Nykymeno kuitenkin tuhoaa koko perheleikin…
Kommentit (74)
ennen kuin homma on hanskassa ja nupit kunnossa. Se vaan pahentaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet eritellyt ongelman ja ratkaisuehdoitukset erittäin huolellisesti. Onko avovaimosi itse miettinyt mitään? Hänen voi olla vaikeaa hyväksyä muutosta jos hän ei ensin itse ole tullut siihen tulokseen että jonkin täytyy muuttua. Sinä kannattelet teidän perhettä huolehtimalla arjen pyörittämisestä. Mitä jos jättäisit osan tekemättä, niin että avovaimosi havahtuisi itse siihen että muutoksia täytyy tehdä?
Yksi muutos mitä et maininnut olisi avioliitto. Ja sitä kautta oikeasti yhteiset rahat. Tietenkin avioehdolla voi rajata jo olemassa olevan omaisuuden. Jos palkkatulot olisivat yhteistä rahaa, olisi helpompi ajatella että vain toinen kävisi töissä.
Toinen muutos olisi muutto lähemmäs työpaikkaa. Mitä järkeä on kuluttaa 2 tuntia päivässä pelkkiin matkoihin?
Yhteinen lapsi voisi olla hyvä ja ehkä haluatte sitä jossain vaiheessa. Mutta kannattaa miettiä onko vauva hyvä ajatus silloin kun tilanne on jo valmiiksi rasittunut. Pikkuvauva tietää lisää valvomista.
työterveydenhuolto? Mitä esimies sanoo tästä? Ei ole työpaikankaan etu, että joku vetää itseään noin piippuun.
Ja tuohon kotityöjuttuun: on ihan eri asia tehdä kotitöitä kuin ottaa VASTUU arjesta ja perheenhoidosta. Jos tämä aloitus on totta, napsahdus on vain ajan kysymys. jos työholia on noi paha, tuskin siitä pääsee irti pelkästään puolison tuella, vaan siihen tarvitaan työyhteisön tuki.
Tai jopa irtisanoutuisit kokonaan? Vaimo on varmaan ollut kotona lasten kanssa, kun olet voinut edistää uraasi? Tee sinä hänelle nyt sama palvelus.
ja sanot, että nyt asiasta keskustellaan vakavasti, ja tehdään samalla ratkaisu. Muutosta on tapahduttava, tai elämänne on onnetonta loppuun asti, ellei jompi kumpi lähde suhteesta ennen sitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jopa irtisanoutuisit kokonaan? Vaimo on varmaan ollut kotona lasten kanssa, kun olet voinut edistää uraasi? Tee sinä hänelle nyt sama palvelus.
Ammatillista(kin) itsemurhaa tuo on. Olen sivusta nähnyt, miten käy ihmisille, jotka vetäävät tuota tahtia pitempään kuin sen muutaman kuukauden.
LISÄÄ TYÖTÄ!
Voi V***U!
Jos sä olet niin jumalattoman halukas jäämäään kotiin hoitamaan niitä lapsia niin sä voit tehdä sen nyt yhtä hyvin kuin vauan jälkeenkin.
En mä ihmettele, että sun "avokilla" on burn out. Johan tuommoisen kouhkamisen kuuntelemisesta yksinäänkin saa senllaisen. Ota kuule ero ja hoida ne omat erityislapsesi just niin erinomaisesti kuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee töitä paljon, mutta jos on vaikka sivusuhde siinä rinnalla ja morkkiksissaan venyy umpiväsyneenäkin kotitöihin kotona sitten.
Tai sitten on pakenemisvaihe vaan, nykytila ei vastaa sitä mitä toivoi. Vaimon mielestä lastenhoitoapu on ok, jos eroaisitte, niin vaimo voisi hyvin olla relasti kun lapsensa on isällään ja kun taas ei ole, voisi hän hyödyntää paria-kolmea hyvää luottohoitajaa lapsenlikkana. Ei syyllisyyksiä, ei avomiehen sairaita pieniä lapsia, eikä syyllistystä siitä että lapsia ei saa hoitaa muut kuin vanhemmat.
Varmasti avovaimo periaatteessa pitää sinusta ja haluaa miehen, mutta juuri nyt ei hänen elämäntilanteeseensa vain oikeasti mahdu parisuhde. Saattaa olla myös turvallisuushakuisuutta häneltä että haluaa taustalla olevan perusturvana jonkun toisenkin aikuisen ja paremman puutteessa se olet sitten sinä.
Vaimo tod. näk. kokee ongelmana lapsesi, jotka eivät ole terveitä. Yksi peruskouluikäinen menee jo helposti, mutta kun soppaan lisätään kaksi ei perustervettä tarhalaista, niin tilanne olisi ainakin minun puolestani valmis. Vaimo varmaan ajattelee että tilanne helpottaa parissa vuodessa kun lapsesi kasvavat, mutta ei osaa huomioida ettei voimavaransa taida riittää sinne asti.
Lasten etu on hyvinvoivat vanhemmat ja jos se vaatii lastenhoitoavun käyttämistä, niin miksi et voisi sitä huolia ratkaisuksi? Kautta maailman sivu on isovanhemmat, vanhempien sisarukset ja ties ketkä olleet ajoittain apuna. Tai miten olisi au pair tai sitten tilapäisesti edes kuukaudeksi sosiaalialan laitoksesta harjoittelija päivittin pyörittämään lasten kuvioita ja kuljetuksia, sekä kodin siivoamista ja ruuanlaittoa.
Mitä varten se avovaimo mitään kotitöitä tekee jos sinä kert muka teet kaiken? Mitä sinulta siis jää tekemättä? Taitaa olal tätä miesten perinteistä kuviota että imuri vedetään läpi keskilattian nurkkapyöresti niin jo on imuroitu. Tai peilit sutaistaan kostealla niin että jää vanat ja täplät tms. Tee hommasi kunnolla siellä kotona niin ettei vaimolle jää mitään kotitöitä tehtäväksi. Jollet osaa tai jaksa, niin palkkaa siivoja käymään kun vaimosi on työmatkalla ja jos siitä tulee haloo, niin perustele että omaa osuuttasi halusit vähän parsia ammattilaisen keinoin ja et halunnut mitenkään ajatella että ko. siivoja hoitaisi vaimosi osuutta kotitöitä, viittaat vaikka siihen että vaimon vaatteita et ole silittänyt tai lasten seuraavan sesongin vaatteita vielä hankkinut, tai viikonlopun ruokaostokset ovat vielä kaupassa, lasten sänkyjen lakanat vaihtamatta ja teidän lakanat märkinä naruilla ja pian mankelointia vailla jne., jolloin vaimo tajuaa että olipa vaan helpotus että siivooja kävi.
Kanna se kotivastuu nyt esim. se pari vuotta oikeasti 100% vailla rutinaa, sillä sinun lapsesi ne ovat mitä vaimosi pakenee ja mitkä häntä kuormittavat, muttei pysty sitä sinulle koskaan sanomaan, ksoka haluaisi olla kanssasi ja odottaa tilanteen paranemista lasten kasvaessa. Sun pitäisi ehkä vaatia myös itseltäsi enemmän ja mitä tulee burnoutiin niin se on muotisairaus. Jos vaimosi kykenee nukahtamaan ja pitämään draivia yllä, niin tuskin vetää piristeitä, on masentunut tai muutakaan hälyttävää.
Siis ovatko lapset sinun lapsiasi ja sinä vaadit avokkiasi hoitamaan heitä ominaan? Ei onnistu. Missäs lastesi äiti on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa kuvitellaan, että vieras ihminen ottaa vastuuta omista lapsista...sääliksi käy.
omassa päässäsi päivääkään. Ei uraäiti, halua lisää lapsia kun oma on jo kouluiässä ja etenkään miehen kanssa jolla on kaksi omaa erityislasta.
Ja tuo on niin sovinistinen kuvio että oikein hohtaa läpi miten haluaisit tavallaan naisen nyrkin ja hellan väliin ja "sitouttaa" perheeseen pakolla, käyttäen vauvaa aseena tai välineenä. Olisiko se oikein vauvaa kohtaan? Kyse olisi sinunkin lapsestasi, jonka haluaisit syntyvän noin epästabiiliin tilanteeseen ja lisäksi ilmeisen kommunikoimattomaankin tilanteeseen.
Vielä sen verran että oliko muutamia kuukausia sitten aika kun vaimo yritti ksekustella asiasta? Oliko silloin vielä satunnaisesti yritystä yhteiseen ajanviettoon tai seksiin?
Jos oli ja vaimo ei enää pyri keskustelemaan, niin luultavasti vaimo elää voimienkeruuvaihetta ja on jo ratkaisunsa melko valmiiksi tehnyt ja sinun aikasi pelastaa tilanne hupenee hupenemistaan.
Älä vain vaadi mitään vauvoja tai mitään joustoja tai muutakaan vaimoltasi tässä tilanteessa. Tee kaikkesi ja enemmänkin kotona ja huomioidaksesi vaimoa, tartu pieniinkin hänen tarjoamiin keskustelun tynkiin, ole kiinnostunut, tee kaikki huolella ja kunnolla ,kuten nainen kotona tekisi ja lopeta rutina ja marttyrointi, älä tee tekemällä ongelmia muusta jos ydin onkin parisuhteenne vuorovaikutuspulma. näin ei välttis ole, mutta voi hyvin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin meni aika lujaa muutama vuosi sitten ja halusin pysähtyä, mutta en voinut. Rahan takominen tuntui kivalle. Mietin asiaa ja päätimme tehdä kolmannen lapsen. Raskauden myötä jotenkin heräsin todellisuuteen, oli taas aikaa lapsille, perheelle, kodille. Voin itsekin hyvin ja olin virkeä. Hoitovapaan aikana muutuin täysin, en enää halunnut palata vanhaan. Oli aikaa ajatella tulevaisuutta ja miten asiat voisi muuttaa. On muutakin tärkeää kuin työ.
Siis kulkeeko teillä logiikka niin, että kotiin voi jäädä vain jos joku synnyttää vauvan?Voi sinne kotiin jäädä huolehtimaan lapsista, kodista ja perheen hyvinvoinnista ihan ilman lisääntymistäkin. Mikä estää? Varsinkin kun talous ei siihen kaadu.
Luetun perusteella mulle syntyy kuva, että olette 2 kontrollifriikkiä aikuista, jotka ovat menettäneet täysin elämänhallintansa ja ainoa mihin pystytte, on kulissien ja roolikuorien kontrollointiin. Elämänlaadun, elämänsisällön, rakkauden, välittämisen, toisen huomioimisen ja turvallisuuden luomisen (mikä kai on perheen perimmäinen tarkoitus) kanssa olette todella avuttomassa tilanteessa. Vauva ei näitä tuo vaan teillä olisi yksi tarvitsija lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaimo on tosiaan noin huonossa kunnossa, mitä mies täällä kuvailee, niin vauva on vihoviimeinen ratkaisu, sama kun ihmiset tekevät lapsia paikkaamaan onnetonta parisuhdetta ja lopputulos on rikkinäinen koti. Haluaako se vaimoke vähentää töitä ja miksi on noin pitkät työmatkat?
Tällaisesta vuodatuksesta mieleen Jarmo Björkvist.
jos vaimo joutuu kotona tekemään kokoajan kotitöitä, niin ei ihme, ettei halua miestään elättää. Tulisiko ap kertomaan, mitä töitä hän tekee, kun kerran tulee aikaisemmin kotiinkin?
Mut avokki ois oikeesti velkaa tuhansia tunteja mulle lastenhoitoa, kun katson hänen poikansa päälle....
Vaimoni häippäs toisen miehen mukaan, kun vanhempikin lapsista oli vielä vaipoissa. Olin siis Yh:na jonkun aikaa. Oma ”pikku ura” (jos sitä siksi voi edes kutsua, pikkupomo) on luotu ennen lapsia. Ja tyssäs siihen, hyvä kun saan pidettyä edes nykysen asemani, kun en voi venyttää työpäiviäni.
Uusi avovaimo oli sairaslomalla burnoutin takia, kun tutustuttiin. Mutta nyt tuli iso 3-vuotinen rojekti, jota tuntuu yksin vetävän. Otti ongelmat esille työpaikalla, sekin jo tapahtui. Mutta: ratkaisu oli, että hänen esimiehensä siirrettiin pois vastaamasta hänen yksikkönsä asioista. Nyt avokki vastaa yksin isoimmalle pomolle yksiköstään. Ja on kovin tyytyväinen ratkaisuun! Mutta hei, eikö se tarkoita, että työtehtävät hänellä vain lisääntyivät? Lisäksi luvattiin vähän helpostusta ja apua joltain osin, mutta yhdistettynä tuohon tehtävien lisääntymiseen lopputulos on plus-miinus-nolla.
Ja hei, olen superhyvä näissä naisten hommissa. On kova kokemus kodinhoidosta! Avokki on oikeasti töissä lähes koko ajan, ei hän ehdi osallistua. Mitäkö tekee kotona? On ylisuorittaja ja korjailee vaatehuoltoni tuloksia. Lasten ihosairauksien vuoksi pyykkiä tulee konetolkulla joka päivä (kaikki lasten vaatteet vaihdetaan joka päivä puhtaisiin). Niitä viikkailee ja silittelee kodinhoitohuoneessa tuntitolkulla per viikko, oikeastaan kaiken muun ajan, mitä ei nuku kotona. En tajua, miten saa kuluttua moiseen niin paljon aikaa!
Mulla on taktiikka, että olen lasten kanssa klo 17-21 välisen ajan, jolloin viimeinenkin on nukkumassa. Teen vain vähän kotihommia, ruoat tietenkin pyöritän. Vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen teen varsinaisesti kotitöitä. Tän tyylin opin yh-aikana. No, jos avokki on kotona ennen 21, niin ryhtyää tyhjentään astianpesukonetta yms. Olen sanonut, että älä koske! Lepää tai ole lasten kaa. Mutta ei usko, kun pitää olla marttyyriäiti. Varmaan ostaa tällä hyvää omaatuntoa itselleen. Mutta kokonaisuuden kannalta sillä ei oo merkitystä. Minä arvostaisin sitä, että olisi lasten kanssa. Ja antaisi mun hoitaa kotityöt nukkumaanmenon jälkeen…
Minä olen uraäiti myös, mutta tottakai sitä aikaa järjestetään omalle perheelle ja lapsille. Mä en sitten iltaisin tuo töitä enää kotiin. Että vaikka joskus töittä tulee asuttua, niin se ilta- aika on sitten varattu rakkaille mussukoille. Enkä käytä ilta-aikaa kotitöille.
Ymmärrän vaimoasi siinä, että joskus työt vaan vie mukanaan. Ne onnistumisentunteet mitä siellä saa on yleensä paljon konkreettisempia kuin kotona lasten kanssa. Ja jos kotona on kova hälinä ja melske, niin tuntuu houkuttelevalta hoitaa vielä pari pikkujuttua ennen kuin lähtee kotiin.
Mun kohdalla uusi vauva oli sopiva herätys siihen, että perhekin kaipaa äitiä ja työt on toissijaisia. Se puolipakollinen 9-10kk mitä kotona tulee oltua äitiysloman aikana nollaa sopivasti stressitasoa ja antaa uutta perspektiiviä myös työhön. Siinä ehtii huomata, että itse ei olekaan täysin korvaamaton vaan työpaikka on pystyssä vielä äitiysloman jälkeenkin.
Pieni vauva pakottaa äidin myös lyhentämään työpäivän pituutta. (itse pyrin lähtemään kotiin viimeistään neljältä, mutta menen töihin kuudeksi, jolloin nuorin vielä nukkuu 8 asti)
Sinänsä ymmärrän kyllä ideasi uudesta yhteisestä vauvasta. Myös tuo on hyvä idea, että menette naimisiin ja otatte yhteiset varat ja yhden yhteisen laskutilin, jonne molemmat tallettavat rahaa ja josta maksetaan kaikki perheen yhteiset menot. Näin se maksaa, jolla on siihen aikaa.
Nuori näpsäkkä tytteli hoitamaan huushollia ja lapsia. Ja isiä vähän kans.
päinvastoin, ja kun sanot, että KOKONAISVASTUU PERHEENHOIDOSTA lankeaa näin isän harteille ja samassa lauseessa TEKEE KOKOAJAN VAIN KOTITÖITÄ, niin kuinkas tämä juttu nyt sitten OIKEASTI menee? Siivoojan palkkaus olisi yksi vaihtoehto, senkus tilaat sellaisen, vaimo huomaa kyllä kuinka se helpottaa, ja nuo työajat kuulostavat karseille!!