Lue keskustelun säännöt.
Työnarkomaani avovaimoni veti burnoutit…
17.12.2010 |
Ennustin, että näin tapahtuu viimeistään ennen joulua ja nyt se sitten tapahtui. Koko ihminen on fyysisestikin aivan hirveässä kunnossa ja henki heikoilla.
Ongelma on, että avokki ei tajua omaa tilannettaan. Hyvä on, tilanne on burnout. Mutta: mitä hän aikoo tehdä, että homma ei toistu jo ensi keväänä? Hän luulee, että tästä selvitään ”kosmeettisilla” muutoksilla. Että hän ”vähän vähentelee työntekoaan”.
Se ei RIITÄ. Vaaditaan perusteellisempia rakenteellisia muutoksia ja siitä nyt riitelen hänen kanssaan…
Minun ratkaisuni on aivan perinteinen, mitä harrastellaan perheissä, joissa isi on työnarkomaani. Toisen on jäätävä kotiin tai ryhdyttävä puolipäivähommiin. Mutta tämä ei sovi avokille…
TAUSTA: isin kaksi tarhaikäistä lasta+avovaimon tokaluokkalainen=3 lasta
Kaikilla lapsilla sellaista terveydellistä ongelmaa, joka vaatii erityishoitotoimenpiteitä ja aikaa hoitoon.
On omakotitalo ja autot hoidettavana perinteisten naisten kotitöiden ohessa.
Molemmat vanhemmat vastuullisessa esimiesasemassa.
Avovaimo tekee aina yli 100 tunnin työviikkoa. Ei pidä lomia. On viikossa poissa kotoa 1-4 päivää. Työnmatkoihin menee yli kaksi tuntia päivässä. Ei koskaan alle 12 tunnin työpäivää+matkat=14 tuntia (mininmi työpäivän pituus). Tähän päälle viikottain ”työpiikkejä”, joissa parhaimmillaan ollaan töissä 24 tuntia vuorokaudessa. Jos on kotona, puhuu hands freehen työpuheluja koko ajan. Nukkuu 1-3 tuntia per yö keskimäärin.
Kun avokki sattuu olemaan kotona, niin TEKEE KOKO AJAN VAIN KOTITÖITÄ. Ei mitään muuta, ei ole läsnä avomiehensä tai lasten kanssa. Yrittää pitää mielikuvaa yllä ”äitiydestä” tai perheenemännyydestä, HÄNEN KUULUU TEHDÄ KOTITÖITÄ.
KOKONAISVASTUU PERHEENHOIDOSTA lankeaa näin hyvin pitkälle isän harteille (ESIM. hakee ja vie päiväkotiin tai kouluun).
Isi-parka yrittää siinä sivussa epätoivoisesti hoitaa omaa palkkatyötänsä. Joka myös vaatisi iltatöitä ja reissaamista, josta hänen on aina kieltäydyttävä. Tarha menee kiinni klo 17, johon mennessä lapset on haettava.
EI OLE KETÄÄN MUMMOA PAPPAA TAI TÄTIÄ, joka voisi auttaa lastenhoidossa.
Toki lapset ovat exsillä hoidossa aina välillä, mutta tämä helpotus menee molemmilla vanhemmilla pelkkään työntekoon.
Erilliset rahat vanhemmilla, kummallakin hyvät tulot, etenkin avovaimolla näillä työntuntimäärillä.
MIELESTÄNI TÄMÄ TILANNE ON AIVAN KATASTROFAALINEN JA EPÄINHIMILLINEN KAIKKIEN OSAPUOLTEN KANNALTA.
Ei anna mitään mahdollisuutta perheelle.
Mahdollisia ratkaisuja:
Palkataan siivooja/kodinhoitaja. Mutta tämä ei käy avovaimolle, koska HÄNEN PITÄISI HOITAA PERHEENÄITINÄ (oma asenne!!!) kotia. Ei voi palkata vierasta…
Avovaimo olisi valmis sen sijaan palkkaamaan lastenhoitoapua. Tämä ei KÄY ISILLE. Koska isin mielestä vanhempien pitää ja tulee hoitaa omia lapsiaan. LAPSET PITÄÄ PRIORISOIDA KAIKEN EDELLE ISIN MIELESTÄ.
Avovaimo ei kuulemma voi ryhtyä puolipäivähommiin tai jäädä kotiin. MUTTA ISÄ OLISI VALMIS. Isi on ollut niin kauan työelämässä ja voisi aivan hyvin jäädä kotiin.
Avovaimo syytää rahansa jonnekin. Miksi hän ei PAREMPITULOISENA voisi ryhtyä elättämään perhettä? Molempien vanhempien tulot riittäisivät aivan hyvin elättämään koko perheen YKSINKIN (vaikka toinen ei saisi euroakaan mistään pärjättäisiin). Mitä hiton järkeä on juosta maineen/vallan/kunnian/rahan vuoksi ITSENSÄ HENGILTÄ?
Minun ratkaisuni olisi:
Yhteinen vauva. Äiti voisi olla kotona lapsen imetysajan, mikä vähän katkaisisi työnarkomania-kierrettä ja kääntäisi ajatusta perheeseenkin. Sitten äiti voisi mennä takaisin työelämään ja elättää perheen. Isä hoitaisi kodin ja lapset. Ja hoitaisi niin, että ÄIDIN EI TARVITSE LAINKAAN OSALLISTUA KODINHOITOON.
Tämän lisäksi äiti vähentäisi työtuntejaan (ei silti menisi talous tiukalle!) ja käyttäisi säästyneen ajan nukkumiseen ja yhdessäoloon lasten kanssa.
Ja isin kanssa (suom! Huom!) voisi harrastaa vaikka seksiä vaihteen vuoksi. Nyt tilanne on kovasti hiljainen. Avovaimo väittää, että en halua häntä. Mutta kuka haluaa harrastaa seksiä koomapotilaan kanssa? Toki voisin taivutella avokkia haluamiini asentoihin hänen maatessaan kooman, unen kaltaisessa tilassa (mikä tila iskee välittömästi, jos istahtaa edes hetkeksi) ja ottaa oman huvini. Avokki ei varmaan edes muistaisi tätä, ihmettelisi ehkä aamuyöllä töihin lähtiessä, että miksi pyrstö on vähän hellänä? Mutta tämä ei varsinaisesti vastaa käsitystäni hyvästä seksistä... Olisi toisen ihmisen hyväksikäyttämistä, mihin en voi ikinä ryhtyä, vaikka kuinka tekisi mieli (ja tekisi kyllä mieli, ei sen puoleen!).
Mutta avovaimo ei suostu mihinkään suuriin muutoksiin. Mies ei voi jäädä kotiin. Vaimon on tehtävä kotitöitä. Jos on vauva, äidin pitää hoitaa.
Olisiko jotain ratkaisuja, joita te voisitte ehdottaa tässä tilanteessa? Nykymeno kuitenkin tuhoaa koko perheleikin…
Kommentit (74)
Oli luontevinta muuttaa asuun mun taloon, kun mulla on pienet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos on henkisesti loppu, niin yöheräilyt yms.eivät kyllä kuullosta parannuskeinolta. Jos ap suhtautuu avokkinsa pyykkihuoltoon noin vähättelevästi niin suosittelen kyllä eroamista, jos ei asenne muutu.
Minun ratkaisuni olisi:
Yhteinen vauva. Äiti voisi olla kotona lapsen imetysajan, mikä vähän katkaisisi työnarkomania-kierrettä ja kääntäisi ajatusta perheeseenkin.
Toivottavasti tuo on vitsi! Ai jos on väsynyt niin vauvako siihen auttaa, saa parannella burn outia täräyttämällä harteille 200 % lisää vastuuta, kitisevän vauvan, unettomia öitä jne..?
Huhhuh, älkää nyt helvetissä tuohon ryhtykö! Nyt ei kyllä nähdä metsää puilta...
Liian riskialtista! Nimittäin, tuo vaimo ei enää kauaa tolpillaan pysy ja sitten tilanne olisi se, että molemmat ovat töistä ulkona.
No, en tiedä kuinka vakaalla pohjalla talous on, mutta jos ovat ns. tavallisia tallaajia niin taloudellinen riski on sitten aika suuri.
kotiin vauvan avulla, jotta saisi itse rauhassa käydä töissä ja oleskella sitten illat. Paitsi viestin perusteella se teekään muuta kuin oleskelee lasten kanssa kotona.
Mahtaisi olla kaaos, jos ei vaimo niitä kotitöitä hoitais. Läjät pyykiä pitkin nurkkia ja tiskiröykkiöt pöydillä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäkö tekee kotona? On ylisuorittaja ja korjailee vaatehuoltoni tuloksia. Lasten ihosairauksien vuoksi pyykkiä tulee konetolkulla joka päivä (kaikki lasten vaatteet vaihdetaan joka päivä puhtaisiin). Niitä viikkailee ja silittelee kodinhoitohuoneessa tuntitolkulla per viikko, oikeastaan kaiken muun ajan, mitä ei nuku kotona. En tajua, miten saa kuluttua moiseen niin paljon aikaa! Mulla on taktiikka, että olen lasten kanssa klo 17-21 välisen ajan, jolloin viimeinenkin on nukkumassa. Teen vain vähän kotihommia, ruoat tietenkin pyöritän. Vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen teen varsinaisesti kotitöitä. Tän tyylin opin yh-aikana. No, jos avokki on kotona ennen 21, niin ryhtyää tyhjentään astianpesukonetta yms. Olen sanonut, että älä koske! Lepää tai ole lasten kaa. Mutta ei usko, kun pitää olla marttyyriäiti. Varmaan ostaa tällä hyvää omaatuntoa itselleen. Mutta kokonaisuuden kannalta sillä ei oo merkitystä. Minä arvostaisin sitä, että olisi lasten kanssa. Ja antaisi mun hoitaa kotityöt nukkumaanmenon jälkeen…
meilläkin vaihdetaan 3n lapsen vaatteet joka päivä, lakanat kerran viikossa ja pyyhkeet 2krt, mutta ei sitä pyykkiä kyllä konetolkulla tule;) Hoida itse lapsesi ja eroa, olet kiittämätön ihminen!
että avovaimokkeen kannalta paras ratkaisu olisi, että hän muuttaa Helsinkiin lähelle työpaikkaansa oman lapsensa kanssa. Lapsi on varmaan välillä ex-miehellä ja ap:n tuleva ex-avovaimoke saa silloin omaa aikaa rentoutua tai voi paahtaa duunissa, kummin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että avovaimokkeen kannalta paras ratkaisu olisi, että hän muuttaa Helsinkiin lähelle työpaikkaansa oman lapsensa kanssa. Lapsi on varmaan välillä ex-miehellä ja ap:n tuleva ex-avovaimoke saa silloin omaa aikaa rentoutua tai voi paahtaa duunissa, kummin haluaa.
Lasteni äidin mielenterveys oli vähän niin ja näin ja ei kestänyt tylsää perheleikkiä. Otti ja häipyi jonkun miehen mukaan, kun pienin oli muutaman kuukauden ikäinen. Esim. tällä hetkellä en tiedä, missä äiti asuu, tiedän vain vanhan osoitteen.
Eli lapset ovat olleet minun huollossani. Ja en odota, että avokki hoitais mun lapsia. Minä olen pitänyt omistani huolta ja pidän edelleenkin. Mutta jotain sellaista toivoisin kovasti, että lähtisi meidän mukaan kaupoille, uimaan, ongelle, hoplopiin. Onhan hänen oma poikansa kuitenkin mukana siinä.
Ja mitä minä teen avokilla, joka ei tahtoisi olla mun kaa, jos lapset on mun kaa? Kun lapset on aina mun kaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
burnoutissa odottaa kyllä hiukan tukea, eikä vähättelyä, tehdystä työstä.
Avokin poika oli aina mummolassa hoidossa. Avokki sanoi joskus, että näki lastansa ehkä keskimäärin pari tuntia viikossa. Ja poti huonoa omaatuntoa. Ja vannoi muutosta...
Nyt mummola on väärällä puolella Helsingiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni tuo marttyyriäidiksi leimaaminen kuulostaa tosi pahalta..
kotityötkin on pakko hoitaa. Ei sitä missään kalassa istuskella ja vain leikitä lasten kanssa. Monilapsinen perhe, kotitöitä paljon, jos ei hoideta => kaaos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu näin on. Ei kestänyt. Lapset ovat aina kanssani tai olen töissä. En tee mitään muuta. Töistä en halua puhua, on tullut tehtyä niitä aivan tarpeeksi. Ja kun lapset ovat kanssani, niin se rajoittaa kovasti sitä, mitä pystyn tekemään. Ei ole mitään oma aika.
Ainoa puheenaihe mistä pystyn puhumaan on lapset. Mitään muuta ei ole. Maailma rajoittuu pikkukakkoseen, edes telkkaria ei oo aikaa katsoa.
Itse asiassa minä pärjään aivan ite. Hellantuuteli sentään, olen oikeasti jo iso poika. En minä tarvi ketään naista paapomaan itseäni. En ole avuton.
Pidän kodin ja lapset siistinä. Ei se ole vaikeaa. Mutta kova rumba mulla on, kun sen yhdistää palkkatyöhön.
Ystäväni sairastui burn outiin ja vietti kolme kk mielisairaalassa + pitkähkö toipilasaika. Burn out on vakava sairaus.
Tunnutte vetävän kovin eri suuntiin, vaikka työnjakoa onkin, eli mies hoitaa lapset ja vaimo kodin.
Puhutteko asioista niiden oikeilla nimillä, eli että sinä ap haluaisit ehkä perinteisemmän vaimon, joka satsaisi vähemmän uraan ja enemmän perheeseen?
Sinullahan on jo avauksessasi vastaus tilanteeseenne: sinä jäät kotiin ja hoidat perheen, vaimo on töissä.
Sen lisäksi vaimosi tarvitsee kyllä pikaisesti apua. Mitä hän pakenee työhönsä? Mitä hän pelkää että hänelle tapahtuu jos hän tekee vähemmän töitä?
Aina ne ovat siinä. Mutta eihän se sitä tarkoita, että heidän kanssaan pitää koko ajan olla? Ei ne lapset ainakaan pitäisi kotitöiden tekoa estää? Itse olen kotiäiskä ja täällä kyllä siivotaan, pykkäillään, kokkaillaan, hoidetaan lämmityspuut sisälle ja vaikka mitä lasten kanssa, miehen ollessa töissä.
Kuulostat ihan mieheltäni, telkkariakaan ei saa katsoa. No ei sieltä katsota mitään aikuisten ohjelmia, katso illalla niitä kun lapset nukkuu..
Juu näin on. Ei kestänyt. Lapset ovat aina kanssani tai olen töissä. En tee mitään muuta. Töistä en halua puhua, on tullut tehtyä niitä aivan tarpeeksi. Ja kun lapset ovat kanssani, niin se rajoittaa kovasti sitä, mitä pystyn tekemään. Ei ole mitään oma aika.
Ainoa puheenaihe mistä pystyn puhumaan on lapset. Mitään muuta ei ole. Maailma rajoittuu pikkukakkoseen, edes telkkaria ei oo aikaa katsoa.
...koska se vaatii jatkuvaa läsnäoloa. Kotitöitä pystyisi hoitamaan vaikka kännissä. Ei ne ole vaikeita...
Miten ihmeessä saat niin paljon pyykkiä aikaiseksi??Kai ne lapset voivat katsoa pikkukakkosta ilman sinuakin?
Luen niin, että miehen mielestä vaimon pitäisi kotona ollessaan hoitaa lapset, tehdä työ niin, että ehtii viedä ja hakea heidät hoidosta, koooska ne on perinteisiä naisen hommia. Kotitöiden ohella. Ja tietty tekasta vielä siteeksi yksi beibi.
Ja mies on taas sellainen, jota ei työnteko kauheasti huvita. Pakko siellä on vaan käydä.
Teetkös kotona niitä kotitöitä sitten lainkaan, jospa et, ja jonkun on pakko. Ja kun ollaan päivät töissä, illathan niihin menee, jos nainen niitä yksi vääntää. Vaihtakaa paikkaa, nainen touhuaa vain lasten kanssa ja teepäs sinä MIES ne kotityöt sitten. Siivoa, pese pyykit yms.
Ei kyllä minullakaan seksi kiinnostais, jos ensin päivät painaa duunia, tulee kotiin painamaan duunia eikä ehdi nauttia edes lasten kanssa olemisesta. Ihan kuin meillä, miestä ei huvita kotityöt, pakko on toisen silloin tehdä ja se tarkoittaa sitä, että lapsille ei jää kauheasti aikaa.