Lue keskustelun säännöt.
Työnarkomaani avovaimoni veti burnoutit…
17.12.2010 |
Ennustin, että näin tapahtuu viimeistään ennen joulua ja nyt se sitten tapahtui. Koko ihminen on fyysisestikin aivan hirveässä kunnossa ja henki heikoilla.
Ongelma on, että avokki ei tajua omaa tilannettaan. Hyvä on, tilanne on burnout. Mutta: mitä hän aikoo tehdä, että homma ei toistu jo ensi keväänä? Hän luulee, että tästä selvitään ”kosmeettisilla” muutoksilla. Että hän ”vähän vähentelee työntekoaan”.
Se ei RIITÄ. Vaaditaan perusteellisempia rakenteellisia muutoksia ja siitä nyt riitelen hänen kanssaan…
Minun ratkaisuni on aivan perinteinen, mitä harrastellaan perheissä, joissa isi on työnarkomaani. Toisen on jäätävä kotiin tai ryhdyttävä puolipäivähommiin. Mutta tämä ei sovi avokille…
TAUSTA: isin kaksi tarhaikäistä lasta+avovaimon tokaluokkalainen=3 lasta
Kaikilla lapsilla sellaista terveydellistä ongelmaa, joka vaatii erityishoitotoimenpiteitä ja aikaa hoitoon.
On omakotitalo ja autot hoidettavana perinteisten naisten kotitöiden ohessa.
Molemmat vanhemmat vastuullisessa esimiesasemassa.
Avovaimo tekee aina yli 100 tunnin työviikkoa. Ei pidä lomia. On viikossa poissa kotoa 1-4 päivää. Työnmatkoihin menee yli kaksi tuntia päivässä. Ei koskaan alle 12 tunnin työpäivää+matkat=14 tuntia (mininmi työpäivän pituus). Tähän päälle viikottain ”työpiikkejä”, joissa parhaimmillaan ollaan töissä 24 tuntia vuorokaudessa. Jos on kotona, puhuu hands freehen työpuheluja koko ajan. Nukkuu 1-3 tuntia per yö keskimäärin.
Kun avokki sattuu olemaan kotona, niin TEKEE KOKO AJAN VAIN KOTITÖITÄ. Ei mitään muuta, ei ole läsnä avomiehensä tai lasten kanssa. Yrittää pitää mielikuvaa yllä ”äitiydestä” tai perheenemännyydestä, HÄNEN KUULUU TEHDÄ KOTITÖITÄ.
KOKONAISVASTUU PERHEENHOIDOSTA lankeaa näin hyvin pitkälle isän harteille (ESIM. hakee ja vie päiväkotiin tai kouluun).
Isi-parka yrittää siinä sivussa epätoivoisesti hoitaa omaa palkkatyötänsä. Joka myös vaatisi iltatöitä ja reissaamista, josta hänen on aina kieltäydyttävä. Tarha menee kiinni klo 17, johon mennessä lapset on haettava.
EI OLE KETÄÄN MUMMOA PAPPAA TAI TÄTIÄ, joka voisi auttaa lastenhoidossa.
Toki lapset ovat exsillä hoidossa aina välillä, mutta tämä helpotus menee molemmilla vanhemmilla pelkkään työntekoon.
Erilliset rahat vanhemmilla, kummallakin hyvät tulot, etenkin avovaimolla näillä työntuntimäärillä.
MIELESTÄNI TÄMÄ TILANNE ON AIVAN KATASTROFAALINEN JA EPÄINHIMILLINEN KAIKKIEN OSAPUOLTEN KANNALTA.
Ei anna mitään mahdollisuutta perheelle.
Mahdollisia ratkaisuja:
Palkataan siivooja/kodinhoitaja. Mutta tämä ei käy avovaimolle, koska HÄNEN PITÄISI HOITAA PERHEENÄITINÄ (oma asenne!!!) kotia. Ei voi palkata vierasta…
Avovaimo olisi valmis sen sijaan palkkaamaan lastenhoitoapua. Tämä ei KÄY ISILLE. Koska isin mielestä vanhempien pitää ja tulee hoitaa omia lapsiaan. LAPSET PITÄÄ PRIORISOIDA KAIKEN EDELLE ISIN MIELESTÄ.
Avovaimo ei kuulemma voi ryhtyä puolipäivähommiin tai jäädä kotiin. MUTTA ISÄ OLISI VALMIS. Isi on ollut niin kauan työelämässä ja voisi aivan hyvin jäädä kotiin.
Avovaimo syytää rahansa jonnekin. Miksi hän ei PAREMPITULOISENA voisi ryhtyä elättämään perhettä? Molempien vanhempien tulot riittäisivät aivan hyvin elättämään koko perheen YKSINKIN (vaikka toinen ei saisi euroakaan mistään pärjättäisiin). Mitä hiton järkeä on juosta maineen/vallan/kunnian/rahan vuoksi ITSENSÄ HENGILTÄ?
Minun ratkaisuni olisi:
Yhteinen vauva. Äiti voisi olla kotona lapsen imetysajan, mikä vähän katkaisisi työnarkomania-kierrettä ja kääntäisi ajatusta perheeseenkin. Sitten äiti voisi mennä takaisin työelämään ja elättää perheen. Isä hoitaisi kodin ja lapset. Ja hoitaisi niin, että ÄIDIN EI TARVITSE LAINKAAN OSALLISTUA KODINHOITOON.
Tämän lisäksi äiti vähentäisi työtuntejaan (ei silti menisi talous tiukalle!) ja käyttäisi säästyneen ajan nukkumiseen ja yhdessäoloon lasten kanssa.
Ja isin kanssa (suom! Huom!) voisi harrastaa vaikka seksiä vaihteen vuoksi. Nyt tilanne on kovasti hiljainen. Avovaimo väittää, että en halua häntä. Mutta kuka haluaa harrastaa seksiä koomapotilaan kanssa? Toki voisin taivutella avokkia haluamiini asentoihin hänen maatessaan kooman, unen kaltaisessa tilassa (mikä tila iskee välittömästi, jos istahtaa edes hetkeksi) ja ottaa oman huvini. Avokki ei varmaan edes muistaisi tätä, ihmettelisi ehkä aamuyöllä töihin lähtiessä, että miksi pyrstö on vähän hellänä? Mutta tämä ei varsinaisesti vastaa käsitystäni hyvästä seksistä... Olisi toisen ihmisen hyväksikäyttämistä, mihin en voi ikinä ryhtyä, vaikka kuinka tekisi mieli (ja tekisi kyllä mieli, ei sen puoleen!).
Mutta avovaimo ei suostu mihinkään suuriin muutoksiin. Mies ei voi jäädä kotiin. Vaimon on tehtävä kotitöitä. Jos on vauva, äidin pitää hoitaa.
Olisiko jotain ratkaisuja, joita te voisitte ehdottaa tässä tilanteessa? Nykymeno kuitenkin tuhoaa koko perheleikin…
Kommentit (74)
Oma äitinsä on pannut avokin itsetunnon matalaksi ja tarvii jatkuvaa pönkitystä sille. Hakee hyväksyntää itselleen. On mieletön ylisuorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Perfektionisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei missään nimessä lasta tuohon tilanteeseen!
sinun kannattaisi sitten varmaan erota ja jatkaa sitä pärjäämistä. Vauva ei ole mikään ratkaisu burnoutiin, eikä etenkään vähättelevään mieheen.
Oma äitinsä on pannut avokin itsetunnon matalaksi ja tarvii jatkuvaa pönkitystä sille. Hakee hyväksyntää itselleen. On mieletön ylisuorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Perfektionisti.
Miksi olette yhdessä,kerro SE?
Ei mullakaan oo mitään annetavaa kenellekään. Jos avokki on naimisissa työnsä kaa. Niin minä olen lasteni kanssa. Ne ovat koko ajan mussa kiinni.
On herran ihme, että ukot ei anna kenkää jokaiselle mammalle!
Ei minusta ole mitään iloa kenellekään muulle kuin lapsille. Että saan päivän hoidettua pulkkaan, on se jo suoritus. Joskus aamulla hirvittää, että miten selviän tästä päivästä? Kun jo perussetti on tätä, niin mitä annettavaa mulla ois johonkin parisuhteeseen? Viimekin yönä molemmat piltit änges viereen nukkumaann...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastamme ja välitämme toisistamme. Kaikesta huolimatta.
Ei mullakaan oo mitään annetavaa kenellekään. Jos avokki on naimisissa työnsä kaa. Niin minä olen lasteni kanssa. Ne ovat koko ajan mussa kiinni.
On herran ihme, että ukot ei anna kenkää jokaiselle mammalle!
Ei minusta ole mitään iloa kenellekään muulle kuin lapsille. Että saan päivän hoidettua pulkkaan, on se jo suoritus. Joskus aamulla hirvittää, että miten selviän tästä päivästä? Kun jo perussetti on tätä, niin mitä annettavaa mulla ois johonkin parisuhteeseen? Viimekin yönä molemmat piltit änges viereen nukkumaann...
Miten tämä sävy ja tyyli muuttui totaalisesti? Mihin hävisi isin esimiesasema?
Teillä on kyllä selviteltävää oikein urakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaat ajan terveydenhuollosta. Emäntä kiinni nippusiteillä, kärräät sen työterveyslääkärille, kallonkutistajalle tms. Isket printatun aloitusviestisi lääkärin kouraan ja ilmoitat, pois ei pääse ennen kuin homma käyty läpi lääkärin kanssa ja ulos ovelle vahtiin, ettei vaimo karkaa.
Jos ei nappaa, niin konsultoimaan miten avokin saa pakkohoitoon. Tämä pakkohoito nyt oli provoa, mutta a) jos kuvaus pitää paikkaansa niin vaimo mielenterveyden akuutissa häiriössä, börnis, psykoosi tms, viisaammat diagnosoikaa paremmin. b)Radikaalit toimenpiteet ovat välttämättömiä, koska jos toi jatkuu niin teistä joutuu kohta kaksi puolisoa samasta perheestä hoitoon.
Ensinnäkin tuo pyykkimäärä kuullostaa kamalalle, eihän ihotautistenkaan tarvitse kaikkia vaatteita vaihtaa joka päivä, eikö alusvaatteet riitä? Toisekseen, palkkaa se viikkosiivooja, kun kerran rahaa on. Hommaa vaikka lauantai-illaksi MLL.n lastenhoitaja ja menkää elokuviin syömään tms. jos mummo on aikaisemminkin hoitanut vaimosi lasta, niin iskekää sinne viikonlopuksi. Lapset petiin klo 20 ja sinulle jää hetki aikaa levähtää, lopeta vaimosi halveeraaminen tai sitten ota ero. Tuohon tilanteeseen EI missään tapauksessa uutta lasta-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten pakkohoito toimii, ei noilla aloittajan kuvaamilla oireilla viedä pakkohoitoon.
kuon nykyinenkin tilanne hajoaa käsiin. Miettikää mieluummin vaikka eroa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vähättelee naisen kotityöpanosta, ja ei muka itse tee mitään jne.
Ap on kuitenkin esittänyt faktana, että nainen tekee kotonakin töitä ja priorisoi vaatteiden viikkaamisen ennenmmin kuin lastensa kanssa olon. Miten ihmeessä tämä olisi millään tavalla hyväksyttävää? Vaikka koti olisi kaaostilassa, niin joka päivä niiden lasten kanssa pitää pystyä viettämään aikaa (tai ainakin sen oman pojan kanssa).
Ratkaisu: täysin tyhjentävä keskustelu avovaimon kanssa. Mikään ei saa jäädä epäselväksi. Lähtötilanne tietysti se, että tilanteen pitää muuttua radikaalisti. Jos avokilla ei ole ratkaisuehdotuksia tai ei halua muuttaa tilannetta mitenkään, niin ero olisi paras ratkaisu kaikille. Vauvaa tähän ei kyllä kannata änkeä mukaan, ei vaikka kuinka hoitaisit hänetkin yksin. Vauvalla on oikeus myös äitiin, eikä tuollaisen ihmisen pidä vauvaa hankkia, jos sille ei voi suoda mitään aikaa ja jos pyykinviikkaus on tärkeämpää.
Niin, ja yksi ulottuvuus keskustelulle voisi olla se, että sanot vaativasi kotitöihin ulkopuolista apua, koska nyt ne kaatuvat suurelta osin sinun niskaasi (veikkaan, ettei edes avokki voi pitää pyykinviikkausta haasteellisimpana kotityönä). Olisi täydellisen itsekästä avokiltasi kieltää sinulta lisäapu. Vastavuoroisesti voisit luvata harkita lastenhoitoavun hankkimista, mutta vain sillä ehdolla, että viikonloput ovat perheaikaa, jolloin avokkikin osallistuu uimareissuihin yms. Kun lapset nukkuvat, voi sitten omantuntonsa mukaan tehdä töitä tai mitä huvittaa. Yksi ilta viikossa on sinun iltasi, jolloin olet poissa kotoa ja saat viettää sen miten haluat. Avokkisi voi sitten hätätilanteessa turvautua hoitoapuun, jos sattuu työmatka päälle, mutta lähtökohta on se, että se on avokkisi ilta lasten kanssa, jolloin puuhailevat jotain yhteistä kivaa ja jonka avokkisi itse suunnittelee, et sinä.
Kun et vaadi avokkiasi muuttamaan koko elämäänsä kerralla, voi hän hyvinkin tajuta itse, miten suuria muutoksia hänen elämänsä tarvitsee. VAi onko hän oikeasti niin sinut sen kanssa, että näkee omaa lastansa vain muutamia tunteja viikossa eikä silloinkaan vietä aikaa lapsensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sävy muuttui, koska yritän nähdä asiaa myös naisen kannalta. Kyllä se panee miehen miettimään asioita, kun vaimo häipyy toisen miehen mukaan. Oman tulkintani mukaan johtuu lapsisidoksestani, siitä, että kaikki aikani, voimani ja tarmoni menee lapsiin. Parisuhteeseen ei ole paukkuja. Kun toinen ei osallistu etenkään lastenhoitoon, niin tilanne on aika toivoton. Kun annoin exsälle kenkää niin lähtiessä hän pääsi tönäisemään pienintä pilttiä niin, että vaavi lensi pitkän matkaan lyöden päänsä. Samalla exsä huusi: ”Pidä vitun kakarasi!”.
No, olen tehnyt työtä käskettyä, mutta ymmärrän hyvin, että en ole varsinaisesti jumalan lahja naiselle. Siinä tapauksessa. ETTÄ HÄN EI OLE SITOUTUNUT LAPSIIN. Itse asiassa avokki on paljon sitoutuneempi lapsiini kuin lasten biologinen äiti koskaan.
Ja ei lapsisidos työntekoani estä, haittaa kyllä, on lastentarhat keksitty!
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Taidan yrittää tätä...
Sävy muuttui, koska yritän nähdä asiaa myös naisen kannalta. Kyllä se panee miehen miettimään asioita, kun vaimo häipyy toisen miehen mukaan. Oman tulkintani mukaan johtuu lapsisidoksestani, siitä, että kaikki aikani, voimani ja tarmoni menee lapsiin. Parisuhteeseen ei ole paukkuja. Kun toinen ei osallistu etenkään lastenhoitoon, niin tilanne on aika toivoton. Kun annoin exsälle kenkää niin lähtiessä hän pääsi tönäisemään pienintä pilttiä niin, että vaavi lensi pitkän matkaan lyöden päänsä. Samalla exsä huusi: ”Pidä vitun kakarasi!”.
No, olen tehnyt työtä käskettyä, mutta ymmärrän hyvin, että en ole varsinaisesti jumalan lahja naiselle. Siinä tapauksessa. ETTÄ HÄN EI OLE SITOUTUNUT LAPSIIN. Itse asiassa avokki on paljon sitoutuneempi lapsiini kuin lasten biologinen äiti koskaan.
Ja ei lapsisidos työntekoani estä, haittaa kyllä, on lastentarhat keksitty!
Eikä eksäsi ja uusi avokki ole eri ihmisiä? Tuntuu että sinulla on puurot ja vellit pahemman kerran sekaisin, eroasia eksästä täysin käsittelemättä, ja mitä kaikkea tässä nyt onkaan.
Milloin erosit eksästäsi, ja milloin aloitit suhteen uuden avokkisi kanssa?
Tämä alkaa tuntua provolta.
mun mielestä aapee on hyvä mies ja isä. jos nää roolit ois toisinpäi,ni kyllä mammat niiin säälis tuota naisraukkaa,mutta kun nyt on kyseessä mies,ni armoa ei tunneta!
zemii aapee,ja puhukaa vaimon kanssa asiat selviksi! vauva ei ole ratkaiu tähän probleemaan!
mun mielestä aapee on hyvä mies ja isä. jos nää roolit ois toisinpäi,ni kyllä mammat niiin säälis tuota naisraukkaa,mutta kun nyt on kyseessä mies,ni armoa ei tunneta! zemii aapee,ja puhukaa vaimon kanssa asiat selviksi! vauva ei ole ratkaiu tähän probleemaan!
alkaa vakaasti tuntua siltä, että ap.lla ei ole kaikki muumit laaksossa...
miten pakkohoito toimii, ei noilla aloittajan kuvaamilla oireilla viedä pakkohoitoon.
Rautalangasta toistan, että viestissä oli vähän provoakin, mutta eihän toi avokin touhu tervettä ole. Avokki voi tehdä sen idiottivarman korvaamattomuustestin. Sormi vesilasiin, ottaa sormen pois. Siinä sitten huomaa, ettei ole korvaamaton.
Jos puoletkin kuvauksesta pitää paikkaansa, niin työnantaja ei kovin pitkää tuota tuohua katso. Aikansa voi häseltää selkäydinohjauksella, mutta 1-3 tunnin yöunilla ei pärjää edes superihminen, esimerkiksi unen suhteen vähäuninen Napoleon tarvitsi 4 tunnin yöunet.
Eli oireet ovat sellaiset, ettei se avokki itse tajua rajoittaa työntekoa ja pakonomaista kotitöiden "suorittamista". On varmasti voimakastahtoinen, joten pelkkkä järkipuhe ei riitä. Sen takia toi nippusideprovo, koska eihän avokki varmasti vapaaehtoisesti apua hae. Ennuste on, että vasta romahduksen kautta ja silloin noustaa tosi syvältä.
Tätähän se on, meillä vanhin 11 v ja nuorin 6 kk, välillä seassa myös exän lapset, kummilapset, kaverin lapset tai vanhimpien koulukavereita. Ei se ole niin nuukaa, kun arki on joka tapauksessa tätä samaa.
Suosittelen sulle luettavaksi Yösyöttö-kirjaa.