Lue keskustelun säännöt.
Lapsen puhe ja motoriikka "myöhässä"
Isä 26v
23.09.2023 |
Haluaisin kirjoittaa tänne meidän lasten kehittymisestä puheessa ja motoriikassa koska itse uusina vanhempina stressasimme asioita joita ei olisi tarvinnut..
Eli meillä 1v poika ja 2,5v tyttö,tytön kanssa meidät laitettiin neuvolasta fysioterapiaan koska ei johonkin leluun tarttunut. Ei ikinä kontannut vaan meni sellaista peppuliukua eteenpäin ja siitäkin sanottiin että ei hyvä juttu,mutta silti oppi kävelemään 1 ja 3kk ikäisenä eli ihan normaalia. Poika oppi kävelemään 1v syntymäpäivänä ja uskon että johtuu täysin siitä kun katsoo siskoltaan mallia kaikkeen ja haluaa pysyä mukana.
Itseäni enemmän huolestutti puheen kehittyminen tytöllä koska tyttö ei edes halunnut yrittää toistaa mitään sanoja tai ääniä perässä,aikalailla 2v ja 2kk asti sanat oli äiti,oho ja ei.
Mutta muutimme Keravalle ja täällä enemmän muita lapsia ja puistoja niin jokin laukesi tytöllä ja noin kuukaudessa oppinut satoja sanoja ja yrittää toistaa kaiken perässä.
Eli tämän sekavan,aamutuimaan kirjoitetun tekstin idea oli että vanhemmat ketkä stressaavat puhetta ja motoriikkaa niin useimmiten siihen ei ole tarvetta :) Kaikki lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät eri aikaan,eri tavalla. Vinkkini on että lapsi pääsee tapaamaan ja leikkimään muiden lasten kanssa puistossa tai harrastuksissa etenkin jos ei ole päiväkodissa niinkuin meillä. Leikki ikäisten kanssa kehittää mielestäni eniten.
Toivottavasti tästä on hyötyä jollekin
Kommentit (17)
Sitten taas jos hitaampaan kehitykseen ei puututa, koska "kyllä se joskus oppii", niin kappas lapsi jääkin 5-8-vuotiaana jälkeen myös sosiaalisissa suhteissa kun ei pysy leikeissä mukana heikompien taitojen vuoksi. Sillä voikin sitten olla kauaskantoisemmat seuraukset.
Että jos joku teille jotakin tukea tarjoaa, niin ottakaa vastaan. Resurssit harvassa kunnassa riittää turhaan tukemiseen.
Ihan näin toinenki näkökulma esiin, vaikka totta onkin että jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Usein tuo 2,5v-3v on myös käännekohta lapsille, jotka eivät vielä puhu itse mutta ymmärtävät. Siksi harvassa kunnassa alle 3v edes pääsee puheterapiaan ellei ole muutakin häikkää vuorovaikutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan totta ja apu kannattaa aina ottaa vastaan.
Kirjoitin vaan siksi että vanhemmat eivät turhaan stressaa kaikista asioista tai ajattele jos jonkun muun lapsi puhuu 1,5 vuotiaana ja oma ei,niin että omassa lapsessa olisi jotain vikaa koska yleensä ei ole. Mutta kyllä,itse olisin puheesta huolissaan siinä 3v kohdalla jos ei meinaa lähteä .
Mutta hyvä näkökulma sinulta :)
Tukiviittomat kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan. Meillä ainakin lapsi turhautui ja kiukutteli kun ei osannut - halunnut - uskaltanut kertoa mitä haluaa.
Puhumaan oppimisessa on kyllä todella suuria eroja. Itse aloin puhumaan vasta kolmevuotiaana, mutta aloitin täysillä lauseilla. Esikoiseni alkoi puhumaan 2 v 9 kk iässä suomea ja vasta vuoden päästä tästä ruotsia. Hän on siis kaksikielinen.
Useimmiten ei ole mitään, joskus on. Omani kohdalla selvisi sitten aikanaan että olihan siellä jotain. Varhaisempi diagnoosi olisi tarkoittanut varhaisempaa hoitoa, nyt se viivästyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tukiviittomat kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan. Meillä ainakin lapsi turhautui ja kiukutteli kun ei osannut - halunnut - uskaltanut kertoa mitä haluaa.
Kyllä, varmasti helpottaa lapsen turhautumista
Vierailija kirjoitti:
Puhumaan oppimisessa on kyllä todella suuria eroja. Itse aloin puhumaan vasta kolmevuotiaana, mutta aloitin täysillä lauseilla. Esikoiseni alkoi puhumaan 2 v 9 kk iässä suomea ja vasta vuoden päästä tästä ruotsia. Hän on siis kaksikielinen.
Meillä tuntui myös siltä että tyttöä hävetti tai pelotti epäonnistua eli ei halunnut aloittaa puhumista ennenkuin oli varma että osaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten ei ole mitään, joskus on. Omani kohdalla selvisi sitten aikanaan että olihan siellä jotain. Varhaisempi diagnoosi olisi tarkoittanut varhaisempaa hoitoa, nyt se viivästyi.
Mistä diagnoosin viivästyminen johtui?
Mistä ihmeestä sinä sen nyt tiedät, ettei olisi tarvinnut olla huolissaan? Viivästymisen taustalla voi olla edelleen vaikeuksia, jotka seuraavat mukana ja näkyvät esimerkiksi koulussa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peppukiitäjällä voi olla suuria vaikeuksia mm. matematiikassa. Konttaamknen on aivoille vaativampaa ja kehittää aovojen rakennetta. Eli vaikka tilanne näyttää nyt hyvältä, voi pulmia silti olla vielä.
Vierailija kirjoitti:
Tukiviittomat kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan. Meillä ainakin lapsi turhautui ja kiukutteli kun ei osannut - halunnut - uskaltanut kertoa mitä haluaa.
Meillä auttoi tukiviittomat ja päiväkodin pienryhmä. Oppi puhumaan päiväkodin alkamisen jälkeen alle puolessa vuodessa vajaan 4 vuoden iässä. On jo nuori aikuinen eikä mistään voisi huomata että oli puhe- ja muita vaikeuksia lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuminen ja ymmärtäminen testataan puheterapeutilla, mikäli lapsi ymmärtää ( siellä pyydetään lapsen tekemään pöydällä olevilla leluilla asioita joita ei voi arvata), ja mikäli myös ymmärrys on ikätasoista alempaa, tarvitaan enemmän tukitoimia. Mikäli kyse on pelkästä puheesta, siihen on myös erilaisia tukia. Ikätasosta yli tai alle löytyy hurjat hajonnat, ja silti ollaan vielä "normaalissa". Eskari iässä jos testien mukaan on kaukaisimmassa persentiilissä ymmärryksen suhteen, on 80% mahdollisuus että häiriö on pysyvä ja sitä tasoa että vaikeuttaa normaalin elämän kulkua. Puheenkehityksen häiriä ilman muuta diagnoosia tai perinnöllisyyttä on vielä harvinaisempaa.
Oma lapsi kiersi puheterapeutilta toiselle, n 5 v saatiin enemmän puheterapiaa ja puheterapautti kävi päiväkodissa (tässä vaiheessa hänet testattiin HUS foniatrian klinikalla), testien mukaan siellä käyrien alla, ei edes alimmalla viivalla. Ei muita diagnooseja (omaehtoisuutta tosin karsittu pienestä pitäen). Kouluun mennessä foniatri ja puheterapautti mietti että EHKÄ normaaliluokalle. Koulu sujui, paitsi tekstin tuottaminen, oikeinkirjoitus ja puheen sujuvuus. 1-6 luokat ensimmäisen asteen tuessa. Vauvana poika ei muuten edes jokeltanut tai yrittänyt jäljitellä puhetta.
Nyt hän on 9 luokalla, keskiarvo riittää huippulukioon (9.6) , puhuu 3 kieltä sujuvasti ja sen lisäksi saan ruotsista 9-10 kokeesta.
Minä olin luovuttamassa noina vuosina kun asiantuntijat testasi ja epäili. Isä oli sitä mieltä että jos poika ei opi puhumaan, niin sen oppii sitten lukemaan ;D 3v poika osasi aakkoset, 5 vuotiaana poika osasi lukea (mutta ei puhua selvästi). Me ollaan 3 kielinen perhe, joka varmaan lisäsi vaikeutta, jos siihen oli alttius. Nuoremmalla siskollaan ei ole ollut mitään vaikeuksia ja kehittyi normaalisti.
Anyways, ottakaa tarjottua apua vastaan jos sitä on tarjolla, tuen parissa oleminen ei leimaa loppuelämää (mitä olen joskus nähnyt että vanhemmat on vihaisia jos neuvolasta tai päiväkodista/ koulusta esitetään tukitoimia), ja tässä vaiheessa ei voi tietää miten asiat alkavat soljumaan, ja jos ongelmia on, on menetetty tärkeitä vuosia. Stressaaminen ei auta, toiminta auttaa, ja lapsille toiminta näyttäytyy vain positiivisena huomioina ja yhdessä olona, oppiminen nostaa itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä sinä sen nyt tiedät, ettei olisi tarvinnut olla huolissaan? Viivästymisen taustalla voi olla edelleen vaikeuksia, jotka seuraavat mukana ja näkyvät esimerkiksi koulussa sitten.
Niin,en varmaan mistään mutta kyllä vanhempien kannattaa luottaa itseensä ja vaistoonsa koska tuntevat oman lapsensa parhaiten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen ja ymmärtäminen testataan puheterapeutilla, mikäli lapsi ymmärtää ( siellä pyydetään lapsen tekemään pöydällä olevilla leluilla asioita joita ei voi arvata), ja mikäli myös ymmärrys on ikätasoista alempaa, tarvitaan enemmän tukitoimia. Mikäli kyse on pelkästä puheesta, siihen on myös erilaisia tukia. Ikätasosta yli tai alle löytyy hurjat hajonnat, ja silti ollaan vielä "normaalissa". Eskari iässä jos testien mukaan on kaukaisimmassa persentiilissä ymmärryksen suhteen, on 80% mahdollisuus että häiriö on pysyvä ja sitä tasoa että vaikeuttaa normaalin elämän kulkua. Puheenkehityksen häiriä ilman muuta diagnoosia tai perinnöllisyyttä on vielä harvinaisempaa.
Oma lapsi kiersi puheterapeutilta toiselle, n 5 v saatiin enemmän puheterapiaa ja puheterapautti kävi päiväkodissa (tässä vaiheessa hänet testattiin HUS foniatrian klinikalla), testien mukaan siellä käyrien alla, ei edes alimmalla viivalla. Ei muita diagnooseja (omaehtoisuutta tosin karsittu pienestä pitäen). Kouluun mennessä foniatri ja puheterapautti mietti että EHKÄ normaaliluokalle. Koulu sujui, paitsi tekstin tuottaminen, oikeinkirjoitus ja puheen sujuvuus. 1-6 luokat ensimmäisen asteen tuessa. Vauvana poika ei muuten edes jokeltanut tai yrittänyt jäljitellä puhetta.
Nyt hän on 9 luokalla, keskiarvo riittää huippulukioon (9.6) , puhuu 3 kieltä sujuvasti ja sen lisäksi saan ruotsista 9-10 kokeesta.
Minä olin luovuttamassa noina vuosina kun asiantuntijat testasi ja epäili. Isä oli sitä mieltä että jos poika ei opi puhumaan, niin sen oppii sitten lukemaan ;D 3v poika osasi aakkoset, 5 vuotiaana poika osasi lukea (mutta ei puhua selvästi). Me ollaan 3 kielinen perhe, joka varmaan lisäsi vaikeutta, jos siihen oli alttius. Nuoremmalla siskollaan ei ole ollut mitään vaikeuksia ja kehittyi normaalisti.
Anyways, ottakaa tarjottua apua vastaan jos sitä on tarjolla, tuen parissa oleminen ei leimaa loppuelämää (mitä olen joskus nähnyt että vanhemmat on vihaisia jos neuvolasta tai päiväkodista/ koulusta esitetään tukitoimia), ja tässä vaiheessa ei voi tietää miten asiat alkavat soljumaan, ja jos ongelmia on, on menetetty tärkeitä vuosia. Stressaaminen ei auta, toiminta auttaa, ja lapsille toiminta näyttäytyy vain positiivisena huomioina ja yhdessä olona, oppiminen nostaa itsetuntoa.
Joidenkin on niin vaikeaa kirjoittaa ilman järjetöntä kehumista. Todella epätyylikästä pröystäillä anonyymilla palstalla jonkin toisen saavutuksista.
Vierailija kirjoitti:
Peppukiitäjällä voi olla suuria vaikeuksia mm. matematiikassa. Konttaamknen on aivoille vaativampaa ja kehittää aovojen rakennetta. Eli vaikka tilanne näyttää nyt hyvältä, voi pulmia silti olla vielä.
Niin,jos tälle linjalle lähdetään niin voi niitä ongelmia ilmetä (ja ilmenee )ihmisillä läpi elämän :)
Vierailija kirjoitti:
Peppukiitäjällä voi olla suuria vaikeuksia mm. matematiikassa. Konttaamknen on aivoille vaativampaa ja kehittää aovojen rakennetta. Eli vaikka tilanne näyttää nyt hyvältä, voi pulmia silti olla vielä.
Ei pidä paikkaansa, myös matemaattisesti lahjakas lapsi voi jättää konttaamisen vähemmälle.
Luojan kiitos 30 vuotta sitten en tiennyt ko. asiasta, siitä olisi tullut lisähuoli. Lapsi lähti kävelemään varhain ja tahtoi kolmipyöräisestä heti apupyörät pois. Kyllä siinä muutama ilta harjoiteltiin hikihatussa ja tarhaan lähti eräänä aamuna ylpeä ja onnellinen poika.
Tämä kyllä helpotti oloa paljon että on muitakin ollut samassa jamassa :D