Läheisestäni tuli terapian myötä väkivaltainen ja aggressiivinen
Kyllä siitä aggressiivisuudesta oli merkkejä jo aiemminkin, mutta silloin aggressio kuitenkin pysyi kutakuinkin kurissa. Terapian myötä aggressiivisuus oikein leimahti liekkeihin ja muuttui ihan pidäkkeettömäksi.
No en ole hänen kanssaan nyt sitten enää tekemisissä, mutta olen ihmeissäni asiasta. Terapian piti olla hyvä juttu.
Kommentit (100)
Se terapia on mielenterveyden kannalta tosi haastavaa, käydä läpi esim vanhoja traumoja, kun terapia on saatu loppuun niin ihmisen pitäisi vastata sitten olla ns toipunut kokemuksistaan.
Tästä syystä en itsekään terapiaa haluaisi, oon kahden pienen lapsen äiti ja lastensuojelu yrittää pakottaa aloittaa psykoterapiaa. Mulla on mm seksuaalista väkivaltaa lapsesta asti taustalla. Tiedän että terapia olisi vaikea prosessi. Harmi että lastensuojelu ei sitä tunnu ymmärtävän, uskoo vaa sen olevan hyväksi, kyllä niin uskon itsekin siinä vaiheessa kun olen itse siihen valmis.
Et saa ilmaista pesää ja kiristettyä itsellesi kustannustehokasta piikaa/synnyttäjää? Ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Se terapia on mielenterveyden kannalta tosi haastavaa, käydä läpi esim vanhoja traumoja, kun terapia on saatu loppuun niin ihmisen pitäisi vastata sitten olla ns toipunut kokemuksistaan.
Tästä syystä en itsekään terapiaa haluaisi, oon kahden pienen lapsen äiti ja lastensuojelu yrittää pakottaa aloittaa psykoterapiaa. Mulla on mm seksuaalista väkivaltaa lapsesta asti taustalla. Tiedän että terapia olisi vaikea prosessi. Harmi että lastensuojelu ei sitä tunnu ymmärtävän, uskoo vaa sen olevan hyväksi, kyllä niin uskon itsekin siinä vaiheessa kun olen itse siihen valmis.
Terapiaan ei voi pakottaa. Todellakin pitää itse olla siihen valmis.
Mikäli trauma ei vaikuta arkeen, asia ok. Kuitenkin jäin miettimään miksi sossu painostaa?!
Onko kenelläkään mitään samansuuntaista kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se terapia on mielenterveyden kannalta tosi haastavaa, käydä läpi esim vanhoja traumoja, kun terapia on saatu loppuun niin ihmisen pitäisi vastata sitten olla ns toipunut kokemuksistaan.
Tästä syystä en itsekään terapiaa haluaisi, oon kahden pienen lapsen äiti ja lastensuojelu yrittää pakottaa aloittaa psykoterapiaa. Mulla on mm seksuaalista väkivaltaa lapsesta asti taustalla. Tiedän että terapia olisi vaikea prosessi. Harmi että lastensuojelu ei sitä tunnu ymmärtävän, uskoo vaa sen olevan hyväksi, kyllä niin uskon itsekin siinä vaiheessa kun olen itse siihen valmis.Terapiaan ei voi pakottaa. Todellakin pitää itse olla siihen valmis.
Mikäli trauma ei vaikuta arkeen, asia ok. Kuitenkin jäin miettimään miksi sossu painostaa?!
Miksi lastensuojelu ylipäänsä on kuviossa mukana? Mitä aapee tekee, miltä lapsia pitää suojella?
Miksi jankutat samaa tasaisin väliajoin?
Taidat itse kuulua terapiaan.
Terapia voi nostaa pintaan liikaa käsittelemättömiä asioita.
Ei se terapian syytä ole, aggressiivisuus ja vihaisuus ovat varmasti siellä jo olleet. Tunteiden säätely taitaa olla lapsen kengissä ystävälläsi.
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
Väärin tehty terapia voi johtaa siihen että pitkään piilossa olleet sadistiset piirteet kuoriutuvat esiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se terapian syytä ole, aggressiivisuus ja vihaisuus ovat varmasti siellä jo olleet. Tunteiden säätely taitaa olla lapsen kengissä ystävälläsi.
Se agressiiiivuus ja viha on ollut piilossa koska ihminen on pelännyt menettämistä jos hän olisi ollut rehellisesti oma itsensä eikä valheellinen kuva ihmisestä jota ei oikeasti ole ollut koskaan olemassa.
Terapeutit on usein todella friikkejä tapauksia, ei ole mikään ihme jos heidän seurassa rupeaa vituttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
Tämä. Kun alkaa vetää rajoja, muut ei kestä että menettää ilmaisen apurin, jota oli kiva kiusata, polkea ja hyödyntää.
Ja, kun entinen kynnysmatto alkaa voimaantua, vihan ilmaisussa voi ensin tapahtua ylilyöntejä. Mutta se ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja viimein tuhkasta nousee uusi vahva ihminen, jolle ei enää vittuilla.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
En nyt tätä tunnista. Tämä läheiseni on aina asettanut supertiukat rajat. Joten rajojen asettamisessa ei ole mitään uutta. Ne tiukat rajat ovat aina estäneet hänen ihmissuhteensa, ja niin tekevät edelleen.
Minua harmittaa se aggressiivisuus ja väkivalta, koska niiden kanssa ei voi elää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se terapian syytä ole, aggressiivisuus ja vihaisuus ovat varmasti siellä jo olleet. Tunteiden säätely taitaa olla lapsen kengissä ystävälläsi.
Se agressiiiivuus ja viha on ollut piilossa koska ihminen on pelännyt menettämistä jos hän olisi ollut rehellisesti oma itsensä eikä valheellinen kuva ihmisestä jota ei oikeasti ole ollut koskaan olemassa.
No näinhän se toki on, että sieltä on nyt kuoriutunut sellainen ihminen, jota en ole ennen tuntenut, ja joka on sellainen, jonka kanssa kukaan täyspäinen ei halua olla tekemisissä, en minäkään.
Ja tuntuu ihan karmivalta, että se ihminen, jonka minä olen tuntenut, oli ehkä vain esitystä, eikä sitä ihmistä ollut ikinä olemassakaan. Ainakin se on kadonnut tyystin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
En nyt tätä tunnista. Tämä läheiseni on aina asettanut supertiukat rajat. Joten rajojen asettamisessa ei ole mitään uutta. Ne tiukat rajat ovat aina estäneet hänen ihmissuhteensa, ja niin tekevät edelleen.
Minua harmittaa se aggressiivisuus ja väkivalta, koska niiden kanssa ei voi elää.
Ap
Tunnesäätelystä kyse. Onko mielen sairautta? Sehän voi aiheuttaa ylilyöntejä tunnetasolla. Mutta hyvä että käy terapiassa. Auttaa monessa mielen ja tunne- elämän ongelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se terapian syytä ole, aggressiivisuus ja vihaisuus ovat varmasti siellä jo olleet. Tunteiden säätely taitaa olla lapsen kengissä ystävälläsi.
Se agressiiiivuus ja viha on ollut piilossa koska ihminen on pelännyt menettämistä jos hän olisi ollut rehellisesti oma itsensä eikä valheellinen kuva ihmisestä jota ei oikeasti ole ollut koskaan olemassa.
No näinhän se toki on, että sieltä on nyt kuoriutunut sellainen ihminen, jota en ole ennen tuntenut, ja joka on sellainen, jonka kanssa kukaan täyspäinen ei halua olla tekemisissä, en minäkään.
Ja tuntuu ihan karmivalta, että se ihminen, jonka minä olen tuntenut, oli ehkä vain esitystä, eikä sitä ihmistä ollut ikinä olemassakaan. Ainakin se on kadonnut tyystin.
Loppu viimein tuo kaikki on esitystä. Jos oikein pohjalle mennään niin tuollainen ihminen pelkää kohdata itseään. Siksi show must go on.
Terapia on välillä aika vaarallista. Kaivellaan traumoja ja muuta, ja annetaan potilaalle "lupa seota" sen sijaan että hänelle tarjottaisiin psykoedukaatiota ja toimintamalleja pintaan nousseiden tunteiden tervehenkiseen käsittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
Tämä. Kun alkaa vetää rajoja, muut ei kestä että menettää ilmaisen apurin, jota oli kiva kiusata, polkea ja hyödyntää.
Ja, kun entinen kynnysmatto alkaa voimaantua, vihan ilmaisussa voi ensin tapahtua ylilyöntejä. Mutta se ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja viimein tuhkasta nousee uusi vahva ihminen, jolle ei enää vittuilla.
Missä niitä terapian avulla normaaleiksi tulleita ihmisiä voi tavata? Haluaisin todisteita, että lopputulema voi oikeasti olla hyvä, eikä niin että potilaalle jää päälle joku outo oikeutuksen vaihe, jossa hän kilahtelee muille koska kokee sen oikeutetuksi. Itsekään en uskalla mennä (takaisin) terapiaan, koska terapeutit eivät vaikuta osaavan hommiaan.
Tämä.