Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Läheisestäni tuli terapian myötä väkivaltainen ja aggressiivinen
22.09.2023 |
Kyllä siitä aggressiivisuudesta oli merkkejä jo aiemminkin, mutta silloin aggressio kuitenkin pysyi kutakuinkin kurissa. Terapian myötä aggressiivisuus oikein leimahti liekkeihin ja muuttui ihan pidäkkeettömäksi.
No en ole hänen kanssaan nyt sitten enää tekemisissä, mutta olen ihmeissäni asiasta. Terapian piti olla hyvä juttu.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
En nyt tätä tunnista. Tämä läheiseni on aina asettanut supertiukat rajat. Joten rajojen asettamisessa ei ole mitään uutta. Ne tiukat rajat ovat aina estäneet hänen ihmissuhteensa, ja niin tekevät edelleen.
Minua harmittaa se aggressiivisuus ja väkivalta, koska niiden kanssa ei voi elää.
Ap
Ota ihan reippaasti vaan etäisyyttä. Sinun ei tarvitse olla hänen nyrkkeilysäkkinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se terapian syytä ole, aggressiivisuus ja vihaisuus ovat varmasti siellä jo olleet. Tunteiden säätely taitaa olla lapsen kengissä ystävälläsi.
Se agressiiiivuus ja viha on ollut piilossa koska ihminen on pelännyt menettämistä jos hän olisi ollut rehellisesti oma itsensä eikä valheellinen kuva ihmisestä jota ei oikeasti ole ollut koskaan olemassa.
No näinhän se toki on, että sieltä on nyt kuoriutunut sellainen ihminen, jota en ole ennen tuntenut, ja joka on sellainen, jonka kanssa kukaan täyspäinen ei halua olla tekemisissä, en minäkään.
Ja tuntuu ihan karmivalta, että se ihminen, jonka minä olen tuntenut, oli ehkä vain esitystä, eikä sitä ihmistä ollut ikinä olemassakaan. Ainakin se on kadonnut tyystin.
Loppu viimein tuo kaikki on esitystä. Jos oikein pohjalle mennään niin tuollainen ihminen pelkää kohdata itseään. Siksi show must go on.
Mikä on esitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se terapian syytä ole, aggressiivisuus ja vihaisuus ovat varmasti siellä jo olleet. Tunteiden säätely taitaa olla lapsen kengissä ystävälläsi.
Se agressiiiivuus ja viha on ollut piilossa koska ihminen on pelännyt menettämistä jos hän olisi ollut rehellisesti oma itsensä eikä valheellinen kuva ihmisestä jota ei oikeasti ole ollut koskaan olemassa.
No näinhän se toki on, että sieltä on nyt kuoriutunut sellainen ihminen, jota en ole ennen tuntenut, ja joka on sellainen, jonka kanssa kukaan täyspäinen ei halua olla tekemisissä, en minäkään.
Ja tuntuu ihan karmivalta, että se ihminen, jonka minä olen tuntenut, oli ehkä vain esitystä, eikä sitä ihmistä ollut ikinä olemassakaan. Ainakin se on kadonnut tyystin.
Loppu viimein tuo kaikki on esitystä. Jos oikein pohjalle mennään niin tuollainen ihminen pelkää kohdata itseään. Siksi show must go on.
Mikä on esitystä?
Ihminen joka lapsuudestaan saakka on ottanut eri rooleja ei pysty olemaan aito itsensä koskaan. Esitttää aina jotakin. On kuin kameolontti.
Voi olla että läheisesi ei pysty olemaan luonnollinen aito itsensä seurassasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se terapia on mielenterveyden kannalta tosi haastavaa, käydä läpi esim vanhoja traumoja, kun terapia on saatu loppuun niin ihmisen pitäisi vastata sitten olla ns toipunut kokemuksistaan.
Tästä syystä en itsekään terapiaa haluaisi, oon kahden pienen lapsen äiti ja lastensuojelu yrittää pakottaa aloittaa psykoterapiaa. Mulla on mm seksuaalista väkivaltaa lapsesta asti taustalla. Tiedän että terapia olisi vaikea prosessi. Harmi että lastensuojelu ei sitä tunnu ymmärtävän, uskoo vaa sen olevan hyväksi, kyllä niin uskon itsekin siinä vaiheessa kun olen itse siihen valmis.Terapiaan ei voi pakottaa. Todellakin pitää itse olla siihen valmis.
Mikäli trauma ei vaikuta arkeen, asia ok. Kuitenkin jäin miettimään miksi sossu painostaa?!
Että voivat kirjata sinne että apua on tyrkytetty. Se vapauttaa vastuusta, kun jos joku menee vikaan niin siitä voi syyttää asiakasta ja terapiaan menemättömyyttä. Ja jos asiakas saadaan menemään sinne terapiaan, niin voidaan evätä muuta apua sen varjolla, että jotain on jo pistetty alulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
Tämä. Kun alkaa vetää rajoja, muut ei kestä että menettää ilmaisen apurin, jota oli kiva kiusata, polkea ja hyödyntää.
Ja, kun entinen kynnysmatto alkaa voimaantua, vihan ilmaisussa voi ensin tapahtua ylilyöntejä. Mutta se ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja viimein tuhkasta nousee uusi vahva ihminen, jolle ei enää vittuilla.Missä niitä terapian avulla normaaleiksi tulleita ihmisiä voi tavata? Haluaisin todisteita, että lopputulema voi oikeasti olla hyvä, eikä niin että potilaalle jää päälle joku outo oikeutuksen vaihe, jossa hän kilahtelee muille koska kokee sen oikeutetuksi. Itsekään en uskalla mennä (takaisin) terapiaan, koska terapeutit eivät vaikuta osaavan hommiaan.
Nyt puhut asiaa. Monesti näkee juuri tuota että oikeutuksen tunnelukko vaan pahenee. Ja tuhotaan muita sillä oikeutuksella joka on feikkiä. Koska syy on itsessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se terapian syytä ole, aggressiivisuus ja vihaisuus ovat varmasti siellä jo olleet. Tunteiden säätely taitaa olla lapsen kengissä ystävälläsi.
Se agressiiiivuus ja viha on ollut piilossa koska ihminen on pelännyt menettämistä jos hän olisi ollut rehellisesti oma itsensä eikä valheellinen kuva ihmisestä jota ei oikeasti ole ollut koskaan olemassa.
No näinhän se toki on, että sieltä on nyt kuoriutunut sellainen ihminen, jota en ole ennen tuntenut, ja joka on sellainen, jonka kanssa kukaan täyspäinen ei halua olla tekemisissä, en minäkään.
Ja tuntuu ihan karmivalta, että se ihminen, jonka minä olen tuntenut, oli ehkä vain esitystä, eikä sitä ihmistä ollut ikinä olemassakaan. Ainakin se on kadonnut tyystin.
Loppu viimein tuo kaikki on esitystä. Jos oikein pohjalle mennään niin tuollainen ihminen pelkää kohdata itseään. Siksi show must go on.
Mikä on esitystä?
Ihminen joka lapsuudestaan saakka on ottanut eri rooleja ei pysty olemaan aito itsensä koskaan. Esitttää aina jotakin. On kuin kameolontti.
Tuollainen tarvitsee elämälleen kulissit ja jatkuvaa huomiota ulkoa. Some toimii välineenä tuolle patologiselle huomiohakuisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapeutit on usein todella friikkejä tapauksia, ei ole mikään ihme jos heidän seurassa rupeaa vituttamaan.
Osa näistä so called seksuaaliterapeuteista on aivan täysiä sekopäitä. Alaa ei valvota viranomaisten toimesta riittävästi ja siksi alalla pyörii mitä erikoisinta väkeä.
Jep, en ole nähnyt juuri yhtäkään tuon genren tyyppiä joka eläisi ydinperheelämää. Mistäköhän johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
Tämä. Kun alkaa vetää rajoja, muut ei kestä että menettää ilmaisen apurin, jota oli kiva kiusata, polkea ja hyödyntää.
Ja, kun entinen kynnysmatto alkaa voimaantua, vihan ilmaisussa voi ensin tapahtua ylilyöntejä. Mutta se ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja viimein tuhkasta nousee uusi vahva ihminen, jolle ei enää vittuilla.Missä niitä terapian avulla normaaleiksi tulleita ihmisiä voi tavata? Haluaisin todisteita, että lopputulema voi oikeasti olla hyvä, eikä niin että potilaalle jää päälle joku outo oikeutuksen vaihe, jossa hän kilahtelee muille koska kokee sen oikeutetuksi. Itsekään en uskalla mennä (takaisin) terapiaan, koska terapeutit eivät vaikuta osaavan hommiaan.
Nyt puhut asiaa. Monesti näkee juuri tuota että oikeutuksen tunnelukko vaan pahenee. Ja tuhotaan muita sillä oikeutuksella joka on feikkiä. Koska syy on itsessä.
Kyllä, tämä on nähty. Läheiselläni on omasta mielestään vain oikeuksia, mutta ei mitään vastuuta mistään, kaikkein vähiten omasta käytöksestään. Ja tätä feikkiä itsensä kohottamista tehdään terapeutin ohjauksessa.
Olen suoraan kysynyt, että onko hän mielestään tehnyt jotain väärin, niin sanoo kyllä, että totta kai, mutta ei osaa nimetä yhtäkään omaa väärää tekoaan. Ei edes niitä väkivaltaisia ja aggressiivisia tekojaan. Niitä ei ikään kuin ole ollutkaan, ne vähätellään olemattomiksi. Niin vahva on se oikeutuksen tunne, jota terapiassa vahvistetaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä terapiasta silti suurimmalle osalle taitaa olla hyötyä. Niin myös itselle on ollut. Noissa terapioissa on kuitenkin sellainen haastava puoli että vaikka sama terapeutti voi olla hyvä käsittelemään jokun toisen asiaa, niin sama terapeutti ei toisen henkilön kohdalla välttämättä ole se oikea, ja tässä kohtaa terapeutin tulisi ohjata asiakas toiselle terapeutille. Myös asiakkaalla on oikeus vaihtaa terapeuttia.
Ja tämä on tärkeää: Jos terapiassa joutui kaivamaan vanhoja traumoja, niin isoin virhe tässä kohtaa on keskeyttää terapia lopettaa, ilman että on käsitellyt asioita loppuun. Terapiassa avataan vanhat arkut ja sitten ne suljetaan, eikä niitä missään nimessä ole tarkoitus jättää auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
Tämä. Kun alkaa vetää rajoja, muut ei kestä että menettää ilmaisen apurin, jota oli kiva kiusata, polkea ja hyödyntää.
Ja, kun entinen kynnysmatto alkaa voimaantua, vihan ilmaisussa voi ensin tapahtua ylilyöntejä. Mutta se ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja viimein tuhkasta nousee uusi vahva ihminen, jolle ei enää vittuilla.Missä niitä terapian avulla normaaleiksi tulleita ihmisiä voi tavata? Haluaisin todisteita, että lopputulema voi oikeasti olla hyvä, eikä niin että potilaalle jää päälle joku outo oikeutuksen vaihe, jossa hän kilahtelee muille koska kokee sen oikeutetuksi. Itsekään en uskalla mennä (takaisin) terapiaan, koska terapeutit eivät vaikuta osaavan hommiaan.
Nyt puhut asiaa. Monesti näkee juuri tuota että oikeutuksen tunnelukko vaan pahenee. Ja tuhotaan muita sillä oikeutuksella joka on feikkiä. Koska syy on itsessä.
Kyllä, tämä on nähty. Läheiselläni on omasta mielestään vain oikeuksia, mutta ei mitään vastuuta mistään, kaikkein vähiten omasta käytöksestään. Ja tätä feikkiä itsensä kohottamista tehdään terapeutin ohjauksessa.
Olen suoraan kysynyt, että onko hän mielestään tehnyt jotain väärin, niin sanoo kyllä, että totta kai, mutta ei osaa nimetä yhtäkään omaa väärää tekoaan. Ei edes niitä väkivaltaisia ja aggressiivisia tekojaan. Niitä ei ikään kuin ole ollutkaan, ne vähätellään olemattomiksi. Niin vahva on se oikeutuksen tunne, jota terapiassa vahvistetaan.
Ap
Minkälaisia nuo väkivaltaiset tai aggressiiviset teot käytännössä ovat?
Terapeutit tunnistavat myös ilmiön, jossa potilas poimii terapeutin puheesta omaan agendaansa ja tulkintaansa sopivat osuudet ja ohittavat iloisesti kaiken muun. Terapian hyödyllisyys on pitkälti riippuvainen asiakkaan kyvystä rehelliseen itsereflektioon. Se vaatii kantin lisäksi jonkun verran älliä, minkä vuoksi kuntoutustukea ei helposti myönnetä niille, joiden vahvuudet ovat jossain muualla kuin äo:ssä.
Mikään määrä älyä ei silti riitä, jos on jatkuvasti tarve nähdä vika muissa, eikä halua nähdä omaa osuuttaan asioiden kulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se terapian syytä ole, aggressiivisuus ja vihaisuus ovat varmasti siellä jo olleet. Tunteiden säätely taitaa olla lapsen kengissä ystävälläsi.
Se agressiiiivuus ja viha on ollut piilossa koska ihminen on pelännyt menettämistä jos hän olisi ollut rehellisesti oma itsensä eikä valheellinen kuva ihmisestä jota ei oikeasti ole ollut koskaan olemassa.
Tämä. Ja uskokaa tai älkää, masennuksen taustalla on usein padottua vihaa ja raivoa. Kun niitä ei olsa.saanut.purkaa, ne ovat alkaneet syödä ihmistä sisältä päin eli kääntyneet masennukseksi. Masentunut ihminen ei Oikeasti ole apaattinen, alistunut hiirulainen. Vaan itse asiassa kävelevä pommi. Ei kuitenkaan 99% vaarallinen ympäristölleen. Pikemmin pommi räjähtää verbaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
Tämä. Kun alkaa vetää rajoja, muut ei kestä että menettää ilmaisen apurin, jota oli kiva kiusata, polkea ja hyödyntää.
Ja, kun entinen kynnysmatto alkaa voimaantua, vihan ilmaisussa voi ensin tapahtua ylilyöntejä. Mutta se ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja viimein tuhkasta nousee uusi vahva ihminen, jolle ei enää vittuilla.Missä niitä terapian avulla normaaleiksi tulleita ihmisiä voi tavata? Haluaisin todisteita, että lopputulema voi oikeasti olla hyvä, eikä niin että potilaalle jää päälle joku outo oikeutuksen vaihe, jossa hän kilahtelee muille koska kokee sen oikeutetuksi. Itsekään en uskalla mennä (takaisin) terapiaan, koska terapeutit eivät vaikuta osaavan hommiaan.
Nyt puhut asiaa. Monesti näkee juuri tuota että oikeutuksen tunnelukko vaan pahenee. Ja tuhotaan muita sillä oikeutuksella joka on feikkiä. Koska syy on itsessä.
Kyllä, tämä on nähty. Läheiselläni on omasta mielestään vain oikeuksia, mutta ei mitään vastuuta mistään, kaikkein vähiten omasta käytöksestään. Ja tätä feikkiä itsensä kohottamista tehdään terapeutin ohjauksessa.
Olen suoraan kysynyt, että onko hän mielestään tehnyt jotain väärin, niin sanoo kyllä, että totta kai, mutta ei osaa nimetä yhtäkään omaa väärää tekoaan. Ei edes niitä väkivaltaisia ja aggressiivisia tekojaan. Niitä ei ikään kuin ole ollutkaan, ne vähätellään olemattomiksi. Niin vahva on se oikeutuksen tunne, jota terapiassa vahvistetaan.
Ap
Ap, tee tälle ihmiselle selväksi sinun omat rajasi. Että minkälaista käytöstä et salli ja hyväksy, missä menee sinun rajasi. Tämä ihminen voi sitten miettiä, pystyykö hän kunnioittamaan sinun rajojasi.
Ei sinun pidä ollakaan toisen aggression kohteena. Ei pidä suostua olemaan kynnysmatto. Jos olet, se on riippuvuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Systeri kävi kolmen vuoden terapian.
Terapeutti vahvisti sen käsitystä mikä sillä oli ennenkin.
Muut ihmiset on syypäitä siihen, että sillä ei ole rahaa, kunnon ammattia, isoa asuntoa eikä miestä.
Oikeesti se on aina pannut rahansa menemään, ei viitsinyt opiskella ja on valinnut huonoja miehiä ja pettänyt.
Systeristä tuli entistä äkäisempi ja katkerampi. Mä en sen huutoa ja kadehtimista ja hyväksikäyttöä enää sulata.
Panin välit lopullisesti poikki vuosia sitten. Mikä helpotus.
Vierailija kirjoitti:
Systeri kävi kolmen vuoden terapian.
Terapeutti vahvisti sen käsitystä mikä sillä oli ennenkin.
Muut ihmiset on syypäitä siihen, että sillä ei ole rahaa, kunnon ammattia, isoa asuntoa eikä miestä.Oikeesti se on aina pannut rahansa menemään, ei viitsinyt opiskella ja on valinnut huonoja miehiä ja pettänyt.
Systeristä tuli entistä äkäisempi ja katkerampi. Mä en sen huutoa ja kadehtimista ja hyväksikäyttöä enää sulata.
Panin välit lopullisesti poikki vuosia sitten. Mikä helpotus.
Kauhea kohtalo siskollasi. 😟
Miten hän pärjää? Toivottavasti ei ajaudu ihan rappiolle.
Miten häntä voisi auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten läheisesi osaakin laittaa eri tavalla rajoja kuin ennen ja se harmittaa lähipiiriä...
Tämä. Kun alkaa vetää rajoja, muut ei kestä että menettää ilmaisen apurin, jota oli kiva kiusata, polkea ja hyödyntää.
Ja, kun entinen kynnysmatto alkaa voimaantua, vihan ilmaisussa voi ensin tapahtua ylilyöntejä. Mutta se ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja viimein tuhkasta nousee uusi vahva ihminen, jolle ei enää vittuilla.
Itse käynyt 7 vuoden terapian. Lähipiiri pitänyt kilttinä tyttönä, joka myötäilee asioissa.
Olen pistänyt terapian loppuvaiheessa rajat.
Lähiomaiseni sanoi viimeksi minulle, vihdoinkin tullessaan kyläilemään perheensä kanssa, sivumennen jotain haavojen nuolemisesta.
Mitä siellä terapiassa muuta tehdäänkään kuin "nuollaan haavoja" ja ollaan paranemisen tiellä!
Minunkin (entinen) ystävä kävi terapian. Hän maksoi sen itse ainakin alussa. Kallis terapeutti myötäili hänen kaikkia ajatuksiaan ja (harha)kuvitelmia. Kuinka hän on niin ihana, kultainen, tekee ja ajattelee kaiken aina oikein, eettisesti ja järkevästi.
Ja miten muut sitten toimivat niin väärin, huonosti ja epäeettisesti, eivätkä kunnioita hänen rajojaan.
Hänessä oli se hyvä puoli, että asialliset asiansa hän hoiti.
Mutta:
Hän oli täysin epätasapainoinen ihminen oikeasti. Esim. Kämppiksenä hän tuli kiljumaan ovelleni, kun pesin 2 koneellista pyykkiä ja toinen oli vajaa koneellinen. Se oli pikapesuohjelma 30c. Koin tilanteen niin absurdina, että minua alkoi naurattaa. Tästä tuli entistä pahempi itkupotkuraivari hänen suunnaltaan.
Sitten, hän tuli aukomaan päätään millon mistäkin, miten minun olemiseni ja tekemiseni häiritsi hänen elämäänsä. Itse ei voinut ajatella sen vertaa esim. Että kun minä tein vuorotyötä ja olisin joskus halunnut nukkua. Hän alkoi kovaan ääneen vaikka kälättää puhelimeensa 8.30 aamulla. Ja heräsin siihen.
Hänellä oli kaikenmaailman ihme sääntöjä ettei hänen huoneensa ovea saa suurinpiirtein avata, ja hänen keittiönkaappeja ei saa avata.
Ja aina kun tein jotain "väärin", hän oli kiljumassa minulle itkupotkuraivareissaan.
Pohjimmiltaan hän oli minulle kateellinen. Kateuden syy oli se, että minulla on rikkaat isovanhemmat.
Tästä hän otti asiakseen usein kertoa ja piikitellä, miten kuulemma mummini on ostanut minulle suurinpiirtein kaikki huonekalut. (Osan on).
Miten hän on ostanu kaiken itse omilla rahoillaan, tehnyt töitä yms.
Hän usein kutsui minua itsekkääksi. Kerran hän tuli ovelleni kertomaan, että yksissä häissä yläasteaikainen tuttumme oli kysynyt vieläkö minä olen itsekäs. 😆 ok. Mietin tätä. Miksi halusit pahoittaa mieleni ja kertoa tämän? Hän myös kysyi, jos menisin terapiaan pohtimaan itsekkyyttäni?
Mietin myös, että joo olen itsekäs siinä mielessä kun se on tarpeen ja hyväksi. Ajattelen itseäni ja omia tavoitteita, omaa elämääni, kuten kaikkien pitäisi. Mutta ei se ole muille haitallista, en toiminnallani koskaan polje muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Systeri kävi kolmen vuoden terapian.
Terapeutti vahvisti sen käsitystä mikä sillä oli ennenkin.
Muut ihmiset on syypäitä siihen, että sillä ei ole rahaa, kunnon ammattia, isoa asuntoa eikä miestä.Oikeesti se on aina pannut rahansa menemään, ei viitsinyt opiskella ja on valinnut huonoja miehiä ja pettänyt.
Systeristä tuli entistä äkäisempi ja katkerampi. Mä en sen huutoa ja kadehtimista ja hyväksikäyttöä enää sulata.
Panin välit lopullisesti poikki vuosia sitten. Mikä helpotus.Kauhea kohtalo siskollasi. 😟
Miten hän pärjää? Toivottavasti ei ajaudu ihan rappiolle.
Miten häntä voisi auttaa?
Kohtalo? Et näemmä käsittänyt että hän on tehnyt huonoja valintoja ja niillä on seurauksensa.
Ihminen joka on halunnut nopeaa mielihyvää, eikä ole kiinnostanut suunnitella tulevaisuutta.
Koko lapsuuttani varjosti äidin ja isosiskon ainainen riitely. Systeri halveksi hyviä neuvoja. Bailaaminen oli kivempaa. Ja se valehteli ja varasti kotoa.
Äiti ja isä luuli että meillä oli käynyt varkaita.
Ihminen on mällännyt elämänsä nuoresta asti.
Siitä vaan lähdet auttamaan jos kiinnostaa.
Mun on vaikea uskoa että ollaan verisukulaisia ja saatu sama kasvatus.
Alue: Aihe vapaa
Osa näistä so called seksuaaliterapeuteista on aivan täysiä sekopäitä. Alaa ei valvota viranomaisten toimesta riittävästi ja siksi alalla pyörii mitä erikoisinta väkeä.