Lue keskustelun säännöt.
Miksi muuten kertotaulukokeet kellotetaan? Ja järjestyksessä täytyy vielä vastata.
08.10.2010 |
Olen ihmetellyt tätä kun nyt kolmasluokkalainen osaa kyllä kertotaulut, jos jotain ei muista ulkoa, päättelee oikean vastauksen mikä on mun mielestä hyvä tapa (ihan siis loppuelämän kannalta).
Miksi ihmeessä koulussa täytyy tietyssä ajassa MUISTAA kertotaulujen vastaukset? Miten tämä valmentaa lasta jatkoelämään?
Kommentit (15)
ne täytyy tulla selkäytimestä, ilman laskemista ja päättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on riittävän hyvä, että osaa päätellä oikean tuloksen. Jos ajatellaan noin niinkuin elämän kannalta yleensä ottaen. Ja kun osaa päätellä kertotaulut, osaa päätellä paljon muutakin mitä koulussa ei olla vielä opetettu.
ap
ne täytyy tulla selkäytimestä, ilman laskemista ja päättelyä.
kannattaa opetella ulkoa.
Jos aina päättelee isojenkin lukujen kertotaultu, esim.7 x 8, menee laskuihin jatkossa hirveästi aikaa.
Miksi ihmeessä koulussa täytyy tietyssä ajassa MUISTAA kertotaulujen vastaukset? Miten tämä valmentaa lasta jatkoelämään?
Joillekin opettajille tuntuu kertotaulujen muistaminen olevan yksi elämän tärkeimmistä asioista. Osa oppilaista käyttää kertotaulujen opetteluun vuosien varrella kymmeniä tai satoja tunteja, eivätkä siltikään opi niitä kunnolla.
Olen alakoulun erityisope (äitiyslomalla) ja monien oppilaiden kohdalla suosittelen että jossain vaiheessa käytettään aikaa johonkin tarpeellisempaan kuin kertotaulujen opetteluun jos ne eivät helpolla päähän mene. Aivan älytöntä puuhaa jos vaikkapa 3 lk oppilaat käyttävät sen eo-aikansa kertotaulun opetteluun (erilaisilla tekniikoilla), vaikka muussakin laskemisessa on haastetta. Kotonakin niitä laskuja jauhetaan tippa silmässä vuodesta toiseen.
Kertotaulujen ulkoaopettelu ei yleensäkään ole minusta kenenkään elämässä kovin tärkeää. Juuri se on hyvä, jos osaa ne jotenkin laskea tai vaikka käyttää kännykkää siihen laskemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä koulussa täytyy tietyssä ajassa MUISTAA kertotaulujen vastaukset? Miten tämä valmentaa lasta jatkoelämään?
Joillekin opettajille tuntuu kertotaulujen muistaminen olevan yksi elämän tärkeimmistä asioista. Osa oppilaista käyttää kertotaulujen opetteluun vuosien varrella kymmeniä tai satoja tunteja, eivätkä siltikään opi niitä kunnolla.Olen alakoulun erityisope (äitiyslomalla) ja monien oppilaiden kohdalla suosittelen että jossain vaiheessa käytettään aikaa johonkin tarpeellisempaan kuin kertotaulujen opetteluun jos ne eivät helpolla päähän mene. Aivan älytöntä puuhaa jos vaikkapa 3 lk oppilaat käyttävät sen eo-aikansa kertotaulun opetteluun (erilaisilla tekniikoilla), vaikka muussakin laskemisessa on haastetta. Kotonakin niitä laskuja jauhetaan tippa silmässä vuodesta toiseen.
Kertotaulujen ulkoaopettelu ei yleensäkään ole minusta kenenkään elämässä kovin tärkeää. Juuri se on hyvä, jos osaa ne jotenkin laskea tai vaikka käyttää kännykkää siihen laskemiseen.
3-luokkalaiseni opettaja ajattelee juuri näin, ja minusta se on hienoa!
t. kertotauluja osaamaton insinööri
ei onneksi mitään kertotauluja kelloteta vaikka olen toisista kouluista kuullut tällaista tapahtuvankin. Vanhanaikaista!!
Minusta on parempi että ihminen oppii itse päättelemään ja laskemaan vähän päässään eikä ole niin kamalaa jos ei nyt yhtäkkiä muistaisikaan mitä 9*8 on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy olla erittäin hyvä kompensoimaan puutettaan muilla tavoin. Joko olet hirmu nopea tai sitten se kaikki muu matikassa on niin helppoa, että aikaa jää 7+7+7+7+7+7:n laskemiseen. Useimpien on kuitenkin helpointa opetella kertotaulut ulkoa ja käyttää enemmän aikaa muuhun pähkäilyyn. Siinä olen samaa mieltä erityisopen kanssa, että jos siihen opetteluun menee hirveästi aikaa, ehkä kannattaa luovuttaa. Jos lapsi pärjää matikassa ilmankin, pärjätköön. Ja jos ei pärjää, niin ei ne kertotaulut olisi tilannetta parantaneet. Molemmissa tapauksissa yläkoulun matikan numero kuvastaa lapsen todellista osaamista: kertotauluthan vaikuttaa numeroon vain 3. ja 4. luokalla, sen jälkeen niitä ei kai kuulustella erikseen.
Kun muistat, minkä kertolaskun tulos on esim. 72, osaat suoraan sanoa, montako kertaa 8 menee tuohon lukuun. Jakolaskujen laskeminen siis nopeutuu, kun ei tarvitse ruveta päättelemään ja laskemaan, että kuinkahan monta kertaa se 8 nyt voisikaan mennä lukuun 72.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laskut oli sekaisin, koska 3-6-9-12 tyylinen rimpsu ei opeta mitään. mutta jos tuli sellainen "oikosulku", ettei ihan heti muistanut, niin nopealla tahdilla kerkisi ottaa uusiksi sen "ohi menneen" ja silti se meni läpi. siitä sai jonkun todistuksenkin silloin.... (oli muuten hienoa!!)
Päässälasku yleensäkin on sellainen taito, jota on hyvä olla olemassa, jotta osaa edes suuntaa hahmottaa, että tulikohan laskimen kanssa näppäilyvirhe.
mutta joo, aikuisten oikeesti elämässä ei kai sillä sitten niin väliä ole, että muistaako sen vastauksen vai laskeeko. ehkä se helpottaa sitä jakolaskun opettelua, koska joku juju siinä on, ei niitä vaan sen takia opetella, että on kiva luetuttaa nykylapsillakin joitain rimpsuja, kun mekin ollaan opiskeltu saksan datiivia / akkusatiivia vaativat prepositiot... ;-)
Joko olet hirmu nopea tai sitten se kaikki muu matikassa on niin helppoa, että aikaa jää 7+7+7+7+7+7:n laskemiseen.
En ole se insinööri, mutta ihmettelen kuinka usein aikuisten tarvitsee laskea päässä paljonko on 6x7. Nopeasti ei tule minulle mieleen että olisin tuota laskua kertaakaan tarvinnut sitten kouluaikojen (ala-asteen). Yläasteellakin oli jo laskimet. Eli ihan hirveästi ei tarvitse ylimääräistä aikaa tuhlata jos tuon laskun laskee yhteenlaskuna vaikkapa kerran kymmenessä vuodessa.
(Eurojen tullessa toki kutosen kertotaulua käytettiin pari vuotta ahkerasti.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko olet hirmu nopea tai sitten se kaikki muu matikassa on niin helppoa, että aikaa jää 7+7+7+7+7+7:n laskemiseen.
En ole se insinööri, mutta ihmettelen kuinka usein aikuisten tarvitsee laskea päässä paljonko on 6x7. Nopeasti ei tule minulle mieleen että olisin tuota laskua kertaakaan tarvinnut sitten kouluaikojen (ala-asteen). Yläasteellakin oli jo laskimet. Eli ihan hirveästi ei tarvitse ylimääräistä aikaa tuhlata jos tuon laskun laskee yhteenlaskuna vaikkapa kerran kymmenessä vuodessa.
(Eurojen tullessa toki kutosen kertotaulua käytettiin pari vuotta ahkerasti.)
Insinööriopinnoissa mentiin TI89-laskimella ja nyt töissä Excel hoitaa laskemisen. Ei mun tarvitse laskea, vaan kone tekee sen. Minä vain annan tarvittavan tiedon ja se siitä. En tosiaan luottaisi omaan tai oikein kenenkään täysin käsin laskemiin lujuuslaskelmiin.
t: se insinööri
tämän laskun: 7 x 8 lasken niin että 70-14=56. Ja samaan tapaan muitakin, eli en laske esimerkiksi 7+7+7+7+7+7=42 vaan jotenkin 35+7=42 (koska 5:n kertotaulu helppo, sen muistan ulkoa;) Ja jakolaskut menevät samalla kaavalla, esim. montako kertaa 7 menee 42, laitan ensin 42 kahtia eli 21 ja siitähän sen heti keksii että 3 kertaa menee 7 ja eli 42 menee 6X7. Ja aikaa ei mene sen enempää kun niilläkään jotka ulkoa muistavat. Pystyn päässä laskemaan myös paljon monitmutkaisempia laskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustellessa valuuttaa laskiessa, prosenttilaskua, kertolaskua esim. kun arvioi väkimäärää: jossain tilassa on 8 pöytää jossa kussakin istuu 8 henkilöä. Ei tarvitse laskea yksitellen, vaan äkkiä pystyy päättelemään osallistujamäärän.
Ja monessa monessa muussa.
ajankäyttö kertoo siitä, kuinka hyvin ne muistaa ulkoa, eli juuri tuosta paljonko täytyy päätellä ja laskea. Olen oikeassa siinä, että loppuelämän kannalta on hyvä ja riittävä jos pystyy päättelemään tai laskemaan vastauksen, mutta loppukoulunkäynnissä laskemiseen ei ole aikaa. Aika pitää käyttää siihen että mietitään tarviiko nyt derivoida vai integroida, kertotaulujen pitää siinä vaiheessa olla automaatio, johon ei aikaa tuhlata.