Lue keskustelun säännöt.
Roope Lipasti: kirjojen kuuntelu ei ole lukemista
19.09.2023 |
Kolumnissaan Lipasti painottaa, että kuuntelu ja lukeminen ovat eri asioita pohtii pohtii että mahtaako lukeminen enää kannattaa jos lukemisen sijaan vain kuunnellaan kirjoja: https://yle.fi/a/74-20048454
Ja huomiona se, että jos joku haluaa lukea kirjansa ja ottaa niteen fyysisenä käteen niin se ei tee tästä taantumuksellista ja kehityksen vastaista jos suosii sitä äänikirjoja sen sijaan.
Kommentit (172)
Roope on kyllä oikeassa - lukeminen on aivan eri juttu kuin kuunteleminen. Kirjan kokee ihan eri tavalla, kun sen lukee itse ja pitelee sitä fyysistä kirjaa käsissään. Silti nykyään kuuntelen kirjoja enemmän kuin luen - kirjat ovat hyvä lenkkikaveri, ja autoillessakin mieluummin kuuntelee kirjaa kuin lukee :D
Illalla nojatuolissa taas on ihana vaipua kirjojen maailmaan itse lukien - siinä ei sen palkatun lukijan ääni pääse vaikuttamaan omiin mielikuviin ja tunnelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän se olekaan. Se on kirjojen kuuntelemista.
Ja on noissa se ero, että äänikirjoja voit tosiaan pitää taustalla (autoa ajaessa, töissä, siivotessa) kun taas perinteinen lukeminen vaatii sen pelkkään kirjaan keskittymisen. Totta kai nämä ovat aivojen näkökulmasta erilaisia asioista.
"Äänikirjalle on epäilemättä paikkansa, ja maailma olisi köyhempi ilman niitä, mutta ne eivät ole sama asia kuin lukeminen. Tämä pitäisi muistaa etenkin lasten kohdalla." Lapsille on ainakin ollut cd+ kirja yhdistelmiä, ja aikoinaan kasetti+ kirja. Lapset "lukivat" ja kuuntelivat samalla. EIkö se muka kehitä lukutaitoa!
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
Miten ihmeessä se voisikaan olla lukemista? Lukeminen tapahtuu silmillä, kuuntelu korvilla. Joo, sama info menee, mutta eri metodilla. Se ei tee kuuntelemisesta lukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
Eivät lue, koska heillä ei ole näköaistia millä lukea. Yritä nyt tajuta.
Kirja menee hukkaan kuunneltuna. Sen takia luen hyvät ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä edes sanotaan kirjoiksi? Miksei vaikka äänitteiksi.
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
.
Yksinkertainen kuunnelma
Vierailija kirjoitti:
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Äänikirja ja kasetti/cd jossa kirja luettuna. Lapsi oppii kuvan ja sanan kautta asian, oppii ymmärtämään kuuntelemalla. Aikanaan kun osaa lukea, ymmärtää myös lukemaansa. Toivottavasti. Täällä välillä näkee ettei ymmärretä, lukemaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Äänikirjan kuunteleminen ei kehitä lukutaitoa, mutta sanavarastoa se kasvattaa ja jonkin verran kielioppiakin kehittää. Siksi kai sitä ääneen lapsille lukemista suositellaan, vaikka he jo itse osaisivatkin lukea.
Äänikirja valitaan silloin, kun halutaan syystä tai toisesta päästä helpommalla. Kuunteleminen on paljon helpompaa kuin lukeminen. Sama asia ne eivät tietenkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
He lukee sanat sormilla, joten lukevat. Se on aktiivista tekemistä. Lisänä on pistekirjoituksen tuoma kulttuuri jonka kokevat lukiessaan, koska mikään kieli ei käänny uudelle kielelle hieman muuttumatta matkan varrella
Mutta ihan samalla lailla pystyy keskustelemaan kirjasta vaikka toinen olisi lukenut painetun version ja toinen kuunnellut ääneen luettuna. Sisältö on sama ja luo joka tapauksessa omat tulkintansa eri ihmisille, niin kuin kirjan kuuluukin. Ei se formaatti ole pääasia, vaan sisältö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
He lukee sanat sormilla, joten lukevat. Se on aktiivista tekemistä. Lisänä on pistekirjoituksen tuoma kulttuuri jonka kokevat lukiessaan, koska mikään kieli ei käänny uudelle kielelle hieman muuttumatta matkan varrella
Lukevatko he äänikirjat sormillaan?
Eli näkövammaiset ja lukihäiriöiset eivät pysty kokemaan kirjoja oikein, jos ovat "vain" kuunnelleet? Onko lapsille ääneen lukeminenkin sitten ihan turhaa, koska vasta itse luettuna kirjat ovat oikein koettuja?
Mä itse uskon että fyysisen kirjan lukeminen kehittää aivoja eri tavalla kuin kirjan kuunteleminen. Jokainen valitkoon mieluisan muodon itse, mutta uskon että fyysisten kirjojen lukemisesta on hyötyä opiskeluissa, joissa voi olla paksuja tenttikirjoja luettavana. Voi olla pieni kriisin paikka alkaa lukea jotain tiiliskiveä oikeushistoriasta jos on siihen saakka vaan laittanut napit korvaan ja kuunnellut äänikirjoja. Mä en oo koskaan kuunnellut äänikirjoja, ei tunnu omalta. Sen sijaan kuuntelen kyllä podcasteja ja haastatteluja paljon.
Totta. Itse en tykkää äänikirjoista ollenkaan. Jotenkin "höpötys korvissa" on vain ärsyttävää taustamelua, ja huomioni hajoaa kaikkeen muuhun. Saattaa käydä niinkin, että äänikirja pyörii, mutta ajattelen ihan muita asioita. Lukiessa tällaista ongelmaa ei ole lainkaan. Olen miettinyt, johtuisiko siitä, kun jo koulussa ja myöhemmin tylsissä palavereissa on oppinut ignooraamaan korvien kautta tulevan tylsän hälyn ja keskittymään kiinnostavampiin asioihin, olemaan omissa maailmoissaan vaikka höpötystä kuuluu.
E-kirja taustamusiikilla?