Oletko koskaan asunut syrjässä yksin ja pelännyt ja
sitten kun muutit kaupunkiin kerrostaloon huokaisit helpotuksesta kun ympärillä oli porukkaa?
Kommentit (34)
Kyllä nuorena. Eräs vihreiden edustaja on aivan oikeassa syrjäseudulla asumisesta.
Joo mutta tarpeeks kauan kun asuu siinä kerrostalossa niin se turvallisuuden tunnekkin poistuu nopeaa jos on yksin paljon ja tilalle tulee taas se vanha tuttu pelko siellä asunnossa, mikä tarkoittaa sitä että se pelko tulee jostain muualta eikä ulkoisista tekijöistä
Vierailija kirjoitti:
Joo mutta tarpeeks kauan kun asuu siinä kerrostalossa niin se turvallisuuden tunnekkin poistuu nopeaa jos on yksin paljon ja tilalle tulee taas se vanha tuttu pelko siellä asunnossa, mikä tarkoittaa sitä että se pelko tulee jostain muualta eikä ulkoisista tekijöistä
Maalla on kesäisin ihanaa kun on ympärivuorokauden valoisaa, mutta kun yöllä on pilkkopimeää se onkin eri juttu asu siellä yksin.
Asuin kerrostalossa isossa kaupungissa ja pelkäsin.
Nykyään asun total syrjäseudulla, pimeä on oikeasti säkkipimeää - enkä voisi olla onnellisempi. Ei täällä ole mitään pelättävää. Ei ne karhutkaan kuitenkaan sisälle tule.
En.
Asun maaseudulla yksin, mutta minua ei pelota. Olen asunut vuosikymmeniä kaupungissa, eikä pelottanut sielläkään.
Huokaisin helpotuksesta kun pääsin maalle yksin asumaan, tai enhän minä täällä yksin asu kun kylällä on muitakin taloja, mutta ei aivan vierivieressä
Vierailija kirjoitti:
Asuin kerrostalossa isossa kaupungissa ja pelkäsin.
Nykyään asun total syrjäseudulla, pimeä on oikeasti säkkipimeää - enkä voisi olla onnellisempi. Ei täällä ole mitään pelättävää. Ei ne karhutkaan kuitenkaan sisälle tule.
Niin luulin minäkin ennen kuin sain stalkkerin.
Vierailija kirjoitti:
En.
Asun maaseudulla yksin, mutta minua ei pelota. Olen asunut vuosikymmeniä kaupungissa, eikä pelottanut sielläkään.
Huokaisin helpotuksesta kun pääsin maalle yksin asumaan, tai enhän minä täällä yksin asu kun kylällä on muitakin taloja, mutta ei aivan vierivieressä
Eli et ihan syrjässä asu.
En ymmärrä kysymyksen taustalla olevaa ajatusta, tuntuu täysin oudolta että joku ajattelisi noin. Vaikka vastausten perusteella ei se taida kovin poikkeuksellista olla.
Miksi siellä totaalisen syrjässä pitäisi pelätä jotain? Jos siellä ei ole ihmisiä lähimaillakaan, olet terve, ympärillä kunnon seinät ja katto. Pimeydessä ei ole mitään pelättävää. Tuskin petoeläimetkään on kimpussa.
Eniten koskaan olen pelännyt kaupungissa vaikka on ollut katuvalot kun vahingossa kävelin ihan väärälle alueelle eräässä USA:n isoimmista kaupungeista. Ja voin sanoa että oli kyllä ihmisiäkin ympärillä, mutta myös isohko jengirähinä. Ei ne valot eikä ihmiset välttämättä tuo turvaa.
Syrjäkylällä omakotitalossa kyllä uskalsi pitää oven lukitsematta yötä päivää...
No ainoa asia mikä pelotti yksin maalla asuessani oli että jos esimerkiksi synnytys käynnistyy eikä ehdi hälyttää apua että miten sitten pärjään. Jos olisi ollut jotain terveydellisistä ongelmaa, niin varmasti samoja pelkoja olisi ollut niiden suhteen..
Muutin sitten loppuraskaudesta kaupunkiin.
Tykkään asua kerrostalossa mutta samoin tykkään olla yksin mökillä, onhan siinä naapurit. Enemmän mä pelkäisin muita ihmisiä yksin liikkuessa kaupungilla yöaikaan kuin jotain metsän eläimiä.
N31
Äiti asuu yksin isossa ok-talossa. Veljeni kertoi että äitillä on yölläkin valoja päällä. Eli kyllä äitiä pelottaa asua siellä, varsinkin pimeällä. Olen ehdottanut äitille kerrostaloon muuttamista, mutta ei halua. Samoin kaikenlaisia huijareita on liikkeellä niin se pelottaa myös kun vanhus asuu ok-talossa. Ne ovatkin varsinaisia petoja. Pahempia kuin sudet ja karhut. Kerrostaloon nämä huijarit ei niin pääsis jos on ovikoodi alhaalla.
Ainoat ulkoapäin tulevat asiat mitä pelkään, on liikkuminen yksin kaupungilla missä voi kuka tahansa hullu tulla vastaan ja sitten liikenneonnettomuudet. Eli pelkoni liittyvät ihmisiin. En pelkää ollessani täällä pimeyden keskellä, täällä on rauha eikä mikään uhkaa minua.
Kyllä,teininä. Kun täytin 11 vanhemmat päätti että voin olla illat ja joskus yötkin yksin. Ei naapureita,ei katuvaloja. En uskaltanut katsoa ikkunoista ja varmistelin koko ajan että ovi on lukossa . Kun muutin 17vuotiaana opiskelujen perässä pois oli ihanaa "joutua" solukämppään ja kuulla naapurien ääniä. Edes bileet ei haitanneet.
Kai ihmisten keskellä on pelottavampaa kuin syrjässä.