Lue keskustelun säännöt.
Mummoni kuoli, miehen mielestä vanhojen ihmisten poismenoa ei tarvitse surra :(
17.08.2008 |
Erikoinen kommentti mieheltäni :(
Mummoni on äskettäin kuollut ja tietysti asia vaikutti minuun. Miehen mielestä vanhat ihmiset kuolevat pois (kuuluvatkin kuolla) ja sen takia ei tarvitse surra.
Tietysti tiedän että vanhat ihmiset kuolevat ja se on luonnon kulkua mutta se ettei saisi näyttää että suree oman mummon poismenoa on mielestäni järkyttävää :( Itse tiedän että jos saan käsitellä asiaa heti niin se on paljon helpompaa kun että joutuisin tukahduttamaan tunteeni koska "vanhojen ihmisten kuollessa ei tarvitsisi surra".
Kommentit (30)
Ihan pee puhetta moinen.. Ihmettelen mistä on saanut tuommoista päähänsä. Liityy varmaan johonkin hänen lapsuudenkodin kokemukseen...?
Minulle mummo on ollut läheisempi kuin äiti, ja vaikka mummo elisi satavuotiaaksi, itken ja suren varmasti silmät päästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se mummon kuolema lamauttaa viideksi vuodeksi koko elämän, ei sekään kohtuullista ole. Tai illat on pelkkää märehdintää. Eli kohtuus kaikessa.
isoäitini kuoli vuosi sitten 98-vuotiaana. Loppuun asti hän oli järjissään ja vielä viimeisenä päivänä kävelikin. Väsynyt sydän vain lopetti lyömästä. Hän sai sellaisen kuoleman kuin halusikin.
Olen antanut itselleni surra, mutta en oikein osaa. Kaipaan häntä välillä, mutta en ole edes hautajaisissa itkenyt. Isoäiti oli odottanut kuolemaa lähes 50v, isoisäni kuolemasta asti eli kauemmin kuin minä muistan.
Sure ja itke ihan vapaasti. Tottakait saa myös surra, vaikka onkin vanha ihminen kyseessä. Mummo on kuitenkin tosi läheinen sukulainen.
Ja meidän äidin ystävä kuoli syöpään niin sanoi anoppi tähänkin ettei tarvi surra koska sairas oli eikä elämä olisi ollu elämisen arvoista kuitenkaan...
On armokuolemien kannattaja.
Aika kylmää ajattelua minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtaan, koska sitä ihmistä ei näe enää ikinä. Miksi siitä ei saisi olla surullinen. Tottakai voi olla myös "iloinen", että joku pääsi pois kivuosta, mutta ne kaksi asiaa ei sulje pois toisiaan.
Eli aikuiset eivät saa surra??
Eiköhän se ole jokaisen oikeus jos itselle rakas ihminen kuolee, olipa hän sitten vanha, keski-ikäinen tai lapsi?
Ei sureminen aina tarkoita päivästä toiseen vollottamista....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole viittä vuotta itkenyt ja märehtinyt mutta tietysti perjantaina oli "suru puserossa" ja hieman itketti. Tuntui vielä pahemmalta kun mies totetaa ettei vanhoja ihmisiä tarvitse surra.
Kun hänen mummonsa kuoli joitakin vuosia sitten niin en huomannut miehessä mitään "muutosta" tai surun/ikävän tapaista. Erikoinen ajatustapa. Tulee väkisin mieleen että mitä jos minä tai lapsemme kuolevat, tarvitseeko silloinkaan surra.
ap
Kaikki ihmiset eivät juuri suremisen tunteita herätä. En minäkään surrut anoppia, enkä tule suremaan äitiänikään. Turhan kauan joka tapauksessa piinana roikkuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihminen kuolee, hän on ikuisesti poissa. Tottakai sitä on luonnollista surra, ettei koskaan enää tuota läheistä ihmistä näe, ei se ikää katso.
16, et sitten osaa lukea.
Et sitten itse osaa lukea.
16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin eiköhän MUMMOT ole vertailukelpoisia. Vai minkälaista asteikkoa sinä sitten käytät?? "78,6-prosenttisesti samanarvoisesti läheisiäkö" vertaat?
Joten eivät todellakaan ole vertailukelpoisia millään asteikolla.
16
niin eiköhän MUMMOT ole vertailukelpoisia. Vai minkälaista asteikkoa sinä sitten käytät?? "78,6-prosenttisesti samanarvoisesti läheisiäkö" vertaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti miehen tarkoitus oli hyvä, lievittää ap:n surua. On tosi vaikeaa keksiä, mitä sanoa läheisensä menettäneelle.
Sure ap rauhassa, ja koita olla välittämättä miehen sanoista, vaikka ne tökeröiltä tuntuvatkin.
Mikä se sinun asteikkosi on, jolla vertailet?
Tottakai läheisen ihmisen kuolema aiheuttaa surua, koska se on niin lopullista - ihmistä ei enää näe eikä voi jakaa asioita. Itsellekin mummo oli tosi läheinen ja eka viikko oli aivan kamala, koko ajan pala kurkussa. Mieheni sen sijaan sanoi että ymmärtää suruni koska tiesi että mummoni oli läheinen, näimme häntä koko perheenä usein.
Vaikka olis oma isä jota ei ole koskaan nähnyt niin ei se ole läheinen
voi tietää oliko ap:n miehelle mummo läheinen vai ei. Ehkä olikin, mutta mies ei vain ryve surussa.
Mikä se sinun asteikkosi on, jolla vertailet?
Ei samantasoisten sukulaisten kanssa välttämättä olla yhtä LÄHEISIÄ. Tajuatko? Et ilmeisesti.
että et sure vaan ikävöit. Kaksi eri asiaa. Tietysti on luonnollista että vanhat ihmiset kuolevat, eikä siinä sinänsä olekaan mitään surtavaa (luonnollinen elämän kiertokulku). Ikävä on kuitenkin aina kova, ja eiköhän se jo miehesikin mielestä oikeuta itkemään mummosi poismenoa.