Hyötyvätkö Asperger-ihmiset yleensä vertaistuesta?

Minusta ainakin on mukava olla seurassa, jossa ei tarvitse maskata.

Minä en jostain syystä ole hyötynyt juuri ollenkaan.

Varmaan yksilöllistä. Itse en ole hyötynyt. Olen aika erakkoluonne enkä erityisemmin kaipaa seuraa, minulle riittää ihmissuhteiksi vanhemmat, sisarukset ja sukulaiset.

Minulla ei ole kuin piirteitä, ei varsinaista diagnoosia, ammattilaisten vahvistama. En ole kokenut hyötyväni vertaistukiryhmistä mitenkään. Ehkä en ole vertaistuki-ihminen tai sitten en ole tarpeeksi asperger, ken tietää.

En hyödy. En halua olla vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä. Näin netin kautta keskusteleminen sujuu paremmin. Monesti muutoin sulkeudun enkä keksi mitään sanottavaa.

En ole hyötynyt. En ole oikein ikinä onnistunut ystävystymään läheisemmin muiden assien kanssa. Tiedä sitten, mikä siinä on, ehkä liian samantyyliset vaikeudet korostuvat?

Ei. He eivät muutu.

No en hyödy; samanlaista itsensä toistelua, ehkä jopa astetta pahempaa subjektiivista suoltoa se on muiden assien kanssa. Lähinnä ahdistaa ja ketuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei. He eivät muutu.

Vertaistuen ei ole tarkoitus muuttaa ketään ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Minä en jostain syystä ole hyötynyt juuri ollenkaan.

En minäkään. Menin jopa kokemusasiantuntijakoulutukseen, mutta lopetin kesken kun ne muut oli niin normaaleja. Ihan kuin tavallisia naisia, kälättivät ja bondasivat välittömästi ja järjestelyt kusi koko ajan.

Ja minä kun olin kuvitellut, että kerrankin saan olla kaltaisteni parissa, missä kaikki on loogisia ja järjestelyt täydellisiä.

Vierailija kirjoitti:

En ole hyötynyt. En ole oikein ikinä onnistunut ystävystymään läheisemmin muiden assien kanssa. Tiedä sitten, mikä siinä on, ehkä liian samantyyliset vaikeudet korostuvat?

No, tuskin MS-potilaatkaan sen ihmeemmin keskenään ystävystyvät. Ei se ole vertaistuen tarkoitus. Ei kukaan tietenkään ystävysty siksi, että on sama diagnoosi, vertaistuen idea on kuulla, että muilla on samanlaista, että ei ole ainoa outo maailmassa.

Itse en ole hyötynyt. Luulen, että me assit hyödymme vähemmän kuin muut siksi, että mehän olemme tutkitusti keskenämme ERILAISEMPIA kuin nentit keskenään. Eli, ironista kyllä, meillä on luultavasti vielä vaikeampaa löytää yhteinen sävel toistemme kanssa kuin nenttien kanssa.

Sehän tässä assiudessa on niin surullista, että olet niin saatanan erilainen, että kaltaisiasi ei kerta kaikkiaan ole. Joo, jollakulla voi olla samat aistiyliherkkyydet tms, mutta kaikki se muu.

Itse ainakin tulen toimeen nenttien kanssa paremmin kuin muiden assien. Erilainen olen joka tapauksessa, joten olen sitten mieluummin erilainen ja ulkopuolinen ihmisten kanssa, joilla ei ole ongelmia. Niitä minulla on ihan omasta takaa.

Minua alkaa masentamaan kun kuulee muiden assien tarinoita. Nimenomaan se että kukaan heistä ei ole yhtään sen onnellisempi kuin minä.

Elämä on yhtä taistelua kaikilla

Vierailija kirjoitti:

Ei. He eivät muutu.

Toivottavasti sinä muutut. Asennevamma ei ole parantumaton