Miksi "hiljaisuus" on aina huono asia ihmisessä ja se pitää mainita erikseen?

Ei se huono asia ole automaattisesti. Ehkä parisuhteessa olisi huono, jos joku odottaa puhuvaa suhdetta tai lasta kohtaan. Joten pitäisi olla kaksi hiljaista?

Ei se ole huono piirre. Ainakaan yleensä. Olisin itsekin mieluummin hiljainen kuin tällainen äänekäs pälpättäjä, ärsytän ihmisiä.

Suomen tyhmä rapa. Muualla hyväkin asia.

tapa piti kirjoittaa

Miksi oletat että se on huono asia?

Olemuksen tai käytöksen kuvailu potilaskertomuksessa kuuluu asiaa, ainakin silloin kun on kyse mielenterveydestä tai sen epäilystä.

Jos olet tänään hiljainen ja ensi tapaamisessa huomattavan puhelias, on asiaan syytä perehtyä enemmän. Tai jos muuten potilaan kähtös vaihtelee äärilaidasta toiseen.

Lekurin ei pitäisi kirjoitella havaintoja ja mitään ylimääräistä. Ihminen voi olla näyttämässä vaikka ihoaan siellä.

Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa, niinhän sitä sanotaan :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletat että se on huono asia?

Olemuksen tai käytöksen kuvailu potilaskertomuksessa kuuluu asiaa, ainakin silloin kun on kyse mielenterveydestä tai sen epäilystä.

Jos olet tänään hiljainen ja ensi tapaamisessa huomattavan puhelias, on asiaan syytä perehtyä enemmän. Tai jos muuten potilaan kähtös vaihtelee äärilaidasta toiseen.

koska, oon joutunut pienestä asti selitellä miksi en puhu paljon jne. Yksi mies kerran ruokapöydässä tokaisi "no mikset sä puhu?"

Kommunikointi on kaiken a ja o. Vuorovaikutus.

Hiljaisuus on huono asia ystävässä tai parisuhteessa. Myös työkaverin (läheinen kollega) hiljaisuus on negatiivista.

Miksikö: voin puhua seinille yksinkin, mihin siis tarvitsen sinua, jos et saa mitään sanotuksi?

Elokuvissa, luokassa ja monessa muussa tilanteessa hiljaisuus on hyvä asia.

Lääkärissä hiljaisuus voi olla todella huono asia. Lääkärit eivät lue ajatuksia, joten vaineutat lääkärin työtä jos jätät asioita kertomatta.

Hiljainen äänensävy on sitten taas ihan toinen juttu.

Olet keskivertoa älykkäämpi.

Why do Intelligent and Wise People Often Tend to be Quiet?

The less the depth, the more the noise.

The more the depth, the more the calm.

Tiedän niin mitä tarkoitat. Minua on myös kuvailtu aina "sellainen hiljainen, aika hiljainen, ihan mukava ja hiljainen". No, en ole hiljainen sopivassa seurassa jossa koen että voin olla oma itseni.

Vierailija kirjoitti:

Kommunikointi on kaiken a ja o. Vuorovaikutus.

oikeastaan sanat on vain pieni osa sitä. 

Joo on kanssa saanut kuulla ja paljon kyselty miksi olen niin hiljaa. On myös pohdittu useasti selän takana. En mä pölise turhaan et jos mulla ei ole sanottavaa olen mieluummin hiljaa kuin yritän väkisin keksiä juttua. Mulle hiljaisuus ei ole kiusallista enkä mä ole mikään esiintyvä apina, jonka tarkoitus on viihdyttää ettei muille tule epämukava olo.

juuri näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletat että se on huono asia?

Olemuksen tai käytöksen kuvailu potilaskertomuksessa kuuluu asiaa, ainakin silloin kun on kyse mielenterveydestä tai sen epäilystä.

Jos olet tänään hiljainen ja ensi tapaamisessa huomattavan puhelias, on asiaan syytä perehtyä enemmän. Tai jos muuten potilaan kähtös vaihtelee äärilaidasta toiseen.

koska, oon joutunut pienestä asti selitellä miksi en puhu paljon jne. Yksi mies kerran ruokapöydässä tokaisi "no mikset sä puhu?"

Jos on ihan täysin tuppisuu muita kohtaan, niin se tuntuu epämiellyttävältä. Ikään kuin (sosiaalisella tasolla) uhkaavalta, kun ei tiedä yhtään, mitä toinen ajattelee. Esimerkiksi jossain työpaikan kokouksessa jos ei yhtään hymistele olevansa samaa mieltä, niin toiset saattaa miettiä, että oletko täysin eri mieltä ja pidät muita ihan idiootteina mutta et voitsi avata suutasi.

Toisaalta jossain tilanteessa täysi hiljaisuus voi vaikuttaa siltä, että olet hyvin surullinen tms.

Keskivertoihmiset puhuvat, nyökkäilevät, naurahtelevat jne. ainakin sen verran, että muut tietävät heidän osallistuvan tilanteeseen ikään kuin ystävällisellä mielellä. Jos ei vaivaudu tekemään tätä, niin se vaikuttaa siltä että jokin on mielestäsi huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletat että se on huono asia?

Olemuksen tai käytöksen kuvailu potilaskertomuksessa kuuluu asiaa, ainakin silloin kun on kyse mielenterveydestä tai sen epäilystä.

Jos olet tänään hiljainen ja ensi tapaamisessa huomattavan puhelias, on asiaan syytä perehtyä enemmän. Tai jos muuten potilaan kähtös vaihtelee äärilaidasta toiseen.

koska, oon joutunut pienestä asti selitellä miksi en puhu paljon jne. Yksi mies kerran ruokapöydässä tokaisi "no mikset sä puhu?"

Jos on ihan täysin tuppisuu muita kohtaan, niin se tuntuu epämiellyttävältä. Ikään kuin (sosiaalisella tasolla) uhkaavalta, kun ei tiedä yhtään, mitä toinen ajattelee. Esimerkiksi jossain työpaikan kokouksessa jos ei yhtään hymistele olevansa samaa mieltä, niin toiset saattaa miettiä, että oletko täysin eri mieltä ja pidät muita ihan idiootteina mutta et voitsi avata suutasi.

Toisaalta jossain tilanteessa täysi hiljaisuus voi vaikuttaa siltä, että olet hyvin surullinen tms.

Keskivertoihmiset puhuvat, nyökkäilevät, naurahtelevat jne. ainakin sen verran, että muut tietävät heidän osallistuvan tilanteeseen ikään kuin ystävällisellä mielellä. Jos ei vaivaudu tekemään tätä, niin se vaikuttaa siltä että jokin on mielestäsi huonosti.

Musta on kiva että tunnun uhkaavalta .

Riippuu henkilökemioista. Toiset pitävät puheliaammista ja toiset hiljaisemmista. Itsessäni en pidä hiljaisuudestani.

Hiljaisilta usein puuttuu sosiaaliset taidot. Joko he ovat ujoja tai heitä ei kiinnosta. Tai ehkä jotain muuta. Seurassa nämä hiljaiset ovat aika turhia. Jos et anna mitään itsestäsi, miksi minäkään antaisin? Hiljaisuudessa jää monta hyvää ideaa keksimättä.

Varmaan riippuu hiljaisuudesta. Jos lääkäri joutuu kiskomalla kiskomaan asiaa susta irti, eikä saa oikein puheestakaan selvää, niin onhan se ihan käypä havainto.

Jos taas ei oo semmonen seuramies, niin saatan kuvailla juurikin, että sellainen hiljainen. Mitä muuta voi sanoa, jos ei oo toisesta muuta sanottavaa. Muutenkin voi kuvailla jostain vaikka, että sellainen sosiaalinen tai omituinen höpöttäjä tai mitä nyt milloinkin ekana tulee mieleen.

Jos on hiljainen, niin on. Ei se väärin ole