Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut koiran ottamista?
Kommentit (28)
Kaduin useasti, vaikka rakas koira olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, päinvastoin. En ollut ollenkaan varma haluanko koiraa ja joka päivä olen onnellinen siitä, että mulla on tuo rakas karvakaveri.
Rakastan koiraa. Jokainen koira ansaitsisi hyvän kodin ja rakkautta.
Kyllä. Luojanlykky että hurtta jäi auton alle. Elämänlaatu parani meillä kertaheitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa kysyttiin pari päivää sitten 👹
Aaa... okei. Etsin vanhan ketjun. Kiitos vinkistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti - en koskaan. Monia muita asioita kyllä, mutta koira (ehtinyt vuosien varrella olla useita) on ollut aina se, joka saa ylös ja ulos, vaikka elämä muuten vähän potkisikin päähän. Aina iloinen minut nähdessään ja ehdottoman lojaali.
Tympiikö joskus lähteä sateeseen/pakkaseen lenkille? Kyllä. Mutta nekään hetket eivät ole saaneet katumaan koiran hommaamista.
En hetkeäkään, ikinä. En vaikka on ollut kuinka hankalaa ja koiran omistaminen on vaikeuttanut omia menoja ja suunnitelmia. Silti en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Korealainen resepti teki siitä maukasta.
En ole katunut. Maailman paras koira ja vielä enemmän mitä edes uskalsin odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina välillä. Erityisesti silloin kun teinihirviökoiralla on korvat koristeena ja tekee kaiken keskari pystyssä. Mutta en kyllä antais tuota pois mistään hinnasta. On se vaan niin hieno tyttö, silloin hyvinä päivinä.
Mutta onko SDP:n puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi katunut aidosti kissan tap pa mista sadistisella tavalla?
https://www.seiska.fi/kotimaa/tapaus-mikkel-nakkalajarvi-nyt-puhuu-kiss…
Eläinten ystävä! Auta allekirjoittamalla!
adressit.com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen, mutta tämä on yhtä tabu kysymys kun että kadutko lapsen saamista.
Paitsi että koirasta voi luopua jos kaduttaa, lapsesta harvemmin ei
Ennen koiran tai minkään eläimen ottamista pitää miettiä tarkkaan asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen, mutta tämä on yhtä tabu kysymys kun että kadutko lapsen saamista.
Paitsi että koirasta voi luopua jos kaduttaa, lapsesta harvemmin ei
Ei jumalauta, mikä mulkku olet!
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä. Erityisesti silloin kun teinihirviökoiralla on korvat koristeena ja tekee kaiken keskari pystyssä. Mutta en kyllä antais tuota pois mistään hinnasta. On se vaan niin hieno tyttö, silloin hyvinä päivinä.
Millaisia ne huonot päivät ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen, mutta tämä on yhtä tabu kysymys kun että kadutko lapsen saamista.
Paitsi että koirasta voi luopua jos kaduttaa, lapsesta harvemmin ei
Ei jumalauta, mikä mulkku olet!
Aika varmasti parempi sille koiralle, että luovutaan kuin pidetään väkisin huonosti hoitaen.
Eri
En, vaikka se tuottaakin lisää siivoustöitä ja rahanmenoa ja komentelee antamaan kaapista lisää kanapuruluita ;) Vanhuudenkuuro se jo on, kun on 12 vuotias, mutta jaksaa edelleen innostua leikkimään.
Mutta ilman sitä ei tulisi käveltyä 16.000-20.000 askelta päivässä (sisältää kävelyn konttorille läsnäpäivinä), ja mun diabeteksen takia liikkuminen on pirun tärkeää. Mä olen niitä, jotka ei lähde liikkeelle jos ei ole pakko. Koiralle mä en kehtaa sanoa ei, ja sitten kun tonne ulos vaan menee, niin askelmittari jo raksuttaa.
Sateella tosin koira ei halua kävellä :O
olen, mutta tämä on yhtä tabu kysymys kun että kadutko lapsen saamista.