Oletko katunut koiran ottamista?

Tiedän yhden, joilla oli koira varmaan kuukauden verran sitten laittavat pois. Kasvattajalle takaisin. Meillä ei ole koiraa joka meille tulee koira olen sen verran allerginen, joka jaksaa paras iskä ja. Onhan niitä ei pitäisi olla saada, mutta en ole varma.

Olen katunut. Toinen koirani on aika haastava tapaus, välillä on ollut, ja varmasti jatkossakin tulee olemaan, raskasta. En minä näistä kuitenkaan luovu, kun pääasiassa kaikki sujuu ja ovat todella rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut. Toinen koirani on aika haastava tapaus, välillä on ollut, ja varmasti jatkossakin tulee olemaan, raskasta. En minä näistä kuitenkaan luovu, kun pääasiassa kaikki sujuu ja ovat todella rakkaita.

Oletko ajatellut, että uusi koti voisi olla koirallesi parempi vaihtoehto? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina välillä. Erityisesti silloin kun teinihirviökoiralla on korvat koristeena ja tekee kaiken keskari pystyssä. Mutta en kyllä antais tuota pois mistään hinnasta. On se vaan niin hieno tyttö, silloin hyvinä päivinä.

Millaisia ne huonot päivät ovat? 

Sellaisia, että mitään opittua ei muka osata, koira ei kuuntele mitään, tekee kaiken oman pään mukaan, tekee kaikkea kiellettyä, testaa omistajan hermoja, on yleisesti hyvin rasittava tapaus. Eli korvat ovat vain koristeena ja kaiken tekee keskari pystyssä "haistakakka" -asenteella.

Kadutti ainoastaan silloin kun koiran polven nivelsiteet petti ja se leikattiin. Toipuminen oli 1vkon tuskaĺlista ja sen jälkeen 6kk tosi tarkkaa puuhaa. Kyllä sydän särkyi koirulin vaivojen takia.

Muuten on vaan ihanaa <3

(Tosin joskus jo pelkään päivää kun koirasta aika jättää. Voi olla yhtä iso suru kuin jonkun läheisen ihmisen lähtö.)

Nyt 11v yhteistä elämää takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen, mutta tämä on yhtä tabu kysymys kun että kadutko lapsen saamista.

Paitsi että koirasta voi luopua jos kaduttaa, lapsesta harvemmin ei

Olen näin tehnyt. Vastuullisuutta ja rakkautta on myös osata luopua jos omat voimavarat tai muu elämäntilanne sitä vaatii. Katuminen on normaali tunne ja lemmikille on hyväksi koti missä sitä jaksetaan hoitaa, ei aina pelkkä rakkaus riitä jos se on pakkopullaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut. Toinen koirani on aika haastava tapaus, välillä on ollut, ja varmasti jatkossakin tulee olemaan, raskasta. En minä näistä kuitenkaan luovu, kun pääasiassa kaikki sujuu ja ovat todella rakkaita.

Oletko ajatellut, että uusi koti voisi olla koirallesi parempi vaihtoehto? 

Heh. Et tiedä haasteistamme yhtään mitään ja ensimmäinen kysymyksesi on tämä. No, olen myös pohtinut tuota vaihtoehtoa, ammattikouluttajankin kanssa, mutta ei nämä haasteet kotia vaihtamalla lopu.

Vierailija kirjoitti:

En, vaikka se tuottaakin lisää siivoustöitä ja rahanmenoa ja komentelee antamaan kaapista lisää kanapuruluita ;) Vanhuudenkuuro se jo on, kun on 12 vuotias, mutta jaksaa edelleen innostua leikkimään. 

Mutta ilman sitä ei tulisi käveltyä 16.000-20.000 askelta päivässä (sisältää kävelyn konttorille läsnäpäivinä), ja mun diabeteksen takia liikkuminen on pirun tärkeää. Mä olen niitä, jotka ei lähde liikkeelle jos ei ole pakko. Koiralle mä en kehtaa sanoa ei, ja sitten kun tonne ulos vaan menee, niin askelmittari jo raksuttaa. 

Sateella tosin koira ei halua kävellä :O

Ei munkaan koira lähde sateella ulos, mutta kannan sen aina lähimetsikköön sateenvarjon kanssa taiteillen, niin siellä tekee pisut ja sit takaisin.