Kuva suomenruotsalaisista on pahasti vääristynyt. Helsingin eteläkärjen otanta ei kerro porukasta mitään

Olen syntynyt kaksikielisessä Porvoossa, ja sittemmin muuttanut Suomen ja Ruotsin rajalle, juuri ja juuri Ruotsin puolelle. Ystäväni ja tuttavani ovat kautta aikain ollut kaksikielisiä, täällä rajalla taas ihmiset puhuvat molempia kieliä sekaisin. Työpaikalla kieli vaihtuu lennosta kesken puheen, eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota. En ole kohdannut elämäni aikana ainuttakaan hienostelijaa tai rapujuhlien kippistelijää tai ylipäätään ketään sellaista joka olisi steteotypinen suomenruotsalainen. Ainoastaan Helsingissä olen törmännyt tuohon että suomenruotsalaiset olisivat jotenkin aivan erityistä sakkia.

Lapsuudessani Porvoossa lähiöt ym olivat samallalailla molempien asuttamia; tavallisia duunareita, yksinhuoltajia.. Käytiin samassa lähiömarketissa, oli työttömyyttä, päihdeongelmaa, eroja jne. Olipa muuan Janina Frostellkin joka asui läheisessä taviskerrostalossa perheineen ja perhe tuprutteli tupakkia yläkerran partsilla.
Ajeltiin mopoilla, seurusteltiin, harrastettiin, grillailtiin, biletettiin jne. Oli juntteja ja sivistyneitä, ei eroa kumpaa kieltä puhui.

Täällä rajalla ihan sama homma. Älytöntä edes ajatella että ruotsinkieliset olisivat jotain erityisen hienoja. Samassa ICAssa ja Coopissa käydään, kyltit molemmilla kielillä myös Ruotsin puolella ja molempia kieliä puhutaan suvereenisti. Ainoastaan lätkämatsien aikaan se maa joka on voittanut ajelee häviäjän maahan ja huutelee ikkunoista heja Sverige tai hyvä Suomi ja huudattaa ruotsalaista tai suomalaista poppia (molemmat hirveää kuultavaa). Koulujakin käydään täällä ristiinrastiin.

Ärsyttää ja naurattaa tuo Helsingin suomenruotsalaisten ylentäminen. Se kun on hyvin otos ruotsalaisuudesta. Ja uskokaa, ruotsalaiset ihailevat suomalaisia monessa asiassa, pitävät suomalaisia rakkaina veljinään ja sisarinaan. Ruotsissa saa suomenkielistä palvelua monessa yhteiskunnan paikassa. Se siitä ylemmyydestä.