Ei mutta ihan oikeasti - masennuksesta

kun en sellainen ole? Mitä oikein haet tällä aloituksella?

mutta kaikki paheni ainakin kaksin verroin kun jouduin lastenkotiin.

Pidän itseäni peruspositiivisena ihmisenä, ainakin nyt. Nukun tarpeeksi ja teen asiat parhaan taitoni mukaan mutta yritän olla stressaamatta niistä.

ja minä masennuin kun jäin työttömäksi.

yksin päivät kotona, vailla mitään merkitystä. masennuin kun en uskonut olevani kenellekkään tärkeä. sellainen tunne tulee helposti kun suorittaja, kuten minä, joutuu olemaan työttömänä. onneksi sitä ei kestänyt kuin 9 kuukautta. heti piristyin kun pääsin töihin.

olen ollut masentunut myös lasten ollessa pieniä. en vaan saanut itsestäni mitään irti, saattoi siis mennä kuukais et poistuin kotoa, syytä en osaa sanoa...

Muistatteko mistä teillä kaikki alkoi (jos nyt lasketaan heti traumaperäinen masennus pois!)?

Voitteko todella i h a n r e h e l l i s e s t i sanoa, että (muuten) olette peruspositiivisia ihmisiä? Otatte aikaa levätä tarpeeksi, ette ylisuorita? Osaatte olla armollisia itsellenne?

ongelmia aivokemiassa, joista johtuen aika harvoin masennukseen taipuvainen on 'peruspositiivinen', en tosin tiedä, mitä se nyt edes tarkoittaa.

Muistatteko mistä teillä kaikki alkoi (jos nyt lasketaan heti traumaperäinen masennus pois!)?

Voitteko todella i h a n r e h e l l i s e s t i sanoa, että (muuten) olette peruspositiivisia ihmisiä? Otatte aikaa levätä tarpeeksi, ette ylisuorita? Osaatte olla armollisia itsellenne?

Masennukseen.



Eli tämän tyyppistä sisäistä monologia:



"Ei tänäänkään ees paista aurinko, voi kurjuus." (Ja sitten, kun huomenna paistaa aurinko ja ilma on kaunis) ajattelette tyyliin "liian kirkas päivä, kohta varmaan taas sataa".



Tai



Esimerkki työelämästä:



"Tämän työni takia en pääse tekemään niitä asioita, joista nautin". Ja vastaavasti työttömäksi jäätyä: "työni oli minulle kaikki kaikessa, ja nyt minulla ei ole sitäkään".



Tosiasia elämästä on kuitenkin se, että yksi ja sama asia voi näyttäytyä joko ilon ja onnen mahdollistajana tai ikävänä riippakivenä. On asennoitumiskysymys, miten reagoi ja asioihin asennoituu omassa mielessään. Mielellä / ajatuksilla on mahtava vaikutus!



Mielihyvähormoneita erittyy silloin, kun ihminen nauttii - nautinnon (ihan arkipäiväisenkin sellaisen) kumoaa heti alkuunsa aika tehokkaasti ajattelu siitä, että elämä on yhtä suorittamista toisia varten. Ja tarkoitan nyt nimenomaan masennuksen torjuntavaiheessa! Taudin ollessa päällä, on jo aivojen kemia häiriintynyt - mutta mietin keinoja siihen, miten tämä kaikki voitaisiin estää ja mistä tämä johtuu.



Ennalta ehkäisy olisi varmaan tässäkin todella tärkeää.



Ap.

ja katselemaan oravia. Kuule SINUN tehtäväsi ei ole miettiä, miten tämä kaikki voitaisiin estää ja mistä tämä johtuu. Etkö jo ymmärrä, kuinka loukkaavaa tekstisi on?

Kohdallani tämä ennaltaehkäisy olisi pitänyt aloittaa jo lapsuudessa. Ei kukaan psyykkaa itseään negatiiviseksi. Ne perusajatusmallit on luotu lapsuudessa: esim. olet arvoton, saat arvostusta vain kun menestyt koulussa, olet syyllinen ja sinun kuuluu hävetä jne. Kun minut on kasvattanut masentunut ihminen, tarvitaan paljon muuta kuin se, että pysähtyy kuuntelemaan linnunlaulua ja huomaa, että elämä onkin ihanaa.



Varmaankin turvallisen ja kannustavan lapsuuden eläneenä sinun on tällaista vaikea käsittää ja näet masentuneen ruikuttajana, joka ei vaan osaa asennoitua oikein.

Kohdallani tämä ennaltaehkäisy olisi pitänyt aloittaa jo lapsuudessa. Ei kukaan psyykkaa itseään negatiiviseksi. Ne perusajatusmallit on luotu lapsuudessa: esim. olet arvoton, saat arvostusta vain kun menestyt koulussa, olet syyllinen ja sinun kuuluu hävetä jne. Kun minut on kasvattanut masentunut ihminen, tarvitaan paljon muuta kuin se, että pysähtyy kuuntelemaan linnunlaulua ja huomaa, että elämä onkin ihanaa. Varmaankin turvallisen ja kannustavan lapsuuden eläneenä sinun on tällaista vaikea käsittää ja näet masentuneen ruikuttajana, joka ei vaan osaa asennoitua oikein.

Niin minutkin on kasvattanut masentunut ihminen. Mutta pelastukseni varmaankin oli se, että vanhempani erosivat ja toinen vanhemmistani osasi elämästä nauttimisen taidon (hieman jopa ylikorostetusti) ja siltä puolelta sain elämääni myös huumorin.

Jos ei minulla olisi tuota isäni puolen sukua ollut, en olisi nyt tässä.

Eli siis ymmärrän sinua kyllä hyvin. Ja toivon, että löydät nyt aikuisena itse oman arvosi ja ymmärrät, ettet todellakaan ollut syyllinen. Näiden petollisten ajatusmallien torjumiseen toivon myös voimia - tiedän, että voi on vaikeaa torjua näitä totuttuja toimintamalleja.

Ap.