Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Monet tuntevat surua siitä, kun kaverit katoavat ympäriltä lapsen saamisen jälkeen...

Vierailija
02.09.2023 |

Mutta itse en oikeastaan muista tunteneeni surua siitä. Olin niin väsynyt ja jotenkin kuljin sumussa pitkän aikaa. Sitten kun sain elämän raiteilleni ja elämässä alkoi taas olla lapsen lisäksi jotankin omaakin, nin minulta on meni entisiin kavereihini ihan täysin maku. Monet ovat nyt ottaneet yhteyttä ja ehdottaneet näkemistä, mutta en ole enää halunnut itse nähdä heitä. En halua elämääni ihmisiä, jotka lähtevät, kun väliaikaisesti on menossa jokin raskas vaihe.

Onneksi minulla oli myös pari ystävää, jotka eivät hylänneet ja nyt on tullut uusiakin. :)

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
02.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipa kovin ristiriitainen avautuminen.

Vierailija
2/4 |
02.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luultavasti molemmin puolista.. Kuka jaksaa katsella väsynyttä kaveria tai edes puolisoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
02.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kyllä huomannut mitään muutosta ystävyyssuhteissa. Jotenkin useimmilla elämänmuutokset kuten lasten saamiset ovat tapahtuneet samoihin aikoihin. Lapsistakin on tullut kavereita keskenään.

Vierailija
4/4 |
02.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

.inulla eivät ystävät kadonneet lasten myötä, vaan sain niitä jopa lisää muista äideistä. En muista kertaakaan kulkeneeni missään sumuissa ja mielestäni aika ei ollut millään tavoin raskas.

Saimme kolme lasta parin kolmen vuoden välein ja olin heidän kanssaan kotona yhdeksän vuotta melkein. Olin ensimmäisen lapsen syntyessä 27 vuotias ja hyvässä kunnossa kaikin puolin. Lapset olivat kaikki helppoja ja ihania natiaisia ja ovat vieläkin.