"Ongelmaperheiden" lasten erilaiset elämänpolut
Oletteko huomanneet tai kokeneet että esim. alkoholistiperheen lasten joukossa on usein yksi tai kaksi jotka ainakin näennäisesti selviytyvät vaikeista, epäterveistä kasvuolosuhteista hyvin, kouluttautuvat pitkälle, eivät oireile jne.
Sitten ovat ne sisarukset joilla itsellään on esim. päihde- ja/tai mielenterveysongelmia tai elämä ei muuten suju niin "mallikkaasti."
Usein nuo ensinmainitut tuntuvat häpeävän ja halveksuvan viimeksi mainittuja, katkaistaan ehkä välit kokonaan jne. (Enkä tällä tarkoita kritisoida sitä, kellään ei tietenkään ole velvollisuutta pitää yhteyttä kehenkään. Totesin vain.)
Olen kyökkipsykologina miettinyt johtuuko tuo suhtautuminen siitä, että menestyneemmät kokevat että näiden perheen vähemmän pärjäävien jäsenten oireilu ja ongelmat tuovat lapsuudenkodissa tapahtuneet asiat päivänvaloon ja näkyviksi. Usein tuntuu olevan sellaista kiukkua ja turhautumista sisaruksia kohtaan, tyyliin: "Minäkin olen selvinnyt menneistä eikä elämä mennyt pilalle, kaikki on itsestä kiinni!"
Kommentit (24)
No en tiedä onko kiukkua, mutta päihdeperheestä selvinnyt ei välttämättä vaan jaksa sympatiseerata niitä jotka valitsevat saman tien. Onhan se turhauttavaa katsoa vierestä kun heitetään elämä hukkaan. Kun tietää mitä se on.
Eri ihmistyypit suhtautuvat traumoihin eri tavalla, myös vanhempien suhtautuminen eri lapsiin varmasti vaihtelee paljonkin. Varmasti usein tuollaisissa tilanteissa esimerkiksi esikoisen on ollut pakko ottaa osa aikuisten vastuusta, toisinaan ne alkoholistivanhemmat tietämättään tuota vastuuta hänelle lataavat ja hänestä on kasvanut ylivastuullinen suorittaja. Toisaalta siellä taustalla voi olla suuri määrä padottuja tunteita, jotka muistuttavat olemassaolostaan esimerkiksi sisarusten kautta.
Tytöt selvityvät paremmin kuin pojat. Pojat usein itsekin alkavat ryyppäämään.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä onko kiukkua, mutta päihdeperheestä selvinnyt ei välttämättä vaan jaksa sympatiseerata niitä jotka valitsevat saman tien. Onhan se turhauttavaa katsoa vierestä kun heitetään elämä hukkaan. Kun tietää mitä se on.
Voi olla myös oman henkisen painolastin käsittelyä ja tervettä rajojen vetämistä, että irtisanoutuu pitämästä huolta alkoholisoituneista sisaruksistaan. Aika helposti se vanhemmista huolta pitänyt lapsi on pitänyt huolta myös sisaruksistaan, ja aikuisena noilla sisaruksilla voi olla tottumus siihen että tämä kunnollinen sisarus kyllä heidän asiat hoitaa. Kaikkia ei voi pelastaa.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä onko kiukkua, mutta päihdeperheestä selvinnyt ei välttämättä vaan jaksa sympatiseerata niitä jotka valitsevat saman tien. Onhan se turhauttavaa katsoa vierestä kun heitetään elämä hukkaan. Kun tietää mitä se on.
Valitsevat saman tien? Kukaan ei varmastikaan valitse, että minä sairastunut nyt alkoholismiin, persoonallisuushäiriöihin, yms periytyviin sairauksiin.
Rakkaudella äitinsä kaksisuuntaisen mielialahäiriön perinyt. Jolla on onneksi sisko joka ymmärtää ettei nämä asiat ole omia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä onko kiukkua, mutta päihdeperheestä selvinnyt ei välttämättä vaan jaksa sympatiseerata niitä jotka valitsevat saman tien. Onhan se turhauttavaa katsoa vierestä kun heitetään elämä hukkaan. Kun tietää mitä se on.
Selviäähän ne loputkin päihdeperheestä, jos eivät siis päädy itsmurh. He vaan diilaavat asian kans eri tavalla, mitä tämä "kunnolla selvinnyt". Ei ihminen valitse itselleen päihde- tai mielenterveysongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä onko kiukkua, mutta päihdeperheestä selvinnyt ei välttämättä vaan jaksa sympatiseerata niitä jotka valitsevat saman tien. Onhan se turhauttavaa katsoa vierestä kun heitetään elämä hukkaan. Kun tietää mitä se on.
Valitsevat saman tien? Kukaan ei varmastikaan valitse, että minä sairastunut nyt alkoholismiin, persoonallisuushäiriöihin, yms periytyviin sairauksiin.
Rakkaudella äitinsä kaksisuuntaisen mielialahäiriön perinyt. Jolla on onneksi sisko joka ymmärtää ettei nämä asiat ole omia valintoja.
Äitini peri isänsä alkoholismi, veljeni äitini. Veljellä on kaksi lasta joista toinen on isänsä tiellä. Kyllä he ovat ihan itse valuneet pois päin muusta perheestä.
Todennäköisesti tämä huonosti pärjäävä käyttäytyy mulkusti, pitäisikö sellasta sietää?
Veikkaan, ei kokemusta.
Ennemmin voisin kuvitella pesäeron sisarusten välillä johtuvan siitä että "vähäosaisempi" häiriköi, pummaa rahaa, syyllistää menestynyttä ja vaatii "osuuttaan". - siis mistä??
Tuosta syystä itse vetäisin tiukat rajat. En haluaisi lasteni kärsivän tuollaisesta ahdistelusta.
Jokainen tekee omat valintansa.
Alkoholi kyllä valitaan, mt-sairauksia ei. Kuka jaksaa normaalia elämää, jos pitää raahata mukana laumaa juoppoja? Tulee rapuämpäriefekti, eli ne juopot vetävät alas mukanaan, jos niiden kanssa paljon viettää aikaa.
Eikä heidän kanssaan ole juuri yhteistä muuta kuin muistot kurjasta lapsuudesta, ajattelutapa vaan eroaa ihan ratkaisevasti. Ei jaksa sympatiseerata kun työkkäri "kiusaa" töillä, kun näiden mielestä heille pitäisi vaan antaa rahat viinaan, kyselemättä. Siinä kohtaa kun näillä juopoilla on lapsia, niin menee se vähäisinkin sympatia. Kun viina ajaa lapsista ohi mennen tullen, eikä kiinnosta mitkään raitistumiset vaikka saa maksusitoumuksia kuntoutukseen jne.
Paremmin pärjäävät eivät jaksa sitä luuserisisarrusten jatkuvaa syyllistävää rahan pummaamista. Siksi yhteyttä ei pidettä.
Uskon, että esikoiset selviää paremmin, koska heillä on todennäköisemmin kiintymyssuhde kunnossa. Tämä siis ihan maalaisjärjellä. Vanhemmat ovat voineet keskittyä yhteen lapseen, joten on todennäköisempää, että vauva on saanut hoivaa.
Kun taas toinen ja kolmas lapsi todennäköisemmin ovat joutuneet itkeä vähän pidempään nälkäänsä, kun vanhemmat ovat samalla katsoneet taaperoesikoisen perään.
Mitään tutkimusta en ole tästä löytänyt, mutta olisi mielenkiintoista tehdä.
Meillä on juuri noin. Syyni katkaista välini? Suojeltuani häntä läpi lapsuuden kaikilla mahdollisilla tavoilla, mitä niissä olosuhteissa omilla kyvyilläni keksin, hän on sitä mieltä, että olen hänelle velkaa. Hän on lyönyt, varastanut, uhkaillut seurustelukumppaniani, ja levittänyt minusta loukkaavia valheita. Tämä on jopa haitannut uraani. Mitä nyt päihdeongelmainen tekee. Kaikkein rasittavinta on se uhripuhe ja kuinka yhteiskunta on hänelle velkaa sitä sun tätä.
Näin asiat ovat minun näkökulmasta. Hän on sitä mieltä, että minä olen ylimielinen ja ylpeyttäni en pidä läheisiä välejä. Näin uskoo moni muukin, koska niin veli kertoo kenelle tahansa, joka haluaa kuunnella. Ihmisten hyväuskoisuus ja yksinkertaisuus kyllä yllättää. Ilmeisesti ihmiset uskovat mielellään tällaisia tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että esikoiset selviää paremmin, koska heillä on todennäköisemmin kiintymyssuhde kunnossa. Tämä siis ihan maalaisjärjellä. Vanhemmat ovat voineet keskittyä yhteen lapseen, joten on todennäköisempää, että vauva on saanut hoivaa.
Kun taas toinen ja kolmas lapsi todennäköisemmin ovat joutuneet itkeä vähän pidempään nälkäänsä, kun vanhemmat ovat samalla katsoneet taaperoesikoisen perään.
Mitään tutkimusta en ole tästä löytänyt, mutta olisi mielenkiintoista tehdä.
Jossain vaiheessa oli väite liikkeellä, että asema sisarussarjassa olisi ratkaiseva, mutta se on todettu huuhaaksi jo aikoja sitten. Sen sijaan äo vaikuttaa ja perityt geenit, esimerkiksi adhd on monen päihdeongelmaisen takana ja taakkana. Myös alkoholismigeeni on olemassa, en muista sen nimeä.
Oma mielipide: nuorempana kun ei ole lapsia, niin päihdeongelmaisen katsominen on aivan erilaista kun sitten kun on lapsia. Lasten mukanaolo voi vaikuttaa siihen, että koetta pitää yhteyksiä ja auttaa lapsia, mutta kun he ovat aikuisia, ei ole enää sitä syytä ja muutenkin on hommaan väsynyt. Se yksi onnekas on perinyt paremmat geenit ja siksi selvinnyt paremmin.
Ei se varmaan niinkään siitä ole kiinni, että lapsuudenperheen ongelmat tulisivat päivänvaloon. Vaan enemmänkin siitä, että he ovat löytäneet tavan selviytyä elämästä eivätkä uskalla horjuuttaa sitä tapaa olemalla esim. alkoholinkatkuisessa ympäristössä. Lapsuudentraumat voivat puskea esiin pienistäkin yksityiskohdista, joten on tehtävä riittävän suuri pesäero. Saattaa myös pelottaa, että itsestäkin tulee alkoholisti, jos on alkoholistien kanssa tekemisissä. Mun mielestä tuo on tosi loogista.
Erikoisempaa on se, että alkoholiperheen traumatisoituneesta lapsesta tulee itsestäänkin alkoholisti. Tai lapsuudessa väkivaltaa kokenut valitsee puolisokseen väkivaltaisen ihmisen. Tiedän, että niin ihmisen mieli toimii ja hakeudutaan tuttuuteen, mutta silti on mielestäni hyvin kummallista, että hakeudutaan vahingolliseen ympäristöön.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että esikoiset selviää paremmin, koska heillä on todennäköisemmin kiintymyssuhde kunnossa. Tämä siis ihan maalaisjärjellä. Vanhemmat ovat voineet keskittyä yhteen lapseen, joten on todennäköisempää, että vauva on saanut hoivaa.
Kun taas toinen ja kolmas lapsi todennäköisemmin ovat joutuneet itkeä vähän pidempään nälkäänsä, kun vanhemmat ovat samalla katsoneet taaperoesikoisen perään.
Mitään tutkimusta en ole tästä löytänyt, mutta olisi mielenkiintoista tehdä.
No ensinnäkään ei ole mitään tutkimustuloksia siitä, että esikoisella olisi seuraavina syntyneitä todennäköisemmin turvallinen kiintymyssuhde. Kiintymyssuhde ei siitä vahingoitu, jos vauva joskus joutuu itkemään pidempään nälkäänsä, kun vanhempi hoitaa muita lapsia. Kyllä ne on vähän suuremmat asiat, jotka kiintymyssuhdetta vahingoittavat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juuri noin. Syyni katkaista välini? Suojeltuani häntä läpi lapsuuden kaikilla mahdollisilla tavoilla, mitä niissä olosuhteissa omilla kyvyilläni keksin, hän on sitä mieltä, että olen hänelle velkaa. Hän on lyönyt, varastanut, uhkaillut seurustelukumppaniani, ja levittänyt minusta loukkaavia valheita. Tämä on jopa haitannut uraani. Mitä nyt päihdeongelmainen tekee. Kaikkein rasittavinta on se uhripuhe ja kuinka yhteiskunta on hänelle velkaa sitä sun tätä.
Näin asiat ovat minun näkökulmasta. Hän on sitä mieltä, että minä olen ylimielinen ja ylpeyttäni en pidä läheisiä välejä. Näin uskoo moni muukin, koska niin veli kertoo kenelle tahansa, joka haluaa kuunnella. Ihmisten hyväuskoisuus ja yksinkertaisuus kyllä yllättää. Ilmeisesti ihmiset uskovat mielellään tällaisia tarinoita.
Joo, on todella kummallinen tuo reaktio, että se joka on auttanut, sille ollaankin hirvittävän kateellisia ja katkeria. Suurin syntisäkki maailmassa suurin piirtein :D
Vierailija kirjoitti:
Ei se varmaan niinkään siitä ole kiinni, että lapsuudenperheen ongelmat tulisivat päivänvaloon. Vaan enemmänkin siitä, että he ovat löytäneet tavan selviytyä elämästä eivätkä uskalla horjuuttaa sitä tapaa olemalla esim. alkoholinkatkuisessa ympäristössä. Lapsuudentraumat voivat puskea esiin pienistäkin yksityiskohdista, joten on tehtävä riittävän suuri pesäero. Saattaa myös pelottaa, että itsestäkin tulee alkoholisti, jos on alkoholistien kanssa tekemisissä. Mun mielestä tuo on tosi loogista.
Erikoisempaa on se, että alkoholiperheen traumatisoituneesta lapsesta tulee itsestäänkin alkoholisti. Tai lapsuudessa väkivaltaa kokenut valitsee puolisokseen väkivaltaisen ihmisen. Tiedän, että niin ihmisen mieli toimii ja hakeudutaan tuttuuteen, mutta silti on mielestäni hyvin kummallista, että hakeudutaan vahingolliseen ympäristöön.
Näin. Sitten osalla on mukana sitä tiedostamista, että kun on molemmat vanhemmat holisteja, luultavasti minullakin on se geeni. Joten ratkaisu on jättää kokeilematta, että voisikinko juoda kohtuudella, vaiko enkö. Kyllä se on oma ratkaisu.
Ainakin kun on itse kokenut sen holistiperheen lapsuuden, voisi päättää että jos kerran itse menee samaa tietä, jättää edes ne lapset tekemättä, tuhoaa vaan oman elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä onko kiukkua, mutta päihdeperheestä selvinnyt ei välttämättä vaan jaksa sympatiseerata niitä jotka valitsevat saman tien. Onhan se turhauttavaa katsoa vierestä kun heitetään elämä hukkaan. Kun tietää mitä se on.
Voi olla myös oman henkisen painolastin käsittelyä ja tervettä rajojen vetämistä, että irtisanoutuu pitämästä huolta alkoholisoituneista sisaruksistaan. Aika helposti se vanhemmista huolta pitänyt lapsi on pitänyt huolta myös sisaruksistaan, ja aikuisena noilla sisaruksilla voi olla tottumus siihen että tämä kunnollinen sisarus kyllä heidän asiat hoitaa. Kaikkia ei voi pelastaa.
Tässä varmaan yksi suurimpia syitä, lopulta kun tulee vanhaksi, niin ei yksinkertaiseksi jaksa enää huolehtia kuin omasta perheestään.
Kannattaa muistaa kun puhutaan päihdeongelmaisten läheisistä pahaa, että totuus voi siellä taustalla olla ihan erilainen kuin kerrottu tarina.
🥱🥱🥱🐒