Ihmiset brändätään toisten silmissä nykyään pitkälti työpaikan kautta

En tiedä milloin nuoruutesi oli, mutta muistan jo 90-luvulla miten kahta luokkalaista pilkattiin, kun heidän isänsä olivat duunarihommissa. Toinen oli bussikuski ja toinen vartija.

Mitä on ammatit jotka luetaan näihin

Ns kyvykkäisiin hommiin?

Voisi luulla että syynä tähän kieroon katsomiseen on ehkä enemminkin ihmisten huono käytös toisiaan kohtaan.

Valitettavasti.

Tiedän ihmisen joka olisi halunnut siivoojaksi, mutta äitinsä pakotti kouluttautumaan "paremmin". On nyt sitten jaksamisensa rajalla ja välillä menee sen rajan yli.

Miksi ihmisten ainoa hyväksyttävä persoona, rooli ja henkilöhahmo on työntekijä ja työura. Saivatko ihmiset olla joskus ihmisiä tai henkilöitä.

20 vuotta siivousalalla, rohkenen olla eri mieltä. Ylenkatse oli paljon pahempaa vuosituhannen vaihteessa, nykyään kollegoina on paljon korkeakoulutettuja alanvaihtajia.

Toisaalta harmittaa, oma maisterintutkinto ei tuonut töitä, pääsin siihen käsiksi aivan liian myöhään. Toisaalta ei; asuntolaina oli maksettu jo 35-vuotiaana (2014), ja sen jälkeen ei ole tarvinnut enää kokopäivätöitä. Nykytilanteessa tuntuu ihan lottovoitolta.

Varmaan riippuu missä asuu. Maalla oli 80% porukasta duunareita ja "herroja" vähän halveksuttiinkin. Vasemmistolainen ajattelu vaikka kotikuntani oli hyvin keskustalainen.

Voin luvata, että ihmiskunta noin keskimäärin ja kokonaisuutena on ihan aina arvottanut toisia ihmisiä osaltaan myös heidän osaamisensa mukaan, vaikka tästä välillä olisikin jossain sosiaalisissa ympyröissä ollut poikkeuksia.

Nuoruudessa kaikki tekivät hanttihommia. Keski-ikäisenä urat ovat erkautuneet. Tosin ei minun nuoruuden kaveripiirissäni ketään ammatin perusteella kieroon katsota.

Ennemminkin yhdelle työkaverilleni naureskellaan, joka arvottaa muita koulutuksen perusteella. Toinen työkaveri kerran sanoi sille, että jos hän olisi insinöörin sijaan diplomi-insinööri, kuten tämä työkaverini, hän olisi johtaja, eikä riviasiantuntija. Diplarin ilme oli näkemisen arvoinen. 😂

Aina on ollut kahden kerroksen väkeä, turha sanoa ettei ollut. Ei pankinjohtajan lapset ole 80-luvullakaan ole olleet samalla viivalla siivoojan lasten kanssa. Raha ja status on merkinneet aina.

Sen sijaan ihmisenä se ei tee huonommaksi, onhan nämä asiat ymmärretty. Toistensa erilaista ammattitaitoa ja ammattiylpeyttä pukumies ja kirvesmies ymmärtävät kyllä

Ennen ihmiset sai nimensäkin ammattinsa kautta. Kuten Smith.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on ammatit jotka luetaan näihin

Ns kyvykkäisiin hommiin?

Voisi luulla että syynä tähän kieroon katsomiseen on ehkä enemminkin ihmisten huono käytös toisiaan kohtaan.

Valitettavasti.

Ne, joilla on englanninkielinen ja mahdollisimman pitkä nimi kuten key account manager, joka oikeasti on vaan myyjä.

Työmyyrä kirjoitti:

Nuoruudessa kaikki tekivät hanttihommia. Keski-ikäisenä urat ovat erkautuneet. Tosin ei minun nuoruuden kaveripiirissäni ketään ammatin perusteella kieroon katsota.

Ennemminkin yhdelle työkaverilleni naureskellaan, joka arvottaa muita koulutuksen perusteella. Toinen työkaveri kerran sanoi sille, että jos hän olisi insinöörin sijaan diplomi-insinööri, kuten tämä työkaverini, hän olisi johtaja, eikä riviasiantuntija. Diplarin ilme oli näkemisen arvoinen. 😂

Oli varmasti hyvä ilme, sen verran pihalla työkaverisi oli. Asiallisesti palkattu erityisasiantuntijatehtävä on lottovoitto eikä johtamistehtäviin ole tunkua kuin ehkä sotepuolella.

Vierailija kirjoitti:

Työmyyrä kirjoitti:

Nuoruudessa kaikki tekivät hanttihommia. Keski-ikäisenä urat ovat erkautuneet. Tosin ei minun nuoruuden kaveripiirissäni ketään ammatin perusteella kieroon katsota.

Ennemminkin yhdelle työkaverilleni naureskellaan, joka arvottaa muita koulutuksen perusteella. Toinen työkaveri kerran sanoi sille, että jos hän olisi insinöörin sijaan diplomi-insinööri, kuten tämä työkaverini, hän olisi johtaja, eikä riviasiantuntija. Diplarin ilme oli näkemisen arvoinen. 😂

Oli varmasti hyvä ilme, sen verran pihalla työkaverisi oli. Asiallisesti palkattu erityisasiantuntijatehtävä on lottovoitto eikä johtamistehtäviin ole tunkua kuin ehkä sotepuolella.

Enpä muista 30-vuotisen työurani aikana, että joku olisi ylennyksestä kieltäytynyt. Näin siis tekniikan puolella.

50 vuotta sitten lääkärinkertomuskin alkoi esim. näi: "Potilas on 40-vuotias muurari." Ammatin merkitys on mielestäni laskussa.

Jotkut tekevät arvotusta paljonkin ihmisen ammattinimikkeen kautta, mutta eivät mielestäni kovin monet. Minun silmissäni ovat aika tasa-arvoisia kaikki, jotka tekevät työtä ja elättävät perheensä.

Minulle ihan sama, mitä muut ajattelevat. Olen korkeakoulutettu ja sittemmin loppuun palanut. Vuosikausia roikkunut työttömänä, kun sairaseläkkeelle ei vaan pääse. Onneksi sain ison perinnön, jolla pärjään perheineni taloudellisesti.

Elämässä on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, että moni olisi jo asemassani päättänyt päivänsä. Muiden mielipiteet eivät jaksa enää hetkauttaa millään lailla.

Enpä muista 30-vuotisen työurani aikana, että joku olisi ylennyksestä kieltäytynyt. Näin siis tekniikan puolella.

Olen todistanut useamman kerran tilannetta, jossa yksikään koulun opettaja ei halua auki olevaan rehtorin virkaan.

Työmyyrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmyyrä kirjoitti:

Nuoruudessa kaikki tekivät hanttihommia. Keski-ikäisenä urat ovat erkautuneet. Tosin ei minun nuoruuden kaveripiirissäni ketään ammatin perusteella kieroon katsota.

Ennemminkin yhdelle työkaverilleni naureskellaan, joka arvottaa muita koulutuksen perusteella. Toinen työkaveri kerran sanoi sille, että jos hän olisi insinöörin sijaan diplomi-insinööri, kuten tämä työkaverini, hän olisi johtaja, eikä riviasiantuntija. Diplarin ilme oli näkemisen arvoinen. 😂

Oli varmasti hyvä ilme, sen verran pihalla työkaverisi oli. Asiallisesti palkattu erityisasiantuntijatehtävä on lottovoitto eikä johtamistehtäviin ole tunkua kuin ehkä sotepuolella.

Enpä muista 30-vuotisen työurani aikana, että joku olisi ylennyksestä kieltäytynyt. Näin siis tekniikan puolella.

Mun 30-vuotisen työuran aikana valtaosa asiantuntijoista ei koskisi päällikön tehtäviin pitkällä tikullakaan. Sehän tarkoittaisi, että joutuisi luopumaan siitä asiantuntijatehtävästä, josta nauttii, ja jota on kouluttautunut tekemään mahdollisimman hyvin. Ja joutuisi tekemään henkilöstö- ja palkkahallintoa ja ihmisten manageeraamista, joka on ihan eri tehtävä. Tiimini on erittäin tyytyväisiä omaan hyvin palkattuun, itsenäiseen ja arvostettuun asiantuntijatehtäväänsä, ja jättävät minulle sen päällikön koiranviran.

Itse lähdin siihen ihan vain taloudellisten syiden pakottamana vähän paremman palkan takia, kun jäin yksinhuoltajaksi. Muuten en olisi halunnut missään nimessä.

Vierailija kirjoitti:

Työmyyrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmyyrä kirjoitti:

Nuoruudessa kaikki tekivät hanttihommia. Keski-ikäisenä urat ovat erkautuneet. Tosin ei minun nuoruuden kaveripiirissäni ketään ammatin perusteella kieroon katsota.

Ennemminkin yhdelle työkaverilleni naureskellaan, joka arvottaa muita koulutuksen perusteella. Toinen työkaveri kerran sanoi sille, että jos hän olisi insinöörin sijaan diplomi-insinööri, kuten tämä työkaverini, hän olisi johtaja, eikä riviasiantuntija. Diplarin ilme oli näkemisen arvoinen. 😂

Oli varmasti hyvä ilme, sen verran pihalla työkaverisi oli. Asiallisesti palkattu erityisasiantuntijatehtävä on lottovoitto eikä johtamistehtäviin ole tunkua kuin ehkä sotepuolella.

Enpä muista 30-vuotisen työurani aikana, että joku olisi ylennyksestä kieltäytynyt. Näin siis tekniikan puolella.

Mun 30-vuotisen työuran aikana valtaosa asiantuntijoista ei koskisi päällikön tehtäviin pitkällä tikullakaan. Sehän tarkoittaisi, että joutuisi luopumaan siitä asiantuntijatehtävästä, josta nauttii, ja jota on kouluttautunut tekemään mahdollisimman hyvin. Ja joutuisi tekemään henkilöstö- ja palkkahallintoa ja ihmisten manageeraamista, joka on ihan eri tehtävä. Tiimini on erittäin tyytyväisiä omaan hyvin palkattuun, itsenäiseen ja arvostettuun asiantuntijatehtäväänsä, ja jättävät minulle sen päällikön koiranviran.

Itse lähdin siihen ihan vain taloudellisten syiden pakottamana vähän paremman palkan takia, kun jäin yksinhuoltajaksi. Muuten en olisi halunnut missään nimessä.

Moni, etenkin mies, on paremman palkan ja tittelin perään.

Vierailija kirjoitti:

Enpä muista 30-vuotisen työurani aikana, että joku olisi ylennyksestä kieltäytynyt. Näin siis tekniikan puolella.

Olen todistanut useamman kerran tilannetta, jossa yksikään koulun opettaja ei halua auki olevaan rehtorin virkaan.

Yksityinen ja julkinen sektori ovat vähän eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta siivousalalla, rohkenen olla eri mieltä. Ylenkatse oli paljon pahempaa vuosituhannen vaihteessa, nykyään kollegoina on paljon korkeakoulutettuja alanvaihtajia.

Toisaalta harmittaa, oma maisterintutkinto ei tuonut töitä, pääsin siihen käsiksi aivan liian myöhään. Toisaalta ei; asuntolaina oli maksettu jo 35-vuotiaana (2014), ja sen jälkeen ei ole tarvinnut enää kokopäivätöitä. Nykytilanteessa tuntuu ihan lottovoitolta.

Itse kirjoitin myös osittain oman kokemuksen pohjalta. Olin siivoustöissä monta vuotta viime vuosikymmenellä ja koin työn ja toisten käytöksen todella nöyryyttäväksi. Minulle puhuttiin kuin hieman pöpille, sillä olinhan vain siivooja. Sitten asiakasyritysten rivityöntekijätkin yrittivät käskyttääja usuttaa sellaisiinkin siivoushommiin, jotka eivät minulle kuuluneet. Se palvelunkuvaus oli selkeästi rajattu.

Nykyään olen ihan eri tason töissä ja kukaan ei pidä minua tyhmänä, vaan minua pidetään erittäinkin hyvänä ja älykkäänä työntekijänä ja haluttaisiin, että etenisin firman sisällä vieläkin enemmän. Ihan sama ihminen silti olen kuin aikoinaan siivoustöissäkin. Kanssaihmisten mielikuvat vaan ovat niin erilaisia henkilön kyvyistä eri toimenkuvissa. Siivoojana olin monen silmissä automaattisesti hieman jälkeenjäänyt muiden paskojen putsaaja.

Ap