Ihmiset brändätään toisten silmissä nykyään pitkälti työpaikan kautta

Työmyyrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmyyrä kirjoitti:

Nuoruudessa kaikki tekivät hanttihommia. Keski-ikäisenä urat ovat erkautuneet. Tosin ei minun nuoruuden kaveripiirissäni ketään ammatin perusteella kieroon katsota.

Ennemminkin yhdelle työkaverilleni naureskellaan, joka arvottaa muita koulutuksen perusteella. Toinen työkaveri kerran sanoi sille, että jos hän olisi insinöörin sijaan diplomi-insinööri, kuten tämä työkaverini, hän olisi johtaja, eikä riviasiantuntija. Diplarin ilme oli näkemisen arvoinen. 😂

Oli varmasti hyvä ilme, sen verran pihalla työkaverisi oli. Asiallisesti palkattu erityisasiantuntijatehtävä on lottovoitto eikä johtamistehtäviin ole tunkua kuin ehkä sotepuolella.

Enpä muista 30-vuotisen työurani aikana, että joku olisi ylennyksestä kieltäytynyt. Näin siis tekniikan puolella.

Ei varmaan, koska ensin haistellaan ketkä ylennyksestä olisivat kiinnostuneita. Osaan aika suurella varmuudella nimetä omasta työporukasta ne, jotka mieluummin vaihtavat firmaa kuin ottavat ylennyksen vastaan.

Työmyyrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmyyrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmyyrä kirjoitti:

Nuoruudessa kaikki tekivät hanttihommia. Keski-ikäisenä urat ovat erkautuneet. Tosin ei minun nuoruuden kaveripiirissäni ketään ammatin perusteella kieroon katsota.

Ennemminkin yhdelle työkaverilleni naureskellaan, joka arvottaa muita koulutuksen perusteella. Toinen työkaveri kerran sanoi sille, että jos hän olisi insinöörin sijaan diplomi-insinööri, kuten tämä työkaverini, hän olisi johtaja, eikä riviasiantuntija. Diplarin ilme oli näkemisen arvoinen. 😂

Oli varmasti hyvä ilme, sen verran pihalla työkaverisi oli. Asiallisesti palkattu erityisasiantuntijatehtävä on lottovoitto eikä johtamistehtäviin ole tunkua kuin ehkä sotepuolella.

Enpä muista 30-vuotisen työurani aikana, että joku olisi ylennyksestä kieltäytynyt. Näin siis tekniikan puolella.

Mun 30-vuotisen työuran aikana valtaosa asiantuntijoista ei koskisi päällikön tehtäviin pitkällä tikullakaan. Sehän tarkoittaisi, että joutuisi luopumaan siitä asiantuntijatehtävästä, josta nauttii, ja jota on kouluttautunut tekemään mahdollisimman hyvin. Ja joutuisi tekemään henkilöstö- ja palkkahallintoa ja ihmisten manageeraamista, joka on ihan eri tehtävä. Tiimini on erittäin tyytyväisiä omaan hyvin palkattuun, itsenäiseen ja arvostettuun asiantuntijatehtäväänsä, ja jättävät minulle sen päällikön koiranviran.

Itse lähdin siihen ihan vain taloudellisten syiden pakottamana vähän paremman palkan takia, kun jäin yksinhuoltajaksi. Muuten en olisi halunnut missään nimessä.

Moni, etenkin mies, on paremman palkan ja tittelin perään.

Olen silti eri mieltä. Asiantuntijatehtävää tekevä ihminen on siinä, koska hänellä on luontainen intohimo ja kiinnostus juuri sentyyppiseen ongelmanratkaisuun. Jos hänelle ei maksettaisi siitä, hän harrastaisi sitä. Sellaisesta työstä luopuminen muutaman satasen takia, ja loppuun ikää tekeminen sellaista joka syö sielua joka päivä, on iso kynnys ja uhraus. Mikään titteli ei pelasta sitä.

Minun lapsuudenkodissa ja nuoruudessa arvostettiin kaikkea työtä. Huomasin sitten 90 luvun puolivälissä että ympärilläni olevat asenteet oli erilaisia ja aika monen mielestä vain ns. menestyjät on onnistuneita ihmisiä. Itse olen aina kapinoinut tätä ajatusta vastaan jopa omalla kustannuksellani.