Tutut jotka kävelee ohi moikkaamatta

Minä kävelen, helpompi sosiaalisesti niin molemmille.

Olen monesti niin omissa ajatuksissani etten oikeastikaan huomaa.

Siis ei mikään oma kaveri vaan kaverin kaveri? En muista miltä jokainen tapaamani kaverin kaveri näyttää, niin en osaa tervehtiä. Ja välillä sitä kulkee niin laput silmillä (ei katso ihmisiä tarkkaan, mutta seuraa ympäristöä niin ettei ole vaaraksi itselleen tai muille), ettei sitä tunnista ihmisiä ympärillään, just kävelin ihan vierestä veljeni ohi enkä huomannut häntä ennen kuin hän moikkasi.

Ei maksa vaivaa paljon moikkailla sulle nimenomaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti niin omissa ajatuksissani etten oikeastikaan huomaa.

Tämä. Toinen vaihtoehto on, että en vaan ole varma tiedänkö kyseisen henkilön oikeasti jostain vai onko hän tyyliin lähikaupan kassa.

En aina näe, koska yleensä vaan yksi silmä toimii kerrallaan. Tätä moni ei tiedä. Mä myös siirrän katsomisen toiselle silmälle, jos en halua nähdä vastaantulijoita. 

Minä koin tätä aikanaan. Ei tämä tietenkään herätä kenessäkään palstalaisessa mitään empatioita, mutta kun olin todella pohjalla elämässäni, muutaman ihmisen ohi kävely pahensi masennustani.

Enkä ollut pohjalla päihteiden tai muun vastaavan "hävettävän" asian vuoksi, vaan raskaan pikkulapsiajan tuoman univelan, opiskelujen joissa koin epäonnistuneeni, avioliiton ongelmien ja lopulta isoveljeni kuoleman vuoksi.

Muistan aina miltä tuntui nojata ostoskärryyn ruuhkaisessa Prismassa, kun lapsi höpisee jotakin ja käännän katseen tuttuun josta pidin ihmisenä ja jonka kanssa juttelu oli aina ollut mukavaa. Ja hän vain käveli ohi. Vilkaisi minuun, ei sanonut mitään, käveli pois. Sama tapahtui toisen ihmisen kanssa kirjaston hyllyjen välissä. Muistan miten tunsin olevani maailman turhin ja typerin ihminen. 

Sittemmin en itsekään mielellään puhu muille ellei toinen aloita. En halua kokea sitä tunnetta väkisin, että toista ei kiinnosta. Moni onkin kävellyt ohi. Onko joku ollut ajatuksissaan vai onko vika minussa, en tiedä. En jaksa miettiä enää.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävelen, helpompi sosiaalisesti niin molemmille.

Tapahtuuko tällaista missään muualla kuin Suomessa?

Voi olla kasvosokea🙄

En tunnista ihmisiä kun keskityn johonkin tai on kiire, esimerkiksi kaupassa tai kirjastossa. 

Mulla taitaa olla joku kasvosokeuskin..

Eli ei kannata loukkaantua, kaikki en vaan huomaa.