Suomalainen Kirjakauppa myy sensuroituja kirjoja
Luulisi paljon lukevien ihmisten tietävän, mitä tarkoittaa "konteksti" tai "ajankuva". Vai näinkö käy, kun kirjallisuus kaupallistetaan ja kirjallisuuden tuntemus puuttuu? Turhauttaa etsiä kirjoja, jotka ovat kirjailijan kynästä, sillä useat Suomalaisessa myytävät kirjallisuuden klassikkoteokset ovat läpikäyneet sensuurikoneiston (= kieltä on siistitty). Sivistys on myös sitä, että lukee ilmiöistä, jotka eivät ole itselle mieluisia ja toteaa, että näin ei onneksi enää ole. Ajatelkaa mikä kohu aikoinaan nousi siitä, kun Neuvostoliitto halusi sensuroida Sotaromaanin. Nyt teemme itse samaa.
Kommentit (16)
Neuvostoliitto ei sekaantunut Sotaromaanin toimittamiseen, vaan Otava. Olen lukenut sen ja paria vaille kaikki muutokset olivat ilmiselviä parannuksia.
Vieläkö täällä ollaan itään päin rähmällään, luulisi jääneen 90-luvulle tuo kun naapurin roskavaltio hajosi omaan mahdottomuuteensa.
Vierailija kirjoitti:
Ap korjaa oman ajatusvirheensä: kustantaja sensuroi Sotaromaanin Neuvostoliiton pelossa.
Ei todellakaan. Ne poistot ovat luokkaa: Kirjailija (ketjupolttaja) valitti sitä että ei saanut tupakkaa. Hän siis unohti kirjoittavansa toisten tarinaa, ei omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö täällä ollaan itään päin rähmällään, luulisi jääneen 90-luvulle tuo kun naapurin roskavaltio hajosi omaan mahdottomuuteensa.
Ei olla.
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliitto ei sekaantunut Sotaromaanin toimittamiseen, vaan Otava. Olen lukenut sen ja paria vaille kaikki muutokset olivat ilmiselviä parannuksia.
terveisin sensuuria vaatinut taho
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap korjaa oman ajatusvirheensä: kustantaja sensuroi Sotaromaanin Neuvostoliiton pelossa.
Ei todellakaan. Ne poistot ovat luokkaa: Kirjailija (ketjupolttaja) valitti sitä että ei saanut tupakkaa. Hän siis unohti kirjoittavansa toisten tarinaa, ei omaansa.
Seli seli.
Entä ulkomaiset kirjat? Pokkarit ja henkilökuvat.
Itsesensuuri on poliittisen ilmaston aiheuttamaa. Pelätään vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Itsesensuuri on poliittisen ilmaston aiheuttamaa. Pelätään vaikeuksia.
Surullisinta on se, että kun tarve sensuurille poistuu, samaa koitetaan jatkaa koska ei haluta myöntää että aiemmassa toiminnassa olisi ollut jotain kyseenalaista ja ns. katsoa peiliin.
Kyllä kirjallisuutta on Suomessa myös sensuroitu. Helvi Hämäläisen Säädyllisestä murhenäytelmästä poistettiin kaikki Hitleriin kriittisesti suhtautuvat kohdat. Tämä tapahtui 1940. Itse asiassa koko ensimmäinen painos makuloitiin. Kirja julkaistiin sensuroimattomana vasta muistaakseni 1981.
Vierailija kirjoitti:
Turhauttaa etsiä kirjoja, jotka ovat kirjailijan kynästä, sillä useat Suomalaisessa myytävät kirjallisuuden klassikkoteokset ovat läpikäyneet sensuurikoneiston (= kieltä on siistitty).
Kerrohan esimerkkejä. Mitä teoksia ajattelet, ja mitä niille on tehty?
Ja miksi viittaat nimenomaan Suomalaisessa myytäviin kirjoihin? Ovatko Akateemisen kirjat säästyneet näiltä toimenpiteiltä?
Sotaroomanista sensuroitiin kritiikkiä omaa valtionjohtoa ja armeijan päällystöä kohtaan, uskonnollisia sanoja, joita käytettiin kirosanoina, muutamia pikkutuhmuuksia ja viittauksia siitä mitä miehet keskenään tekivät.
Sotaromaani oli sotaa kritisoiva teos, ei niinkään Neuvostoliittoa, joten mitään Neuvostoliittoon liittyvää sensuroitavaa teoksesta ei pahemmin löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirjallisuutta on Suomessa myös sensuroitu. Helvi Hämäläisen Säädyllisestä murhenäytelmästä poistettiin kaikki Hitleriin kriittisesti suhtautuvat kohdat. Tämä tapahtui 1940. Itse asiassa koko ensimmäinen painos makuloitiin. Kirja julkaistiin sensuroimattomana vasta muistaakseni 1981.
Suomessa billy wilderin 1961 valmistunut berliiniin sijoittuva komedia 1, 2, 3 (yks, kaks, kolme) sai ensi-iltansa vasta 1987. Sensuurin syynä oli niinkin vakava asia kuin pieni parin sekunnin sketsi hruszevin ja stalinin maalausten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sotaroomanista sensuroitiin kritiikkiä omaa valtionjohtoa ja armeijan päällystöä kohtaan, uskonnollisia sanoja, joita käytettiin kirosanoina, muutamia pikkutuhmuuksia ja viittauksia siitä mitä miehet keskenään tekivät.
Sotaromaani oli sotaa kritisoiva teos, ei niinkään Neuvostoliittoa, joten mitään Neuvostoliittoon liittyvää sensuroitavaa teoksesta ei pahemmin löytynyt.
Kyllähän siitä poistettiin muutama "russofobinen" (kuten putlerilaisten mielisyytös kuuluu) kohta, esimerkiksi keskustelu luutnantti Braskanovin lompakosta löytyneistä rahoista:
– Kahtokee ruplia.
– Servonetsia ne on. [Mutta mitä perkeleen tattari toi liuhuparta on, jonka kuva siinä on?
– Leninhän siinä on. Etkös poikaa tunne.
– Katohan Latimiria. Niin on vino silmä, että näkköö keskiviikkona molemmat sunnuntait.
https://journal.fi/ennenjanyt/article/download/108173/63197/195822
Ap korjaa oman ajatusvirheensä: kustantaja sensuroi Sotaromaanin Neuvostoliiton pelossa.