Linkki juttuun jossa isovanhemmat kritisoivat lastaan

Surullista, että vaikka isovanhemmat ovat jo aikuisia, he eivät edelleenkään tiedosta omia ja muiden rajoja. Ovat omalla rajattomuudellaan kasvattaneet lapsestaankin rajattoman ja nyt se kostautuu hyväksikäyttönä, jota lapsi ei edes tiedosta.

Niin miksei sano suoraan lapsellensa ja aseta rajoja nyt keski-ikäisenä.

Todennäköisesti nuokin isovanhemmat ovat lapsiaan hoidattaneet omalla suvullaan niin, että sylki lentää. Nyt ollaan vaan niin hurskasta ja väitetään, että ihan itse tehtiin, ihan itse tehtiin.

Itse nuo suuret ikäluokat hoidatti lapsensa surutta omilla vanhemmillaan. Aborttiluvutkin ovat siinä ikäluokassa olleet kaikkein suurimpia Suomen historiassa kun lapsia ei millään jaksettu kuin 1-2. Nyt lukevat vähän likaa ET-lehteä joka oikein painostaa itsekkyyteen, edes perintöä ei saisi lapsille jättää...

Vierailija kirjoitti:

Niin miksei sano suoraan lapsellensa ja aseta rajoja nyt keski-ikäisenä.

Mikä poru siitä nousisi. Lue kaikki anoppijutut niin tiedät.

Suuret ikäluokat mäkättää vaikka itse eivät hoitaneet lapsiaan juuri ollenkaan. Eihän ne edes tehneet riittävästi lapsia, sössivät väestöpyramidin pahasti.

Koko tämä ajatus että perhe tarvitsee tukiverkkoja on yhteiskunnasta lähtöisin. Sitähän suorastaan kuulustellaan neuvolassakin, että kai te otatte omaa aikaa ja kai ne isovanhemmat auttaa jne.

Olet jotenkin epäonnistunut, jos suku ei hääri ympärillä.

Jutun suvussa on kommunikaatio täysin hukassa, kun pitää lehdessä ruikuttaa. Tosin epäilen, että koko juttu on väritettyä marttyrointia.

MINÄ, MINÄ, MINÄ -sukupolvi tää nykyinen pikkulasten vanhempien polvi. Nyt jo 4/5 vastausta jotka eivät osaa asettua vanhempiensa saappaisiin. No ymmärrystä tulee, kun te vanhenette kanssa ja ikä se painaa teitäkin.

Moni isovanhempi paisuttelee sitä omaa panostaan eli suomeksi sanottuna valehtelee.

Nykyisin lapset tehdään yhä vanhempana. Kun lapsenlapsia viimein tulee, isovanhemmat ovat jo iäkkäitä.

Minä en esimerkiksi itse uskalla ottaa lapsenlapsia lainkaan hoitooni, koska en pysty enää juoksemaan selkävaivojen takia. Joutuisin pitämään ulkona lapsia koko ajan valjaissa ja silloin olisi vaarana, että lapset nykäisevät minut kumoon ja selkä pahenisi entisestään.

Hänen pitää varmaan oman lapsensa kanssa keskustella asia selväksi. Näiden omat vanhemmat oli niin kyvyttömiä keskustelemaan, isät autoritäärisiä ja äidit hyvitteleviä pehmoja, etteivät pysty itse keskustelemaan järkevästi ristiriitaisesti kasvattamiensa lasten kanssa.

ihmetyttää selän takana valittaminen, mutta eniten osui johonkin hermoon tuo kommentti siitä, että hän ei enää "tunnista itse kasvattamaansa ja kouluttamaansa lasta omakseen". Voi hellanlettas sentään, mites siinä niin pääsi käymään, että täydellisen kasvattajan (joka ilmeisesti oli vielä myös lapsensa luokan - ja aineiden opettaja kautta koko koulutuspolun, koska ottaa ikäluokalle tyypilliseen tapaan siitäkin itselleen kunnian), täydellinen kasvatustyö on sittemmin mitätöitytynyt ilmeisestikin joidenkin ulkoisten vaikutusten vuoksi.. 

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ajatus että perhe tarvitsee tukiverkkoja on yhteiskunnasta lähtöisin. Sitähän suorastaan kuulustellaan neuvolassakin, että kai te otatte omaa aikaa ja kai ne isovanhemmat auttaa jne.

Olet jotenkin epäonnistunut, jos suku ei hääri ympärillä.

Jutun suvussa on kommunikaatio täysin hukassa, kun pitää lehdessä ruikuttaa. Tosin epäilen, että koko juttu on väritettyä marttyrointia.

No se on kylläkin täysin epänormaali tilanne ihmisen historiassa että elellään vain ydinperheenä. Lapset on aina kasvatettu sukuyhteisöissä. Myös Suomessa aina kaupungistumisen kiihtymiseen asti.

Itse asuin lapsena 70-luvullakin vielä isovanhempien kanssa samassa pihapiirissä.

En jaksanut lukea valitusvirrestä kuin alun.

Ihmettelen kovasti miksi nämä "vanhukset" eivät voi yksinkertaisesti vain sanoa lapsukaiselleen, että ei, meillä on nyt muuta. Mielestäni se olisi niin helppoa, mutta jos ei osaa itse sitä sanoa, niin turha se on vollottaa asiaa ympäriinsä ja uhriutua.

Sitä saa mitä tilaa, tässä tapauksessa kunnioitusta ei ole kumpaakaan suuntaan ja tulos on mikä on. Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

MINÄ, MINÄ, MINÄ -sukupolvi tää nykyinen pikkulasten vanhempien polvi. Nyt jo 4/5 vastausta jotka eivät osaa asettua vanhempiensa saappaisiin. No ymmärrystä tulee, kun te vanhenette kanssa ja ikä se painaa teitäkin.

Hohhoijjaa, on kyllä uskomaton väite.

Olen syntynyt 1980 ja voin jakaa hieman omasta näkökulmasta mikä on erilaista omassa lapsuudessani vs lasteni lapsuudessa:

-Omat vanhempani kävivät harvoin koulun juhlissa/ keskusteluissa /vanhempainilloissa. Meille nämä olivat säännöllistä toimintaa pl etäkouluaika.

-Hain pikkusisarukseni melkein päivittäin päivähoidosta ja vietin hänen kanssaan iltapäivän & lomat kun vanhemmat oli yhä töissä. Nykyisin sisarus ei saisi edes toimia lapsen pk-noutajana tai jatkuvana hoitajana

-joskus äiti saattoi kuulustella kokeeseen, itse autan lasta koulutöissä lähes joka päivä

-vietimme isovanhemmalla tai kummeilla pari viikkoa kesässä, oma lapseni ei ole ollut kuin muutaman päivän kerrallaan toisella isovanhemmista, heidän toiveestaan. Asumme kaukana molemmista isovanhemmista, joten arkiapua ei ole saatavilla.

-puhun lasteni kanssa joka päivä, kun olivat pienempiä ulkoilin ja leikin. Omat vanhempani eivät touhunneet kanssani, jos yritin puhua tai syliin, äitini hermostui koska hän halusi lukea lehteä rauhassa tmv. Isä ei juuri ollut kotona.

-tein kotona ruokaa, siivosin ja leivoin, ihan yksin. Oma lapseni auttelee joskus kotitöissä mutta yhdessä tehden.

-olin kotona yksin viikonloppuja jo 13-vuotiaana kun vanhemmat pikkusisaruksen kanssa mökillä. eipä taitaisi nykyään onnistua :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ajatus että perhe tarvitsee tukiverkkoja on yhteiskunnasta lähtöisin. Sitähän suorastaan kuulustellaan neuvolassakin, että kai te otatte omaa aikaa ja kai ne isovanhemmat auttaa jne.

Olet jotenkin epäonnistunut, jos suku ei hääri ympärillä.

Jutun suvussa on kommunikaatio täysin hukassa, kun pitää lehdessä ruikuttaa. Tosin epäilen, että koko juttu on väritettyä marttyrointia.

No se on kylläkin täysin epänormaali tilanne ihmisen historiassa että elellään vain ydinperheenä. Lapset on aina kasvatettu sukuyhteisöissä. Myös Suomessa aina kaupungistumisen kiihtymiseen asti.

Itse asuin lapsena 70-luvullakin vielä isovanhempien kanssa samassa pihapiirissä.

Olen syntynyt 1974 ja ei meidän perheellä ollut isovanhempia tukiverkkona. Mummoni asui 600 kilsan päässä ja muilla sukulaisilla oli omat menonsa ja perheensä. En edes kaivannut ketään sukulaisia elämääni, sillä olihan meillä ystäviä ja esimerkiksi naapureita, jotka ovat vieläkin ystäviä.

Lapsuuteni oli todella ihana ja hyvä, samoin on ollut myös elämä sen jälkeen. Sukulaisiaan ei voi muutenkaan valita, ystävänsä voi.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lasten vanhemmat pitävät omia vanhempiaan lastenvahtiautomaatteina.  Meillä on kolme lasta, ja he viettävät silloin tällöin muutaman tunnin vanhempieni luona - kuitenkin aina niin, että aloite tulee vanhemmiltani. Vain poikkeustapauksissa (esim. mulla hammaslääkäri ja mies töissä) olen kysynyt, heiltä lastenhoitoapu.

Kun haluamme kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa, pyydämme lastenhoitajaksi  parikymppisen opiskelijatytön, jolle tietysti maksamme kohtuullisen korvauksen.

Miksi suurin osa vastauksista on tämän hyväksikäyttäjä-äidin puolella?

Kyllä keski-ikäisellä pitäisi sen verran olla maalaisjärkeä ja käytöstapoja, ettei vie lapsiaan viikoksi toiselle hoitoon ilman minkäänlaista ruokakorvausta. Tuskin tämä nainen kohtelee ystäviään samalla tavalla kuin vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi suurin osa vastauksista on tämän hyväksikäyttäjä-äidin puolella?

Kyllä keski-ikäisellä pitäisi sen verran olla maalaisjärkeä ja käytöstapoja, ettei vie lapsiaan viikoksi toiselle hoitoon ilman minkäänlaista ruokakorvausta. Tuskin tämä nainen kohtelee ystäviään samalla tavalla kuin vanhempiaan.

Mistä hän edes tietäiis, että ne isovanhemmat ei halua lapsia sinne, jos nämä eivät sitä kerro?

Sitäpaitsi meillä ei ole mitään tietoa siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suurin osa vastauksista on tämän hyväksikäyttäjä-äidin puolella?

Kyllä keski-ikäisellä pitäisi sen verran olla maalaisjärkeä ja käytöstapoja, ettei vie lapsiaan viikoksi toiselle hoitoon ilman minkäänlaista ruokakorvausta. Tuskin tämä nainen kohtelee ystäviään samalla tavalla kuin vanhempiaan.

Mistä hän edes tietäiis, että ne isovanhemmat ei halua lapsia sinne, jos nämä eivät sitä kerro?

Sitäpaitsi meillä ei ole mitään tietoa siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.

Aivan, ei ole tietoa. Ja silti käännätte kaiken isovanhempien syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suurin osa vastauksista on tämän hyväksikäyttäjä-äidin puolella?

Kyllä keski-ikäisellä pitäisi sen verran olla maalaisjärkeä ja käytöstapoja, ettei vie lapsiaan viikoksi toiselle hoitoon ilman minkäänlaista ruokakorvausta. Tuskin tämä nainen kohtelee ystäviään samalla tavalla kuin vanhempiaan.

Mistä hän edes tietäiis, että ne isovanhemmat ei halua lapsia sinne, jos nämä eivät sitä kerro?

Sitäpaitsi meillä ei ole mitään tietoa siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.

Aivan, ei ole tietoa. Ja silti käännätte kaiken isovanhempien syyksi.

Koska kirjoitus oli niin aggressiivinen sävyltään, että moni varmastikin veti johtopäätöksensä.

Esim lause, jossa hän kertoo, että "HÄN määrää ajankohdat jolloin lasten sopii vierailla, ei toisin päin".

Tämä on omasta elämästä niin tuttua huttua. Vanhemmillani on mökki, vajaan sadan kilometrin päässä kotoani. Itse asuvat huomattavasti kauempana. He viettävät käytännössä koko kesän mökillään. He asioivat viikottain kaupungissa jossa asun ja työskentelen, mutta hyvin harvoin vierailevat meillä. Sen sijaan meidän tulisi vierailla mökillä silloin kun se heille sopii, heidän ehdoillaan. Käyttää siis arki ilta töiden jälkeen siihen, että autoilemme noin pari tuntia piipahtaaksemme kahvilla. Tai kuluttaa kokonainen vapaapäivä siihen, että ajamme mökille päiväksi, yövieraita he eivät jaksa. Vierailut pitää toteutua yksin heidän sanelemanaan ja heidän ehdoillaan. Kun tämä ei ole meille sopinut, ovat välimme katkenneet käytännössä kokonaan. Kun yritin selittää asiaa meidän näkökulmastamme sain vastaan uhriutumista ja vihjailua, etteivät he enää kauaa ole meitä rasittamassa.

Tällaisten ihmisten kanssa ei voi keskustella. Se on my way or the highway ja tunnistan saman asenteen tässä jutun kirjoittajassakin.