miten jaksatte?

olipa ihanan positiivinen kertomus!

Onkohan ap niin, että kun vauva tulee taloon, niin on ajateltava että mikään ei ole enää samoin kuin ennen.



Eli koti ei ole ihan niin tip-top kuin ennen vauvan syntymää, enää ei käydä ulkona tuulettumassa kuten ennen, ei ainakaan usein...



Vauvan tultua taloon on lupa olla väsynyt ja ne kotihommat joita voi tehdä myöhemminkin voi jättää jonain päivänä tekemättä - ei maailma siihen kaadu.



Jos haluaa pitää kiinni elintasostaan ja kodin näön samanlaisena, eikä halua olla koskaan väsynyt ja herätä öisin, ei jaksa kuunnella vauvan itkua tai taaperon kitinää ja kiukkua, niin näissä alkaa jo olla syitä minkä takia ei kannata tai voi hankkia lasta, ei ensimmäistäkään.



Kuitenkin ap huomaat ympärilläsi perheitä joissa on lapsi/lapsia. Tiedät perheitä jotka toimivat vaikka ovat lapsiperheitä. Vanhemmat onnellisia lapsistaan...



Miten minä olen esim. jaksanut ja pystynyt tulemaan kuuden lapsen äidiksi? Miten olen selvinnyt yksin kun ensimmäisten kolmen lapsen kanssa jäin yksinhuoltajaksi neljäksi vuodeksi?



Lasten isä ei ole maksanut koskaan elatusmaksuja, siihen aikaan Suomessa ei ollut olemassa mitään kotihoidon tukea tai työttömyyskorvausta, lapsilisää maksettiin vain joka kolmas kuukausi ja se oli pieni summaltaan...En hakenut sosiaalitoimistosta mitään, lasten isä ei voinut elämäntapojensa vuoksi ottaa lapsiaan koskaan luokseen että minä olisin saanut omaa aikaa, jota en kyllä kaivannutkaan ja ihmeesti jaksoin ja pystyin elättämään itseni ja kolme lastani ilman tukia.



Sinun tilanteesi Ap ulkomailla on varmaan vaikeampi kuin minun -siltä tuntuu.



Kun esikoiseni syntyi äitiysloma oli Suomessa vain muutaman viikon. Kun toinen lapseni syntyi äitiyslomaa oli 2kk. Neljässä vuodessa olin synnyttänyt kolme lasta ja viimeinen vauva ei ollut edes syntynyt kun jäin yksinhuoltajaksi. Oli vain keksittävä kuinka pärjään.



Sain järjestymäään työtä johon otin omat lapseni mukaan. Lapset olivat tärkein asia maailmassa, heidän takiaan jaksoin päivät ja illat, yöt välillä valvoen lasten sairastuttua.



Nyt ovat asiani olleet paremmin, olen onnellisesti uudellen mennyt naimisiin - ja on mitä verrata, osaa antaa arvoa sille entiselle elämälle pienten lasten kanssa. Nykyään on niin helppoa kaikin puolin.



On ihanaa olla monen lapsen äiti, en unohdavaikeuksia mutta olen onnellinen joka päivästä jonka saan viettää perheeni kanssa, kuusi lasta 17 vuoden aikana eikä nykyinen miehenikään ole katunut koskaan että otti vaimokseen kolmen lapsen äidin.



Toivottavasti Ap saat elämältä mitä haluat, ehkä varovaisuutei ja pelko tulevaisuudesta siirtää lasten syntymistä, ehkä jää haaveeksi jos kuvaamasi asiat ovat noin "veitsen terällä" mutta uskon että elämässäsi on paljon tarkoitusta ja annat hyvää läheisillesi.