Miten voi parantaa parisuhdetta tällaisessa tilanteessa?
Meillä ei mene hyvin vaikka ei juuri riidelläkään ja aviomies on asiasta samaa mieltä. Ollaan siis kyllä puhuttu aiheesta, mutta ei keksitty ratkaisua. Parisuhde on väljähtynyt ja arkipäiväistynyt, toisen seura ei oikein kiinnosta, puhutaan lähinnä arkisusta asioista kuten kumpi vahtii milloinkin lapsia, kumpi käy kaupassa ja mitä sieltä ostaa, arjen aikatauluista jne. Kun lapset nukahtaa niin toinen meistä katsoo telkkaria toisessa huoneessa ja toinen toisessa, koska ei kiinnosta samat ohjelmat eikä oikein toisen seurakaan kun ei ole mitään kiinnostavaa puhuttavaa. Mikään läheisyys ei kiinnosta. Toisaalta ei oikein haluttaisi erotakaan. Voiko tästä vielä nousta? Ja miten?
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit juuri tavallisen suomalaisen avioliiton.
Tiedän, että tilanteemme voi olla aika tavallinen. Mutta emme ole onnellisia. Suhde ei ole hyvä, voisi sanoa että on huono, mitään onnea tai mielihyvää tästä ei saa kumpikaan. Ei ole mitään yhteistä, paitsi tietysti lapset. Molempia masentaa tilanne. Vaikka puolet Suomen muista avioliitoista olisi tällaisia, niin ei se onnea tuo, että muillakin menee yhtä huonosti. Ap
Kiitos tästä aloituksesta, aihe on hyvin ajankohtainen itsellenikin. Vinkkejä kaipaisin minäkin.
Eli molemmat katsoo vapaalla vaan telkkaria? Eihän silloin mitään puhuttavaa olekaan. Teidän koko elämä kuulostaa ankealta ja väljähtyneeltä, ei vain parisuhde. Ei mikään ihme että on tylsää "yhdessä".
Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan?
Meillä on arkena just tollasta. Lomalla on kuitenkin usein ihan kivaa ja paljon aktiivisempaa, joten varmaan tämä johtuu vaan siitä että ollaan liian väsyneitä. Eli ehkä toivoa on.
Telkkari kiinni ja puhukaa toisillenne. Aiheita ei voi ulkopuolinen keksiä.
Vierailija kirjoitti:
Eli molemmat katsoo vapaalla vaan telkkaria? Eihän silloin mitään puhuttavaa olekaan. Teidän koko elämä kuulostaa ankealta ja väljähtyneeltä, ei vain parisuhde. Ei mikään ihme että on tylsää "yhdessä".
Illalla lasten nukahdettua joo molemmat katsoo usein telkkaria. Välillä tosin myös ripustaa pyykkiä, täyttää tiskikonetta, pyyhkii pöytiä tms pientä siivoamista mitä joka päivä kertyy ja kaikkea sitä ei vain ehdi ennen lasten nukkumaan menoa. Me molemmat käydään kyllä töissä ja välillä erikseen jossain omassa menossa, mutta kyllä päivät menee aika paljon siinä että lapsille ruokaa, lasten kuskaus hoitoon ja haku sieltä, töitä, pyykit, taas lapsille ruokaa, lasten kanssa ulkoilua, tiskejä, kaupassa käyntiä, taas ruoanlaittoa ja siivousta, lasten iltapesut ja hyvänyön sadut jne. Ja sen kaiken jälkeen sitten joo lähinnä vain telkkaria. Ei oikein muuta ehdi tai jaksakaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Telkkari kiinni ja puhukaa toisillenne. Aiheita ei voi ulkopuolinen keksiä.
Tai pelatkaa jotain peliä tms niin ei tarvii tuskailla aiheiden kanssa. Siinä voi syntyä sitten jotain pakottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Eli molemmat katsoo vapaalla vaan telkkaria? Eihän silloin mitään puhuttavaa olekaan. Teidän koko elämä kuulostaa ankealta ja väljähtyneeltä, ei vain parisuhde. Ei mikään ihme että on tylsää "yhdessä".
Hyvä huomio. Pitkässä parisuhteessa voi helposti alkaa kuvitella että kumppani on tuonut tylsyyden elämään, vaikka ihminen olisi yksin ihan yhtä tylsistynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan?
Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap
Teillä on vaan liian rankkaa ja elämä on mennyt suirittamiseksi. Ehkä se siitä kun lapset kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan?
Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap
Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.
Tuollaista se on ns. ruuhkavuosina.
Meillä oli vähän vastaava tilanne, jolloin me vaan päätettiin, että lasten mentyä nukkumaan meidän täytyy hetken aikaa huomioida toisiamme. Ollaan vaikka edes vierekkäin hetki hiljaa. Keskustelua voi herättää hyviä yhteisiä hetkiä muistelemalla.
Voi siitä nousta. Molemmat alkaa joustamaan niistä omista lempi ohjemista ja katsoo toisen ohjelmaa vaikka ei kiinnosta. Sitten alatte vaikka käymään juoksulenkillä yhdessä. Lopetatte puhelimella pelailun ja olette vaikka muuten toistenne seurassa. Joustamalla omista asioista niin alatte tekemään asioita yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli molemmat katsoo vapaalla vaan telkkaria? Eihän silloin mitään puhuttavaa olekaan. Teidän koko elämä kuulostaa ankealta ja väljähtyneeltä, ei vain parisuhde. Ei mikään ihme että on tylsää "yhdessä".
Illalla lasten nukahdettua joo molemmat katsoo usein telkkaria. Välillä tosin myös ripustaa pyykkiä, täyttää tiskikonetta, pyyhkii pöytiä tms pientä siivoamista mitä joka päivä kertyy ja kaikkea sitä ei vain ehdi ennen lasten nukkumaan menoa. Me molemmat käydään kyllä töissä ja välillä erikseen jossain omassa menossa, mutta kyllä päivät menee aika paljon siinä että lapsille ruokaa, lasten kuskaus hoitoon ja haku sieltä, töitä, pyykit, taas lapsille ruokaa, lasten kanssa ulkoilua, tiskejä, kaupassa käyntiä, taas ruoanlaittoa ja siivousta, lasten iltapesut ja hyvänyön sadut jne. Ja sen kaiken jälkeen sitten joo lähinnä vain telkkaria. Ei oikein muuta ehdi tai jaksakaan. Ap
No tossahan on vika ettei ole libidoa! Kyllä jaksais jos sitä ois!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yhteistä teillä oli kun menitte yhteen? Eikö ne asiat enää kiinnosta toista vai kumpaakaan?
Oli paljonkin yhteistä silloin. Ne asiat ei enää kiinnosta minua, vuosien varrella on kiinnostuksen kohteeni muuttuneet ja varmaan olen ihmisenäkin muuttunut. Miestä taas ei kiinnosta ne asiat, jotka minua nykyään kiinnostaa. Ja toisaalta moni yhteinen vanha asia on jäänyt siksi, että niitä ei voi lasten kanssa ollenkaan harrastaa ja meillä ei ole mummeja ja kummeja lapsia hoitamaan. Ap
Miksi se on oletus että saa aina kiusata sukua ilmaiseksi lastenvahdiksi? Ja jos ei ole, niin mitenkään ei voi ketään palkata.
Ei se minun oletus ole, että suku hoitaisi lapsia, eikä meillä tosiaan ole koskaan hoitanutkaan. Kirjoitin tuon vain siksi, kun ajattelin saavani ehdotuksia, että lapset mummolaan pitkäksi viikonlopuksi ja te aikuiset minilomalle romanttiseen Pariisiin. Lapsenvahdit ei ole mitään halpoja ja meillä on vähän tiukkaa rahasta kaikkien kustannusten nousun vuoksi, niin ei voida juurikaan käyttää palkattuja lapsenvahteja. Ap
Onko suhteen alussa kuitenkin ollut intohimoa, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuta? Jos sitä on ollut niin se saataa olla löydettävissä, mutta jos sitä ei ole ollut niin tuskin löytyy. Kokeilisin pariterapiaa tai jonkun parisuhdekirjan yhdessä lukemista ja harjoitusten tekemistä. Lisäksi voisitte yhdessä kokeilla uusia harrastuksia tai juttuja (kahdestaan ilman lapsia).
Aika paljon tiivistyy mielestäni "minua ei kiinnosta" kohtaan. Mitäpä jos asian ajattelisi niin että vaikka miehen mielenkiinnot ei niin kiinnosta niin niistä voisi olla kiinnostunut miehen ja parisuhteen takia. Meillä on semmoinen diili että toisen juttuihin lähdetään mukaan, ei sen takia että se olisi itselle kiinnostavaa, vaan sen takia että se on toiselle tärkeää. Eli molemmat panostaa toisiinsa ja tekee kompromisseja itsensä ja minä asenteensa kanssa. Se auttaa parisuhdetta ja yhteenkuuluvuutta. Ja ei tietnekään 24/7 ja kaikkea yhdessä tehdä, mutta "minua ei kiinnosta" ei kuulu meidän suhteeseen. Kun kiinnostaa niin on yhteistä.
Kuvailit juuri tavallisen suomalaisen avioliiton.